Tuli ajettua pikkuisen suurpiirteisesti. 40-alueella melkein viisikymppiä ja tolppa välähti. Parin viikon kuluttua tilahti postiluukusta valkoinen kirjekuori, lähettäjä Helsingin poliisilaitos Liikenneturvallisuuskeskus. Sisälsi kirjallisen huomautuksen. Vitutti ja raskaasti.
Sitten viikonvaihteessa otin pienet peikkojuomat ja kännipäissä tuo huomautus alkoi vituttaa. Huomasin sen konstaapeli nimen siinä alla ja katsoin koneelta puhelinnumeroa. Löytyi. Soitin ja totesin, että eikös sullakaan ole muuta tekemistä kuin kiusata kansalaisia. Totesin siihen kiukuissani, että vanha keino olisi ollut parempi ja sehän olisi ollut selkäsauna eikä mikään vitutuspaperi. Siihen se konstu totesi, että asia voidaan järjestää, tule ensi tiistaina illalla, osoitteen tiedätkin kun numeronkin kaivoit. Hitto, nyt olin puun ja kuoren välissä. Toisaalta pelotti, toisaalta kiihotti ja toisaalta ei oikein kehdannut itselle tunnustaa pelkoaan.
Joten tiistaina soitin ovikelloa. Oven avasi karski mies ja muistinkin, että niillä oli sinne poliisikouluun joku pituusraja. Iso riski tyyppi. Takksi ja kengät pois, seuraa. Sitten se istahti sohvalle ja alkoi paasata minulle liikenneoppia. Lopuksi tuli komento "perse paljaaksi ja tuohon reiden päälle mahallesi rinta sohvalle". Sitten vielä oikea käsi selän taakse ja hän otti siitä kiinni ja sen jälkeen alkoi läiske pakaroilla. Alkuun ei niin kauhealta tuntunut, mutta pian alkoi kirvellä ja koskea. Lopuksi aloin rukoilla häntä lopettamaan. "Painetaan oppi kunnolla mieleen" ja vielä tuli parikymmentä tiukkaa iskua. Takamukseni kirveli ja lyöntien loputtua se oli kuin tulessa. Kun koetin nousta, hän otti niskastani kiinni, painoi toisella kädellään housunsa alas ja esiin tuli kova kulli. Piti osoittaa kiitosta ja kunnioitusta tai sitten jatketaan, kunnes nuo löytyvät. Ei tarvinnut jatkaa apellia, otin suihin suosiolla. Loppuun asti.
Lähtiessäni tuli kutsu uusintakoulutukseen, mikäli liikennetietämykseni sitä kaipaisi. Taitaa kaivata, niin kiihottavalta tuo tuntui. Koski niin vietävästi ja silti niin kiihottavaa. Mikähän tuossa alistumisessa ja selkäsaunassa niin kiehtookin!
Sitten viikonvaihteessa otin pienet peikkojuomat ja kännipäissä tuo huomautus alkoi vituttaa. Huomasin sen konstaapeli nimen siinä alla ja katsoin koneelta puhelinnumeroa. Löytyi. Soitin ja totesin, että eikös sullakaan ole muuta tekemistä kuin kiusata kansalaisia. Totesin siihen kiukuissani, että vanha keino olisi ollut parempi ja sehän olisi ollut selkäsauna eikä mikään vitutuspaperi. Siihen se konstu totesi, että asia voidaan järjestää, tule ensi tiistaina illalla, osoitteen tiedätkin kun numeronkin kaivoit. Hitto, nyt olin puun ja kuoren välissä. Toisaalta pelotti, toisaalta kiihotti ja toisaalta ei oikein kehdannut itselle tunnustaa pelkoaan.
Joten tiistaina soitin ovikelloa. Oven avasi karski mies ja muistinkin, että niillä oli sinne poliisikouluun joku pituusraja. Iso riski tyyppi. Takksi ja kengät pois, seuraa. Sitten se istahti sohvalle ja alkoi paasata minulle liikenneoppia. Lopuksi tuli komento "perse paljaaksi ja tuohon reiden päälle mahallesi rinta sohvalle". Sitten vielä oikea käsi selän taakse ja hän otti siitä kiinni ja sen jälkeen alkoi läiske pakaroilla. Alkuun ei niin kauhealta tuntunut, mutta pian alkoi kirvellä ja koskea. Lopuksi aloin rukoilla häntä lopettamaan. "Painetaan oppi kunnolla mieleen" ja vielä tuli parikymmentä tiukkaa iskua. Takamukseni kirveli ja lyöntien loputtua se oli kuin tulessa. Kun koetin nousta, hän otti niskastani kiinni, painoi toisella kädellään housunsa alas ja esiin tuli kova kulli. Piti osoittaa kiitosta ja kunnioitusta tai sitten jatketaan, kunnes nuo löytyvät. Ei tarvinnut jatkaa apellia, otin suihin suosiolla. Loppuun asti.
Lähtiessäni tuli kutsu uusintakoulutukseen, mikäli liikennetietämykseni sitä kaipaisi. Taitaa kaivata, niin kiihottavalta tuo tuntui. Koski niin vietävästi ja silti niin kiihottavaa. Mikähän tuossa alistumisessa ja selkäsaunassa niin kiehtookin!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitä hittoa juuri luin... Tän täytyy olla totta, koska internet.