Sherlock Holmes uni (1) Rytmimunat tulkitse

Baker Street Lontoo 3. syyskuuta 1902.

Hevoskärryjen kolina mukulakivetyksellä saa minut raottamaan varovasti ikkunanverhojani, kurkistan ulos ja huomaan kadun täynnä elämää. Hevoskärryjen poistuessa, nuhjuiset lehtipojat juoksevat esiin lehtipinot käsissään "Morirytmi iski jälleen" he huutavat lähes kuoromaisessa symbioosissa. "Star vain kolme pennyä herra". Teekannun vihellys saa minut havahtuamaan hereille
ajatuksistani.

Pian tohtori Watson seisoo takanani teekupin kanssa -"kyllä te vielä nappaatte hänet sir" hän sanoo ojentaen teekupin minulle. Otan teekupin ja nousen ylös tuoliltani. Lontoota on vaivannut julma rikosaalto, jossa nuoria miehiä on siepattu ja heille on tehty ennennäkemätöntä seksuaalista väkivaltaa. Scotland Yard on ollut voimaton tutkiessaan näitä julmia rikoksia, niinpä he päätyivät pyytämään minulta virka-apua.

Hyökkäyksistä selvinneet miehet ovat maalanneet kertomuksillaan hirviömäisen kuvan rikoksen tekijöistä. Tekijöitä on kaksi. Proffesori Morirytmi
n. 175cm ja 70kg. Ryhti huono, kasvoissa pahoja aknearpia, suussa mustat hampaantyngät, halkaistu kielenkärki, päälaki kalju, sivuilla pitkät vaaleat luonnonkiharat ja tuuheat pulisongit. Puhuu sivistyssanoilla, tuntee hyvin anatomiaa ja filosofiaa. Hänen avustajanaan on toiminut nahkuri Kentauri n. 160cm ja 150kg. Pyöreät lapsenomaiset kasvot, suuri perunamainen nenä, jonka vuoksi käyttää kultaista ruttonaamaria. Erityisen kiinnostunut ihmisen eritteistä.

Lasken teekupin kirjoituspöydälle ja sanoin: -"rakas Watson, näyttää siltä että olemme ajatutuneet tutkinnassa umpikujaan". Watson vastasi
-"ehkä teidän olisi hyvä ajatella hetki jotain muuta sir". Vastasin oivaltavasti -"olette oikeassa Watson". Sinä hetkenä sovimme pitävämme viikonlopun vapaata
tutkinnasta. Watson lähti vaimonsa Mary Moosen luokse ja minä suunnistin oopiumiluolaan East Endiin.

Hevosvaunujeni saapuessa East Endiin olin turhautunut ja marssin määrätietoisesti kohti helpotuksen satamaa. Ovella minua tervehti iloisesti lihava kiinalainen eunukki Lang Sen -"terveetuloaa Holmes" hän sanoi huonolla kielitaidollaan. Vastasin tulistuneena -"tuokaa minulle piippu ja oopiumia kahdeksi päiväksi nopeasti". Riisuin kenkäni ja menin makoilemaan rauhalliseen nurkkaan, jossa oli suuria silkkisiä tyynyjä. Pian Lang Sen toi minulle valmiiksi ladatun piipun. Sytytin sen kynttilästä ja nojasin vasten pehmeää tyynyä. Imin piippua syvään ja puhalsin
paksua valkoista savua ulos. Hiljainen yskintä täytti suuren huoneen, pian kynttilän liekin kirkkaus sumentui ja minulle tuli pehmeän rauhallinen olo. Kaikki kehoni kivut ja kolotukset virtasivat pois, tunsin olevani vesiputouksen sisällä, mutta vesi ei koskettanut kehoani, sen virtaus oli lämmin ja parantava. Rauhallinen solina tuuditti minut syvään uneen.

Näin mitä ihmeellisintä unta. Tohtori Watson oli pukeutunut naiseksi ja hänen vaimonsa Mary Moose mieheksi. Siinä se! Havahduin unesta, ratkaisu on
löytynyt! Puin nopeasti päälleni ja juoksin ulos ooppiumiluolasta, juostessani ulos näin Lang Sengin tyydyttävän oraalisesti poliisia, kaikkea sitä on tehtävä liiketoimien säilyttämiseksi muistan ajattelleeni. Hyppäsin hevosvaunuihin ja huusin -"Tohtori Watsonille nopeasti!". Hevosvaunut nytkähtivät liikkeelle.

Saavuttuani Watsonille selitin ideani. Ideani oli käyttää Watsonia syöttinä ja houkutella Morirytmi ulos piilostaan. Watson kuunteli innostuneena kun
selostin ideaani pikkutarkasti hänelle, pian hän kuitenkin keskeytti "mitä mainioin idea sir. olen aina tahtonut pukeutua naiseksi". Häkellyin kommentista,
mutta en antanut sen häiritä itseäni.