Sherlock Holmes uni (2) Rytmimunat tulkitse

Whitechapel 7. syyskuuta 1902.

Oli pimeä ilta ja katulyhdyt valaisivat tätä maanpäällistä helvettiä, jonne olimme saapuneet toteuttamaan nerokasta suunnitelmaani. Olin piiloutunut suureen suolakalatynnyriin, josta oli esteetön näkymä kadulle, jossa Watson käveli edestakaisin ja koitti houkutella Morirytmiä esiin. Pitkään näytti siltä, ettei mitään tulisi tapahtumaan. Mutta kun kello läheni keskiyötä ja katu hiljeni, kuulin hevosvaunujen lähestyvän Watsonia.

Vaunut pysähtyivät noin viiden metrin päähän Watsonista. Watson kääntyi selin vaunuihin, loistavaa toimintaa Watson ajattelin piilossa tynnyrissä, jossa haisi todella epämiellyttävälle. Kului minuutteja kun Watsonin kimppuun hyökkäsi pieni lihava mies kultaisessa ruttonaamarissa. Hän kumautti Watsonia päähän suurella mustalla kumisella esineellä, joka mielestäni muistutti suuresti miehen sukupuolielintä. Watson kaatui iskun voimasta maahan. Tuon on pakko olla Morirytmin oikea käsi Kentauri ajattelin. Pian vaunuista kuului korppimainen ääni -"nosta hänet vaunuihin, nopeasti". Kentauri alkoi nostamaan Watsonia hän pihisi ja puhisi yrittäessään saada Watsonia vaunuihin. Musta viitta heilahten Morirytmi hyppäsi vihasena alas ohjastajan penkiltä ja syöksyi kohti Kentauria. Hän huusi -"yorkshire pudding" ja iski Kentauria nyrkillä palleaan. Kentauri kaatui iskun voimasta maahan ja jäi haukkomaan henkeään. Morirytmi nosti Watsonin vaunuihin. Tuon miehen on pakko olla sadisti, muistan ajattelleeni.

Saatuaan Watsonin vaunuihin Morirytmi sitoi köyden Kentaurin kaulaan, toisenpään köydestä hän sitoi hevosvaunuihin. Hän hyppäsi ohjastajan paikalle ja vaunut lähtivät liikkeelle. Kentauri juoksi köydessä vaunujen perässä kun vaunut katosivat pimeyteen. Hyppäsin ylös tynnyristä ja lähdin seuraamaan vaunuja, se oli onneksi aika helppoa koska Kentauri hidasti heidän matkantekoaan.

Seurattuani heidän matkantekoaan noin varttitunnin, he saapuivat hylättyyn varastorakennukseen. Morirytmi vapautti Kentaurin köydestä ja avasi samalla hevosvaunujen oven -"tuo hänet sisään, nopeasti" hän kehotti Kentauria. Kentauri oli hiestä märkänä ja puhisi voimakkaasti vaivoin hän sai vastatuksi -"kyllä mestari".
Odotin että he molemmat menivät sisään, poltin hetken piippua ja seurasin kymmenen minuutin päästä perässä.

Astuttuani sisään varastoon, kuulin pimeydestä Watsonin hitaasti voimistuvaa itkunsekaista voihkimista. Kuin haamu, hiivin pimeydessä kohti tuota armoa anelevaa ääntä. Kuljettuani hetken aikaa pimeydessä, tulin valoon ja todistin omin silmin tuon kauheuden mitä en unohda koskaan. Watson oli riisuttu alasti ja hänet oli sidottu telineeseen, joka muistutti jollain tapaa giljotiinia, mutta Watson oli telineessä kyyryssä. Morirytmi oli hänen takanaan ja makasi hänen kanssaan
niinkuin naisten kanssa maataan. Watson aneli armoa kun Morirytmi upottautui väkisin hänen sisäänsä, sivustassa havaitsin Kentaurin, jonka kultainen ruttonaamari
kimalteli varaston vahvassa valossa kuin kuu yössä. Kentauri hieroi etumustaan ja toisteli mantraansa kuin hypnoosissa -"hyvä mestari, näytä hänelle mestari". Morirytmi puhkui ja puhisi kuin riivattu.

Järkyttyneenä näkemästäni rukoilin -"herra anna minulle voimaa". Rauhoittaakseni hermojani poltin piippua hetken. Todistin Watsonia kohtaan kohdistuvaa irstasta väkivaltaa noin puolisen tuntia, kunnes päätin vihdoin toimia. Näytti siltä, että Morirytmi oli lopettamassa ja hän aikoi päästää Kentaurin Watsonin kimppuun. Minulla oli mukanani kaksi ranskalaista laivaston tarkkuuspistoolia, kaksi lyijykuulaa kahdelle pedolle sanoin itsekseni kun latasin aseitani.

Morirytmi lopetti vihdoin Watsonin kimpussa ähertämisen ja siirtyi pukemaan housujaan sivuun. Watson näytti elottomalta, Kentauri oli siirtymässä hänen taakseen kun hyppäsin esiin ja huusin "Jumalan nimeen käsken teitä lopettamaan!". Samalla hetkellä Morirytmi kohotti minua kohtia pistoolinsa ja laukaisi. Laukaus meni ohi ja osui pylvääseen. Vastasin laukaukseen ja ammuin Morirytmiä silmään, laukauksen voimasta Morirytmi kaatui maahan elottomana. Seurasi hetken hiljaisuus, jonka rikkoi Kentaurin huuto -"mestari ei!". Kentauri lähti juoksemaan
ilman housuja kultainen ruttonaamari päässä minua kohti, toimin nopeasti ja laukaisin toisen tarkkuuspistoolin luodin ja osuin häntä keskelle otsaa.
Kentauri läsähti maahan kuolleena. Puhalsin aseeni piippuun ja sanoin -"Sherlock Holmes aina jutun ratkaisee".

Vapautin Watsonin, joka virvottuaan vaikutti enemmän iloiselta ja valaistuneelta tapahtuneesta kuin harmistuneelta. Tutkimme Morirytmin ja löysimme hänen taskustaan kymmeniä kuvia sidotuista miehistä ja lisäksi useita kuvia Kentaurista alastomana. Watson tahtoi ehdottomasti säilyttää nämä kuvat, lisäksi hän otti Kentaurin kultaisen ruttonaamion "muistoksi" itselleen. Kävelimme ulos varastosta tai minä kävelin, Watson lähinnä ontui. Totesimme houkutuslintu tekniikan onnistuneeksi ja päätimme käyttää sitä myös tulevaisuudessa. Laitoin käteni Watsonin olkapäälle ja sanoin -"rakas Watson teetä".