Olen yhä edelleen ihastunut toiseen. Tunteet ei vaan lopu, vaikka kuinka yritän. Suhteellisen pitkä vakiintunut parisuhde takana, vaikka nuori olenkin. Tuntuu että tulen hulluksi, en jaksa tätä enää. Voiko omassa suhteessa edes olla kaikki hyvin, jos näin palavasti tykkää toisesta? Mieheni on kyllä ihana ja välittävä, tuntuu vain, että jotain puuttuu. Muita samassa tilanteessa olevia tai muuten vain neuvoja? Tiedän kyllä, että itse ne päätökset on lopulta tehtävä.
Varatun tuska
Toivotontaon
291666
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Neuvoisin että tilanteessasi ei auta mikään muu kuin huoraaaminen aidan vihreämmällä puolella. Sinua huoratuttaa ja se paranee vain hyväksymällä huoruuutesi.
Olen kanssasi samaa mieltä. Tuohon ei voi auttaa mikään muu enää. Menetetty tapaus
Voipi olla että tuut hulluksi tai sitten järkiisi.
Näetkö tätä ihastustasi päivittäin? Jos aikaa on kulunut vähän enemmänkin näkemättä ihastustasi ja tunteet ovat vieläkin vahvat, niin se on jo syvempää ihastusta tai jopa rakastumista.
Kysy itseltäsi, mitä odotat toiselta ja tulevaisuudelta.
Älä välitä noista muista kirjoituksista, provoja ovat ja eivät tiedä mistään mitään. Syylistäminen kun on niin helppoa ja saavat siitä varmasti myös jotain tunnetason kiksejä kun voivat uskoa omaan paremmuuteen. Kunnes heihin itse iskee. Minä tässä miehenä aika samassa tilanteessa. En valinnut ihastuvani opiskelijatoveriini mutta niin vain kävi ja vieläkin kummittelee mun päässä vaikka ei nykyään enää nähdä.
hyvin kirjoitettu sama tilanne muilta osin mutta olen hieman vanhempi ja mies.
Ottaa suihin tältä ihastuksen kohteelta. Tämän jälkeen asiat yleensä selkiintyvät.
Olen varma että oma mies ei suuttuisi tosta lainkaan. Naiset vaan kuvittelee että miehet tulee vihaiseksi tuollaisista tempuista.
Hah hah haaaa...ja näin kirjoittaa toiveikas mies hah..
Tarkoittaako tää että suihinotto on poissuljettu?
Menetät järkesi ja terveytesi jos et selvitä asioita ihastuksesi kanssa. Tiedätkö edes onko tunne molemminpuolista ?
Ota yhteys vaikka ihan kaveripohjalta.
Pitkissä suhteissa voi käydä niin, että kaikki on hyvin, mutta silti ihastuu toiseen. Ei ne ihastumisen mekanismit mihinkään katoa eikä ihastuminen ole tahdonalainen valintakysymys. Eli "shit happens" ;). Se sen sijaan on valintakysymys, miten toimit.
Jos miehesi on tosiaan ihana ja välittävä ja parisuhde periatteessa kunnossa, lähtisin miettimään, että mikä se on joka tuntuu "puuttuvan". Itseltäni ei aikoinaan tuntunut puuttuvan mitään, ihastuminen vain otti ja tuli. Jos tiedät, mikä puuttuu, pyri korjaamaan se tilanne, jos se on korjattavissa.
Ihastumisessa on mukana aina myös elimistön erilaiset hormonit ja ihastuminenkin laantu ajallaan, joskus se vaan voi viedä pitkäänkin (jopa 1,5 - 2 vuotta). En lähtisi sössimään toimivaa liittoa "vain" ihastumisen vuoksi. Se taas, että koet etteivät tunteet lopu vaikka kuinka yrität - kuten jo sanoin, tunteet eivät ole mikään valintakysymys eivätkä ne pakottamalla häivy. Usko tai älä, minäkin yritin väkisin lopettaa tunteeni. Eihän siitä mitään tullut. Tunteet pitää vain käsitellä ja hyväksyä, ja miettiä toisaalta oman elämäsi kokonaisuutta - lähdetkö tekemään jotakin ihastumisesi vuoksi vai odotteletko, että tunteet tasaantuvat ja pääset taas elämään "normaalia elämää".
Oletko tehnyt nyt jotain asian eteen kun aikaa on kulunut? Vai vieläkö samat tuskat painaa mieltä
Erosin pitkästä parisuhteesta. Haluaisin vähän erilaisempaa elämää. Kaipasin aamupalaseuraa ja ihmistä kenen lähellä saan olla. Mietin nyt saan sen kaiken jota olen halunnut.
Olen ihastunut varattuun joka on jo kerran ehtinyt erotakin sinä aikana kun olen ollut ihastunut. Mulla on niin sanotusti oma lehmä ojassa kun vastaan tähän, mutta kun tuntuu että itse tulen hulluksi. Sanon vain, että mieti tarkkaan. Jos tässä omassa jutussa ei tapahdu mun kannalta käännettä parempaan niin joudun oikeasti lähtemään, muutan pois, en pääse tästä muuten yli. En osaa aloittaa mitään muuta enkä jaksa myöskään katsoa sitä toisen suhdetta vierestä.
Aloittajalta: Kiitos teille, jotka antoivat asiallisia vastauksia. En ole tehnyt mitään asialle, päivä kerrallaan eteenpäin. Ikävöin häntä...Tuo kirjoitus tunteiden hyväksymisestä oli todella hyvä...Ehkä yritän jatkossa vaan elää näiden kanssa. Saa nähdä miten tässä käy. Jos mies, josta tykkään, vastaisi tunteisiini, en usko että pystyisin vastustamaan. Eihän tämä ole oikein nykyistä miestänikään kohtaan.
Antaisitko jotain tunnisteita hänestä?
Mikä hänessä on niin puoleensavetävää?
Ehkä se on sitä kuuluisaa kemiaa, en tiedä...Jo ensinäkemältä taisin vähän ihastua. Mies on komea, sympaattinen, auttavainen, mukava, ihana ääni ja hymy sekä kaikkea muuta. Ja se katse välillämme silloin, en ikinä unohda sitä intensiivisyyttä...
No ei se kyllä toivottomalta kuulosta.
Kuulostaa vain siltä, että et uskalla näyttää tunteitasi.
"Jos mies, josta tykkään, vastaisi tunteisiini, en usko että pystyisin vastustamaan."
No oletko kertonut asiasta hänelle tai antanut edes jotain merkkejä siitä, että kaipaat häntä.
Älä huijaa itseäsi!
Aloittajalle.
Itse olen mies ja ihastunut yhteen varattuun naiseen noin 4 vuotta nyt, työpaikka ihastus. Tämä nainen on ollu päivittäin mielessäni. On helpompia hetkiä että asia tuntuisi menevän vihdoin sivuun, mutta sitten taas tulee näitä syviä ikävän hetkiä, pohdin asioita miksi miksi piti käydä näin? Muutaman kerran itkukin tirskahtanut silmään joku vuosi sitten kun oli tosi tiukka hetki. Kaikki yhteiset hetket on vähän vaikeita, kuten pikkujoulut.
Aikoinaan yritin siis lähestyä sähköpostin kautta ja facen kautta, suoraan en pysty koska olen ujohko. Työpaikka ympäristönä luo tämmöisille tunneasioille painostavan ilmapiirin, inhoan uteliaita silmäpareja ja huhuja, siksi en voi suoraan tulla juttusille. Yritin siksi aikoinaan pyytää kahville, työajan ulkopuolelle, mutta kuten sanottua, nainen on varattu ja minun pelikortit oli tuossa tilanteessa jo pelattu.
Nykyään voin olla tuolle naiselle vain moikka-moi tason työkaveri ja työasiat voin hoitaa jos niitä tulee eteen. Muutoin ikävä kyllä sydämen päällä tuntuu kuin olisi lukko ja kuristava ote rinnassa. Yritän välttää kohtaamisia tämän naisen kanssa, esim. jos kuulen hänen äänensä (hänellä on kantava ääni) käytävällä, pyrin silloin olemaan poissa sieltä yhteisistä tiloista.
Tämä:
"Ja se katse välillämme silloin, en ikinä unohda sitä intensiivisyyttä."
Se oli jotain aivan maagista, syvä katse silmiin ja lempeä hymy, kuin auringon loiste hänen kasvonsa ympärillä :)
Heitän tähän kommentin, joka on aivan turha kylläkin täällä: ehkä kannattaisi sanoa ja kertoa tunteistaan, jos noin vahvasti tunnet. Toisaalta oikea syy sille ettet lähesty voi olla se, että oikeasti pelkäätkin että mitä jos tästä tulisikin jotain (luin tuon jostain). Anyway, jokainen tekee aina itse ratkaisunsa ja ikävähän asia on vain silloin, jos tunteet ovatkin molemminpuoliset muutoin tunteet kannattaakin heittää hukkaan.
Niin sitä voi kuvitella jostain katseesta paljon mutta kun analysoi se voi olla vain tapa katsoa häneltä siis pelkkä katse. Ilmeet ja hymyt ei paljon kerro. Toiset ovat sosiaalisia ja esittävät aurinkoa yhteisössä koska se on ikään kuin rooli
Romantiikan ja rakkauden nälässä etenkin urvelona syvästi ihastuu. Kannattaako ruokkia haavekuvaa jos ei toinen anna tutustua?
Olen valitettavasti samassa tilanteessa ja nainen olen. Tällä hetkellä mikään ei tunnu miltään ja tuntuu kuin osa minusta olisi kuollut.
Enkä tiedä miksi ja miten tämän kaiken voi korjata :(
Tilanne on pitkään ollut epäselvä ja siksi olen täysin väsynyt tilanteeseen.
Haluan sanoa että tämä ei ole mikään kiva tilanne. Haluaisin välillä jopa kuolla koska sattuu niin paljon.
Vaikeuksia on ollut mm. sairastamisen muodossa mutta olemme selvinneet niistä yhdessä. Emme ole mitään ikiteini-bilettäjiä vaankaksi aikuista, jotka elää tasapainoista elämää. Elämä on ollut todella kivaa ja mukavaa yhdessä, meillä on hyvin samanlaiset arvot ja hurtti huumorintaju!
Eikös sitä aina sanota, että parisuhde on toimivin kun suhteen osapuolet ovat erilaisia, vähän niinku täydentää toisiaan. Toinen nauraa ja on iloinen, toinen suree ja on murheellinen. Toinen on tyytyväinen ja toinen on tyytymätön.
Jos toinen itkee kun toinen nauraa hulluksi tulee ainakin helposti!
Joskus olen kokenut ja se oli virhe erota tyypin takia joka paljastui toiseksi mitä luuli, tiedän kyllä nuo tunteet ja sen kun "tue" polttaa alla. Älä eroa jonkun tuntemattoman takia. Menee vuosia tuntea toinen. Voi tutustua ja vaikka pettää ei tarvitse erota väärän takia.
Entä jos se "väärä" olisikin oikea...Aina, kun näen häntä menee tilanne vaikeammaksi. En vaan saa mielestäni. Haluaisin keskustella, mutta tuntuu ettei toinen ehkä halua kun varattu olen.