Tapasin jokin aika sitten ihanan miehen ja sen jälkeen olen ollut jotenkin poissa maata kiertävältä radalta.... Mies on erilainen kuin aiemmat mieheni; syvästi tunteva, aito ja keskustelutaitoinen. Olen tottunut kaikkivoipaisiin miehiin, jotka on jotenkin machoja.... Olen vaan ollut ihan pihalla tapaamisesta asti, en oikein tunnista enää itseäni siksi mietin onko tämä hyvä vai huono asia.... Toisaalta ihastuminen pelottaa, koska olen eronnut 4 vuotta sitten pitkästä ja hankalasta suhteesta, jossa oli henkistä väkivaltaa....
Tämä mies, jonka olen nyt tavannut vastaa ihannemiestäni henkisellä tasolla, pidän hänen persoonasta. Ainoa asia mikä askarruttaa on se, ettei mies ole tällä hetkellä töissä... Hänellä on melko erikoinen ala ja hän on kovin vaatimaton alastaan, mutta kertoo tehneensä töitä projektimaisesti useita vuosia.... Eli mitä tästä pitäisi ajatella??
Rakkaus ei tosiaan taida välittää tällaisista seikoista, sydäntään ei voi harhauttaa....
Tämä mies, jonka olen nyt tavannut vastaa ihannemiestäni henkisellä tasolla, pidän hänen persoonasta. Ainoa asia mikä askarruttaa on se, ettei mies ole tällä hetkellä töissä... Hänellä on melko erikoinen ala ja hän on kovin vaatimaton alastaan, mutta kertoo tehneensä töitä projektimaisesti useita vuosia.... Eli mitä tästä pitäisi ajatella??
Rakkaus ei tosiaan taida välittää tällaisista seikoista, sydäntään ei voi harhauttaa....
Vastaukset 31
Vanhimmat
Pummi mikä pummi. Varaudu maksamaan sen kulut ja menot.
Mikä hänen alansa on kun mainitsit erikoinen ala? Soi onko hyvät työnäkymät?
Ei kai tuo kriittisyys mitenkään huono asia ole, etsin kuitenkin loppuelämän kumppania... Mutta en halua tässä paljastaa alaa, tekniikan puolelle menee ja erikoisosaamiseen... Ja se mietityttää, kun miehellä on ollut kovan luokan työnantajia, vaikuttavia yrityksiä, muttei hänen työsuhteensa ole kestäneet kovin pitkään niissä.... Väkisinkin laittaa miettimään missä vika.... Muutenkin miehellä ehkä jotenkin huono itsetunto.... Tietty, jos oikein rakastuu, niin eihän sitä saisi tällaisiin asioihin takertua, mutta kyllä jotkut takertuu pienempiinkin asioihin....
Tuo kuullostaa huonolle ettei yhtään pitkää työsuhdetta ja se että hän on jotenkin erilainen kun muut.. Ei välttämättä mitään pahaa siis mutta itse aikanani ihastuin yhteen mieheen ja pidin häntä jo alussa jotenkin erilaisena ja koukuttavana.. No hänellä oli persoonallisuushäiriö he panostavat naiseen niin hirveästi koukutus vaiheessa ja se kaikki on esittämistä. Jos heti kaikki on kuin unessa erilaista ja satua niin herää... Kannattaa tutustua mutta tarkkailla. Työtön narsisti hakee elättäjää itselleen ja tekee sen vieläpä niin ettet edes hoksaa. Voi hän olla kunnollinenkin.
Eihän sitä millään haluaisi ensimmäisenä ajatella mitään ikävää... Exäni on narsista, luulisi, että tunnistaisin vastaavanlaisen tapauksen... Mutta totta tosiaan, olo on kuin olisi unessa tai jossain hidastetussa filmissä.... Kahdet treffit takana ja mies puhuu jo seurustelusta ja yhteen muuttamisesta... Lisäksi soitetaan joka ilta vähintään tunnin puhelu, aivan kuin jo seurusteltaisiin... Alkaa pian ahdistamaan... Sen mies on kertonut, että työpaikoissa on mennyt helposti sukset ristiin ja kertoo aina tosi vaikuttavista työpaikoistaan, joissa on ollut, mutta miksi ihmeessä hommat eivät ole jatkuneet.... Kovasti myös kehuu minua ja keskustellessa on kyllä itse enemmän äänessä, eikä aina oikein kuuntele.... Mutta tosiaan on jotenkin salakavalasti onnistunut tosi pienellä ajalla koukuttamaan minut itseensä, aivan kuin en itse ehtisi ajatella ollenkaan mitä tunnen ja haluan.... Aikaisempien treffikaverien kanssa on kyllä saanut tutustua ihan rauhassa vaikka kiinnostusta olisikin reilusti puolin ja toisin.....
No kuullostaa siltä että olisin varuillaan.. Ihan kun mun omasta jutusta kaikki puheet menee nopeasti yhteiseen elämään mikä ei sinällään ole paha mutta ..no jokainen tietää itse ...
Tutustuminen ensin, kyllä te huomaatte jos kemiaa löytyy, se on a ja o.
Ei kriittisyydessä ole mitään pahaa. Jos jokin asia häiritsee alussa kovasti, kannattaa ottaa se puheeksi aika alussa. Oma kokemukseni on, että lähes kaiken pitää natsata jollakin tasolla alusta asti, jotta suhteesta voisi pidemmässä juoksussa tulla mitään. Keskustelu avoimesti alusta saakka on ainakin minulle se ykkösasia fyysisen puolen rinnalla.
Miehenä minullakin on kokemusta deittikumppanista, joka ei ollut enää työelämässä, eikä oikein harrastuksiakaan. Minua kyllä asia mietitytti ja ihan syystä. On ihan perusteltua asettaa jotain odotuksia ihmiselle ja suhteelle. Kukaan ei ole täydellinen, mutta aika monen jutun pitää kolahtaa, ennen kuin juttu voi kantaa pidemmälle. Olen usein huomannut, että mikäli jokin asia vaikuttaa liian hyvältä ollaakseen totta, se usein on niin. Tämä on haastava laji, mutta joskus natsaa:)
Niin kyllä jos loppuelämän kumppania on etsimässä, niin monta asiaa pitää olla kunnossa. Yksi tärkeimpiä kriteereitäni on ollut, että mies on työelämässä ja muutenkin kaikin puolin aktiivinen. Ja toisaalta luulisi, kun mies on jo yli nelikymppinen, että hänellä olisi edes jo jotenkin vakiintunut työelämä... Toki tykkään miehestä melko paljon, koska hän on tosi sydämellinen ja mukava. Mutta en sitten tiedä jaksaako pidemmän päälle miestä, joka valvoo tosi myöhään ja nukkuu aamuisin pitkään... Vasta kerran ollaan kokeiltu fyysistä vetovoimaa, sitä kyllä on, mutta ehkä ei tarpeeksi.. On minulla ollut sellainenkin suhde, jossa tekee mieli melkein repiä vaatteet toisen päältä....
Minun mielestäni se fyysinen viehätys pitää olla alussa aika kovaa.. Jos siitä on epävarmuutta saattaa olla vaikea. En tiedä! Mutta itselläni kerran mies joka oli ns vähän kokematon.. Nelikymppinen kuitenkin. Jossain vaiheessa alkoi rassaamaan kun tutustuimme kirjoittamalla netissä aluksi niin hän loi kirjoituksillaan kuvaa intohimoisesta miehestä ja sitten suhteemme aikana jotenkin toivoin että milloin se puoli tulee esiin. Ei tullut ikinä, laimeni vaan. Ei olla yhdessä enää, mutta mietin joskus että olinko minä väärä kumppani hänelle vai oliko hän vaan niin tasaisen rauhallinen se jäi epäselväksi. Joskus tietty voi muuttua sekin että kasvaa mut yleensä se on voimakasta alussa ja laantuu siitä sitten.
Olet ollut sen jälkeen poissa Maata kiertävältä radalta? Kiinnostavaa.
Kiertorataa koskevat viestit kuuluisivat Tähdet ja avaruus -palstalle.
Välitin kysymyksesi Tähtitiede-palstalle: http://keskustelu.suomi24.fi/t/14217171/gravitaatio-ongelma
Mitä tapahtuu kun ns. rakastumisessa, luomme hänen käytöksensä mukaisen mielikuvan hänestä ja rakastumme siihen.
Jos siiten suhde jatkuu, ja huomaamme, ettei se olekkaan sen mukainen, niin rakkaus lentää ulos tuon uuden mielikuvan mukana
Jos kuitenkin olemme kerinneet kiintyä toiseen, niin alamme häntä muokkaamaan tuon mielikuvan mukaiseksi, ja siitä alkaa alkaa riita ja väkivalta, sillä kiintymys on aina väkivaltaisuutta ja mustasukkaisuutta
Jos rakastutte, niin älkää kiintyky, sillä evää rakkauden, sillä kiintymys ei ole rakkautta
M itä rakkaus sitten on, emme voi tietää sitä, ja siinä on sen ihanuus
Se ei ole tunnetta eikä vakuuttelua se vain on kaiken anteeksiantavana
autuaallisena olotilana, jolla ei ole syytä eikä aiheuttajaa
Tuli mieleen kun sanoit ollaan kerran kokeiltu fyysistä vetovoimaa! Fyysisen vetovoiman tietää kokeilemattta, se on siinä tutustuttaessa läsnä kokoajan. Mielestäni sitä ei voi kokeilla
Itse en kyllä usko enää kovin helposti ketään vierelleni löytäväni. Kiinostuneen oloisia ihmisiä on ja ihmisiä tulee jutuillekin, mutta itse en usko silti loppupeleissä olevani riittävän kiinnostava heille (ehkä huonot kokemukset ihmissuhteissa ovat aiheuttaneet tämän kuvan osaltaan). Uskon olevani pettymys monella tapaa. Lisäksi ihmiset haluaa nykyään heti, kaikki mulle, mitään ei katsota rauhassa ja jos heti ei etene tms. niin katsotaan muuta ja siirrytään eteenpäin. Itse olen voimakastunteinen ja kiinnyn vahvasti, toisaalta olen herkkä enkä halua altistua tuollaisille kertakäyttösuhteita ylläpitäville ihmisille, joilla ei tunnu missään toisten sydänten rikkominen ja loukkaaminen.
Ikävä kuulla. Tutustuminen toiseen sisältää aina riskin. Itselläkin on monta epäonnistunutta yritystä takana. Jutut eivät ole edenneet, koska jompikumpi on tuntenut, ettei fiilis ole tarpeeksi vahva. Toisaalta olen sitä mieltä, että pitäisi katsoa vähän pidempään. Ei kuitenkaan ole oikein, jos tutustuminen ei ota oikein tulta alleen heti alussa. Voihan sitä syttyä hitaastikin, mutta muutamien treffien fiilikset kertovat jo paljon. Olemisen helppous ja fyysinen kipinä on vaan aivan pettämätön merkki hyvästä jutusta. On vaan aika harvinaista, että tuo fiilis on molemminpuolista. Jatkostahan ei sitten voi sanoa mitään. En halua loukata toista, mikäli ei tunnu, että vetovoimaa olisi tarpeeksi. Jossain on kuitenkin se ihminen, jonka kanssa synkkaa molemminpuolinniin hyvin, ettei tarvitse epäröidä. Ainakin haluan uskoa niin.
En ole itse kokenut, että olisi ollut mistään kipinän puuttumisesta kiinni eli ei ihan noin, mutta kiva että uskot noin. Itse en. En myöskään kaipaa mitään sellaista missä vain toinen rakastaisi ja itse en niin voimakkaasti. Minulle on tosi tärkeää saada itse rakastaa. Mutta toisaalta voit olla täysin oikeassa siinä, että itse luulen väärin katsesita ym.muista seikoista kipinän ja siinä mielessähän ihminen tekee itsestään vain naurunkohteen kuvitellessaan jotain tuollaista, että tosi selkeät viestit saa joku minulle kertoa, että mitään uskoisin. Nykyään hoenkin jo etukäteen, että muista tuo ei ole kiinnostunut, on ystävällinen, aivan niinkuin minäkin olen ihmisille.
Kuulostaa tutulta minunkin kohdallani. Helposti tulee vedettyä liian nopeita johtopäätöksiä ja usein tulkitsee väärin toisen aikeita. Toisaalta ihan luonnollista, koska molemmat haluavat tehdä hyvän vaikutuksen alussa. Itse ihastun suht nopeasti, jos kohdalle osuu minua viehättävä henkilö. Olen opetellut vähän himmaamaan alussa, ettei lähde liikaa leijumaan. Ikävää ihastuksen loppuminen on silloin, mikäli on oppinut toista hieman tuntemaan ja tottunut viesteihin ym. Ei kukaan tällaisia kokemuksia halua montaa peräkkäin. Se syö itsetuntoa. Itse olen mainitusta syystä pitämässä taukoa nettideittailusta. Mielikuva ja odotukset lähtevät niin nopeasti lentoon. Mennään helposti suhde edellä. Tutustuminen jää helposti pintapuoliseksi, eikä jakseta ottaa selvää minkälainen toinen on, jos ilmenee hankaluuksia. Helposti siirrytään vain seuraavaan, ihan kuten totesit. Taidan olla kuitenkin sen verran optimusti, että en halua menettää toivoani hyvältä tuntuvan suhteen löytämisessä.
Olen myös miettinyt, että pitäisikö vaan tarttua enempi sellaisiin itseä lähestyviin eikä niin välittää siitä, jos itsestä ei tunnu niin vahvasti. Itse vaan olen melko intohimoinen ihminen niin mitään täysin vässykkää en haluaisi.
Mielestäni ei kannata tuhlata omaa tai toisen aikaa, mikäli ei aidosti tunnu, että tunne on molemminpuolista.
En tässä ole ketään loukkaamassa tai sydämiä rikkomassa..... Mutta jos etsin loppuelämäni ihmissuhdetta, niin tottakai haluan olla varma, että ihminen on sopiva kaikin puolin... Mutta tosiaan mitä tulee tuohon itsetuntoon, niin itse myöskin toisinaan ajattelen, etten ole riittävä kellekään.... Olin pitkään ihastunut erääseen mieheen, enkä saanut kerrottua hänelle tunteistani....
"..Poissa maatakiertävältä radalta" eli yleensä olet maatakiertävällä radalla? Jotenki tekstistä sai käsityksen et oot söpö höpsykkä!
Nyt mun sydän itkee.... Asiasta sadanteen, mutta nyt alkoi todella vaivaamaan se, etten ole saanut puhuttua asioita erään aiemman ihastukseni kanssa... Mutta nyt minulle tuli vahva tunne, että aion selvittää tämän aiemman suhteen ensin.... En taida olla valmis mihinkään kenenkään muun kanssa ennen kuin tämä aiempi suhde on selvitetty..... Minulla ei ole mitään takeita onko mies kiinnostunut minusta, mutta se on periaatteessa ihan sama.... Koska haluan, että itse saan kertoa miten asiat on ja voin taas jatkaa eteenpäin muiden ihastuksieni kanssa.........
Oih ja voih. Nyt lennätät sen miehen sitten Marsiin ja palaat itse pehmentyneenä Venukseen. Marsissa voi sitten vaan sotia.
No, kyllähän me naiset ollaan venuksesta ja miehet Marsista. .. No, kyllä taidan söpö olla ja vähän höpsykkäkin..... Oikein höpönassu.....
En tiedä mitä tässä tekisi.... Kovasti olen kiinnostunut miehestä ja mies minusta.... Mutta en tiedä mistä mahtaa johtua, etten saa oikein otetta siitä mikä mies on miehiään.... Olenko kenties niin ihastunut vai mistä johtuu?? Se on uutta, että mies on herkkä ja tunteellinen, täysin erilainen kuin aiemmat tapaamani miehet... Mutta etsin koko ajan vikaa miehestä, varmaan siksi, etten joutuisi myöhemmin pettymään.... Exäni oli kovin hankala ja narstinen luonne.... Ja minusta tuntuu tosi oudolta, kun tämä uusi mies on avoin ja puhelias.... Tosin jotkin asiat hieman askarruttaa mm. se, että mies nukkuu aamuisin pitkään, mutta ehkä se on ohimenevä vaihe.... Itsekin olen yökyöpeli.... Ja töitä mies etsii hyvin aktiivisesti.... Mutta ehkä aika näyttää tuleeko meistä jotain enemmänkin.....
Kavereita tulee ja menee,tosi ystäväy tulevat jäädäkseen.
jos kerta täyspäiseltä vaikuttaa ja on sopuisa,keskustelutaitoinen,siitä vaan ja onnea.
Ittelle sattui kaveriksi nainen,joka vittuili ja piikitteli,vaan ilkeen narsku luonteensa takia.Aina vaan mun syy?????Annoin mesuta,mutta viimen poltin hiileni ja koska naisille herrasmies ei voi sanoa pahasti,niin sanoin hyvästi.
Tuota noin, yhtä asiaa en tästä ihastuksestani ymmärrä.... Hänellä on sinänsä arvomaailma kunnossa, eikä halua laittaa itseään liian tiukalle jossain suuryrityksessä, vaan etsii jotain leppoisampaa... No, sinänsä nostan hattua tuolle.... Mutta sitten hän sanoin, että olisi nyt ihan viime aikoina pitänyt saada jokin pieni projekti aikaiseksi, joka edistää miehen työn saantia, niin tähän hän totesi, ettei ole saanut aikaiseksi tehdä sitä vaan sai lisäaikaa projektille.... Tuota tässä kohtaa en oikein ymmärtänyt, jos miehellä ei ole muuta kuin aikaa, niin miksi ihmeessä hän jää vaan inspiraatiota odottamaan.... Toivottavasti tällaisia epäkohtia ei ala tulla lisää........
Inspiraatio on kuule tärkeä juttu ja sopiva hetki myös. Joku inspiroi työntekoon, joku voi inspiroida harrastamaan, joku voi inspiroida sängyssä. Shoppailuunkin tarvitaan sopivaa inspiraatiota.
Taas lisää näitä ihmetyksen aiheita.... Mies on kaikin puolin mukava ja lempeä, mutta taas viimeksi kun keskusteltiin mainitsi jotain, ettei halua oravanpyörään ja haluaa tehdä hommia omaan tahtiin.... Sinänsä fiksu ajatus, mutta toimiiko käytännössä.... Mies oli jokin aika sitten ulkomailla töissä, mutta ei pitänyt työehdoista ja palasi Suomeen takaisin.... En nyt ota selvää tästä miehestä.... Enkä voisi kuvitella, että mies olisi jatkuvasti vaan kotona ja nukkuisi pitkään, siis jos asuisimme yhdessä......