...vai oletko valmis ottamaan riskin? Pelkäätkö enemmän tuntematonta ja uutta vai epävarmuutta siitä että et ikinä saanut tietää olisiko se henkilö ollut sinulle se oikea?
Itse painin näiden kysymysten kanssa. Kyseessä on todellinen järjen, tunteiden ja tahtojen taisto, enkä osaa tällä hetkellä sanoa mikä noista vie voiton vai ovatko ne edes keskenään ristiriidassa. Uskallan näyttää tunteeni, mutta en kohdata miestä suoraan tunteideni kanssa. Koskaan en ole kokenut mitään vastaavaa, olen puun ja kuoren välissä. Pahoin pelkään että mies on osaltaan kovin samanlainen, ainakin tämän asian suhteen.
Itse painin näiden kysymysten kanssa. Kyseessä on todellinen järjen, tunteiden ja tahtojen taisto, enkä osaa tällä hetkellä sanoa mikä noista vie voiton vai ovatko ne edes keskenään ristiriidassa. Uskallan näyttää tunteeni, mutta en kohdata miestä suoraan tunteideni kanssa. Koskaan en ole kokenut mitään vastaavaa, olen puun ja kuoren välissä. Pahoin pelkään että mies on osaltaan kovin samanlainen, ainakin tämän asian suhteen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Naisiin ei kannata koskaan luottaa liikaa, jokaisen epäonnistuneen ja onnettoman miehen takana on nainen.
Ja jokaisen epäonnistuneen ja onnettoman naisen takana on... nainen?
Mutkien kautta, kyllä.
Matalia aitoja on niin helppo ylittää :)
Aitojen korkeus on standardi, sitä voi vain itse päättää ryömiikö aidan ali vai riittääkö rohkeutta hypätä yli ja kumpi tavoista on sitten loppupeleissä mielyttävämpi. Voihan sitä huonolla tuurilla vaikka kompastua aitaan yli hypätessä, mutta eipä ryömimällä parhaisiin tuloksiin päästä.
Ehkä hänellä oli jo se oikea rinnallaan.
No siinä tapauksessa varmaan fiksuin valinta. Ei se ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella puolella. Uskollisuus ja rehellisyys on tärkeitä arvoja, en tahtoisi miestä joka katselisi muita naisia kun on varattu.
etkä koskaan selvittänyt asiaa, ajattele ellei ollutkaan .. ! mitä mahdoit menettää.
Minäkö? Jollei oikea, niin riittävän hyvä kumminkin.
Mutta itse katselet varattuna varattua miestä. Melkoinen kaksinaismoralisti.
Itse inhoan aloittajan kaltaisia muita tuomitsevia ja itseään parempana pitäviä ihmisiä. Yleensä, kun elämää on nähnyt enemmän niin tuollainen jyrkkyys ja tuomitsevuus vähenee, mutta jos on kasvanut pelkässä pumpulissa niin muuta ei voi odottaa. Onko liian hankalaa ymmärtää ihmisten erilaisia elämäntilanteita ja kohtaloita? Suvaitsemattomuus muita kohtaan on mielestäni pahimpia syntejä mitä on olemassa. Mistä muuten sodatkin monesti syttyvät?
Tuskin monikaan suhteessa ollessa päättää katsella muita (on toki sarjapettäjiäkin). Lähtökohta ihmisten keskinäisissä toiminassa kuitenkin on, että tahallaan ei loukata muita, siihen ei mielestäni kellään ole oikeutusta. Mutta joskus, jos vaikka suhde hajoaa niin on tilanteita, joissa et voi välttää loukkaamasta sitä toista.
Itse asiassa olen ihmisten keskustellessa huomannut kuinka yleistä nykypäivänä on se ettei huomioida muita. Omasta mielipiteestä pidetään kiinni viimeiseen asti eikä eri näkökantoja voida edes pohtia. Ja ne jotka haluaa jyrätä niin pitävät sitten hankalana sellaisia, jotka uskaltavat olla eri mieltä. Itse olen nykyisin tarkoituksella jättäytynyt tällaisesta seurasta ainakin vapaa-aikana pois ja aika paljon siinä on saanut heivata ihmisiä. Ymmärrän sinua, ymmärrä sinä minua tuntuu olevan hieman liian vaikeaa monelle nykypäivänä.
En ole varattu, eikä mieskään minun havaintojeni mukaan ole? Ainakaan sormusta en ole nähnyt. Jos mies sattuisi olemaan varattu ja asia tulisi tietooni niin en enää katsoisi miestä.
aitoja on ollut aivan tarpeeksi ylitettäväksi. Monella tyylillä yli, läpi ja kaataen. Eheei matalia aitoja ei ole olemassakaan. Kaikki ovat olleet panssareita ja korkeutta toisille jakaa. Yli menty ja turvalleen tultu mutta ryömintä ei kuulu tyylilajeihin. Mitä ihmeen pelättävää tunteissa on? Jos niitä ei olisi, olisit aivan muuta.
Itse olen muutaman kerran yli hypätessä aitaan kaatunut ja ruvennut kammoksumaan aitoja. Jos on pakko niin kyllä mitä jotenkin läpi pääsen, vaikka sitten ryömimällä. Ryömiessäkin tulee kyllä ruhjeita, niin jalkoihin kuin käsiin. Onnistumisen kokemuksia ei kyllä tule jos ei välillä uskalla hypätä ja voisihan sitä olla että siihenkin hommaan innostuisi jos vain lähtisi tekemään. Jää tämäkin kyllä luultavasti vain puheeksi. :) Ap on pelkuri.
Joskus on vain helpompi painaa leuka rintaan ja jatkaa siten matkaa. Pilvet puolitangossa ja räntää siinä on päivän ilot.
en oikeastaan tiedä pelkäänkö mitään...enemmänkin odottelen ja kuulostelen mitä tapahtuu...vai tapahtuuko sittenkään mitään..!?
Jos olen rakastunut, olen valmis tekemään mitä lähes mitä tahansa. Mikään este ei ole liian vaikea ylitettäväksi. Aika harva tuntuu olevan valmis sellaiseen, tai eivät tunne rakkautta.
Lähes johtuu lapsistani. En voi mitä tahansa tehdä, mutta jos joku rakastaisi minua, ymmärtäisi että omia lapsia on suojeltava. Ainakin minä ymmärrän jos toisella on lapsia. Lapset ovat hieno rauhoittava elementti, joka estää pahimmat ylilyönnit, joita myöhemmin kuitenkin katuisi.
Miksi kiivetä?????
Minä kuljen portista.