Tulin juuri kaljakassin kanssa kaupasta ja ajattelin viettää kauniin aurinkoisen kevätpäivän verhot kiinni sisällä juoden kaljaa. Jep, masentavaa, mutta mitä muutakaan minä voisin tehdä kun kaikki on viime aikoina tuntunut menevän perseelleen?
Kärsin voimakkaasta sosiaalisten tilanteiden pelosta ja mulla ei juuri ole sosiaalisia ympyröitä. Vanhemmat ovat, joiden luona käyn päivittäin. Siinäpä se.
Viime aikoina vointini on huonontunut syystä, jota en edes itsekään tiedä. Noh, kuitenkin oireet ovat kutakuinkin tämän kaltaisia:
- Epäilin, että mulla ei olisi alttiutta fyysisiin oireisiin jännittävissä tilanteissa, mutta kuinka ollakaan, nyt niitä on alkanut esiintymään -> naama hikoilee ja punottaa, on vaikea saada hengitettyä, kädet tärisee jne. Kyllä te tiedätte nämä kahvikuppineuroosin oireet.
- Suurimmat muutokset ovat kuitenkin tapahtuneet psyykkisellä puolella; en saa öisin oikein enää nukuttua, en tiedä miksi. En edes murehdi asioita ennen nukkumaanmenoa, minulla on vahva tunne siitä, että ihmiset tuijottavat ja halveksivat minua, etenkin naiset, myöskin masentuneisuus ja väsymys on sitä luokkaa päivästä toiseen, että en oikein jaksa tehdä mitään muuta kuin hautoa itsemurhaa.
Nämä kaikkihan tietenkin kerroin hoitavalle taholleni ja sainkin lääkäriajan. Oli kyse, että muutettaisiin minun lääkitystäni oikeammanlaiseksi, ensin kuitenkin ajaisin alas nykyiset lääkkeet. Hän määräsi öiden tueksi Pregabalin Orionia 25 mg 1-3 otettavaksi ennen nukkumaan menoa. No eihän noista ole ollut mitään hyötyä. Sama kun ei söisi. Tämän kerroinkin lääkärilleni ja hän oli sitä mieltä, että jos ei tehoa niin olen sitten ilman mitään lääkkeitä. Nyt siis ihan ilman lääkkeitä olen ja pelottaa totta tosiaan tulevaisuus, että millaiseksi tämä vointi tästä vielä menee.
On tässä hyväkin puoli kuitenkin se, että saan kerättyä samalla rohkeutta tappaakseni itseni kun masennuksen oireet alkavat salakavalasti hiipiä takaisin elämääni lääkkeitten poisjäännin vuoksi.
En ole ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun ja juttelin hoitajan kanssa asiasta, että haluaisin päästä toiselle lääkärille, mutta se ei kuulemma onnistu ja minä yksinkertaisesti turhauduin ja menetin toivoni niin vastasin hänelle vain, että: "noh, kai minä sitten pärjään ilman hoitoa". En tiedä miten hän tuon käsitti, mutta ei ainakaan ole vastannut mulle takaisin tekstiviestillä mitään.
Olisi työkyvyn arviointikin edessä, mutta en kerta kaikkiaan uskalla mennä tuolle lääkärille enää kun mulle jäi niin huono maku siitä käynnistä suuhun. Hän tuntuu aina jotenkin pitävän mua alempi kastisena ja huonompana ihmisenä, vaikka menen sinne vain hakemaan apua. Missä on se ihminen ihmiselle mentaliteetti?!
En tiedä jaksanko ottaa yhteyttä enää mihinkään. Jos vaan olisi menemättä hoitajan käynnillekään ollenkaan, kerta kukaan ei tunnu välittävän minusta. Ehkä se on mulle ihan oikeutettuakin, kun kerta vihaankin nykyään aivan kaikkea ja hermot ovat jatkuvasti kireällä.
Eniten tunnun vihaavan ihmisiä. Mulle on viime aikoina kehittynyt voimakkaaksi tämä ihmisten vihaamis tunne ja olen vähän huolissanikin siitä. Tolle pitäis tehdä jotain, mutta kun kukaan ei ole valmis auttamaan niin ääh, unohtukoot koko asia.
Ihmisten vihaaminen juontuu siitä, kun mua vituttaa kun ihmisten pitää tuijottaa mua minne ikinä menenkin. En ole kaunis, vaan omasta mielestäni aika ruma läskiyteni takia. Kasvojen piirteissä ei niinkään vikaa, mutta noi liikakilot rumentavat mua, tiedän. Tarviiko nyt silti tuijottaa? Luulevatko ihmiset, etten itse tiedä olevani läski? Huoh.
No joo, mua saa kritisoida nyt kun noin ilkeästi sanoin ihmisistä. Mut kyllä mullakin välillä mitta täyttyy.
Ehkä hoitohenkilökunta ajattelee, että olen toivoton tapaus ja ovat menettäneet malttinsa mun kanssa, vaikka olen mielestäni käyttäytynyt vastaanotoilla aina ihan hyvin. Ujo kun olen niin en saa aina edes sanottua välttämättä oikeaa mielipidettäni asioihin. Kai se on kärsittävä nyt nahoissaan tästäkin luonteen piirteestä.
Miksi elämä on niin vaikeaa?
Kärsin voimakkaasta sosiaalisten tilanteiden pelosta ja mulla ei juuri ole sosiaalisia ympyröitä. Vanhemmat ovat, joiden luona käyn päivittäin. Siinäpä se.
Viime aikoina vointini on huonontunut syystä, jota en edes itsekään tiedä. Noh, kuitenkin oireet ovat kutakuinkin tämän kaltaisia:
- Epäilin, että mulla ei olisi alttiutta fyysisiin oireisiin jännittävissä tilanteissa, mutta kuinka ollakaan, nyt niitä on alkanut esiintymään -> naama hikoilee ja punottaa, on vaikea saada hengitettyä, kädet tärisee jne. Kyllä te tiedätte nämä kahvikuppineuroosin oireet.
- Suurimmat muutokset ovat kuitenkin tapahtuneet psyykkisellä puolella; en saa öisin oikein enää nukuttua, en tiedä miksi. En edes murehdi asioita ennen nukkumaanmenoa, minulla on vahva tunne siitä, että ihmiset tuijottavat ja halveksivat minua, etenkin naiset, myöskin masentuneisuus ja väsymys on sitä luokkaa päivästä toiseen, että en oikein jaksa tehdä mitään muuta kuin hautoa itsemurhaa.
Nämä kaikkihan tietenkin kerroin hoitavalle taholleni ja sainkin lääkäriajan. Oli kyse, että muutettaisiin minun lääkitystäni oikeammanlaiseksi, ensin kuitenkin ajaisin alas nykyiset lääkkeet. Hän määräsi öiden tueksi Pregabalin Orionia 25 mg 1-3 otettavaksi ennen nukkumaan menoa. No eihän noista ole ollut mitään hyötyä. Sama kun ei söisi. Tämän kerroinkin lääkärilleni ja hän oli sitä mieltä, että jos ei tehoa niin olen sitten ilman mitään lääkkeitä. Nyt siis ihan ilman lääkkeitä olen ja pelottaa totta tosiaan tulevaisuus, että millaiseksi tämä vointi tästä vielä menee.
On tässä hyväkin puoli kuitenkin se, että saan kerättyä samalla rohkeutta tappaakseni itseni kun masennuksen oireet alkavat salakavalasti hiipiä takaisin elämääni lääkkeitten poisjäännin vuoksi.
En ole ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun ja juttelin hoitajan kanssa asiasta, että haluaisin päästä toiselle lääkärille, mutta se ei kuulemma onnistu ja minä yksinkertaisesti turhauduin ja menetin toivoni niin vastasin hänelle vain, että: "noh, kai minä sitten pärjään ilman hoitoa". En tiedä miten hän tuon käsitti, mutta ei ainakaan ole vastannut mulle takaisin tekstiviestillä mitään.
Olisi työkyvyn arviointikin edessä, mutta en kerta kaikkiaan uskalla mennä tuolle lääkärille enää kun mulle jäi niin huono maku siitä käynnistä suuhun. Hän tuntuu aina jotenkin pitävän mua alempi kastisena ja huonompana ihmisenä, vaikka menen sinne vain hakemaan apua. Missä on se ihminen ihmiselle mentaliteetti?!
En tiedä jaksanko ottaa yhteyttä enää mihinkään. Jos vaan olisi menemättä hoitajan käynnillekään ollenkaan, kerta kukaan ei tunnu välittävän minusta. Ehkä se on mulle ihan oikeutettuakin, kun kerta vihaankin nykyään aivan kaikkea ja hermot ovat jatkuvasti kireällä.
Eniten tunnun vihaavan ihmisiä. Mulle on viime aikoina kehittynyt voimakkaaksi tämä ihmisten vihaamis tunne ja olen vähän huolissanikin siitä. Tolle pitäis tehdä jotain, mutta kun kukaan ei ole valmis auttamaan niin ääh, unohtukoot koko asia.
Ihmisten vihaaminen juontuu siitä, kun mua vituttaa kun ihmisten pitää tuijottaa mua minne ikinä menenkin. En ole kaunis, vaan omasta mielestäni aika ruma läskiyteni takia. Kasvojen piirteissä ei niinkään vikaa, mutta noi liikakilot rumentavat mua, tiedän. Tarviiko nyt silti tuijottaa? Luulevatko ihmiset, etten itse tiedä olevani läski? Huoh.
No joo, mua saa kritisoida nyt kun noin ilkeästi sanoin ihmisistä. Mut kyllä mullakin välillä mitta täyttyy.
Ehkä hoitohenkilökunta ajattelee, että olen toivoton tapaus ja ovat menettäneet malttinsa mun kanssa, vaikka olen mielestäni käyttäytynyt vastaanotoilla aina ihan hyvin. Ujo kun olen niin en saa aina edes sanottua välttämättä oikeaa mielipidettäni asioihin. Kai se on kärsittävä nyt nahoissaan tästäkin luonteen piirteestä.
Miksi elämä on niin vaikeaa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Älä nyt ainakaan katkaise sitä hoitosuhdetta ja jätä menemättä. Jos lääkkeiden lopetus tuo masennuksen takaisin, niin pyydä lääkkeet takaisin.
Sinulle on tullut itseinho ja sitä kokee aina masentuneena.
Kyllä sinä saat kertoa palstalla, että ottaa pänniin tuijottamiset ja elämäsi tilanne. Jospa se lääkärikin alkaa ymmärtää, että tarvitset apua.
Ei kannata miettiä kuolemaa. Kyllä sinun on mahdollista saada elämääsi hohtoa ja tarkoitusta.
Kovin on samanlaiset oireet kuin mistä itse kärsin aiemmin. Katsoppas tuolta, onko mitenkään tutun tuntuista:
http://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/kilpirauhanen/mielenterveys-ja-vajaatoiminta/
Tuolla on kerrottu millä sitä ongelmaa saisi poistettua (jos siis tuntui että napsahti kohdalleen):
http://www.adaptogeenit.com/kilpirauhanen/
Ja tuolta niitä aineita saa:
http://www.iherb.com
Olen menossa kilpirauhas kokeisiin, mutta vain koska mun hormonaalinen puoli on sekaisin. Epäilevät, että mielialojen heittely johtuisi siitä.
Maanantaina menen antamaan verta.
Kuinkahan nopeasti tulokset saa?
Kaikki vajaatoiminnan merkit sopisivat minuun.
Kuitenkin aikani googlailtua huomasin, että kaikkia vajaatoiminnasta kärsiviä ei aleta edes hoitamaan tyroksiinilla. Ja vieläpä se, että vajaatoimintaisilla saattavat lukemat olla kohdillaan, vaikka kärsisikin siitä.
En enää tiedä mihin luottaa.
Julkisella puolella en ainakaan tule saamaan apua.
Yksityiseen ei ole varaa.
Jopas on hienosti sanottu, hormonaalinen puoli sekaisin... Noita hormoneja tehdään mm. erilaisissa rauhasissa, joista kilpirauhanen on aika merkittävä, ellei jopa tärkein. Kilpirauhanen tarvitsee erilaisia aineita toimiakseen kunnolla, ja yhdenkin oleellisen aineen puute johtaa luonnollisesti siihen että niitä hormooneja ei pystytä valmistamaan oikeita määriä.
Nuo kilpirauhastestit on mielestäni ja eräänlainen osoitus nykylääketieteen kustannustehokkuudesta. Mitataan yhden tai kahden hormonin määrä, kun kilpirauhanen niitä tuottaa ainkin viittä erilaista. Jos sitten nuo arvot on jonkun määrittelemissä "viitearvoissa", todetaan että kaikki on kunnossa.
Tosiasiassa, tiedän ihmisiä jotka on mittausten mukaan kunnossa, mutta voivat silti huonosti. Kun he alkavat syömään aineita, joilla kilpirauhasen toimintaa saadaan "kiihotettua", oireetkin poistuvat.
Tyroksiinihoito on ja eräänlaista puoskarointia, kustannustehokkuuden nimissä. Jos kilpirauhasen toiminta on heikkoa, ei vaivauduta etsimään siihen syitä vaan annetaan kyseiselle henkilölle lääkitykseksi yhtä kilpirauhashormonia, vaikka kilpirauhanen tuottaa niitä useita.
Jos kyseisen henkilön kilpirauhasen toiminta on häiriintynyt vaikkapa seleenin puutoksesta, jota suomalaisista kärsii muistaakseni vain 80%, hänelle annetaan silti kilpirauhashormonia, eikä seleeniä, jolla ongelma olisi helposti poistunut.
Julkiselta puolelta et tosiaan tule saamaan apua, ja se kehen sinun tulee luottaa on ihan se sama kaveri joka katsoo peilistä takaisin. Lääkärit on pääasiassa sidottu valmiisiin ohjeistuksiin ja noudattavat niitä.
Tietoa on netti täynnä, itse olen sitä imenyt muutamia satoja tunteja itseeni ja päässyt näistä asioista mielestäni jonkinlaiseen käsitykseen.
Kannattaa lukea ne linkit jotka oli aiemmassa viestissä, siellä on ihan suoraan kerrottu mitä syödä ja kuinka paljon, jos epäilee kilpirauhasen vajaatoimintaa. Lääkäri ei tule sinulle tuota koskaan kertomaan.
rappana: älä aprikoi.... ;>
Kuuntelin tuon biisin ja se sai minut vaan taas itkemään.
Olen viimeaikoina ollut todella itkuherkkä ja nolottaa aivan olla ihmisten ilmoilla, kun joutuu naama verillä pidättelemään itkua. Olen ujo ja sitten jos joku vielä näkee mun itkevän niin se ei ole hyvä se.
Minulla oli sinun ikäisenä paniikkihäiriöitä, mutta myös vahvoja sosiaalisia pelkoja. Tupakoin ja nautiskelin alkotuotteita reippaanlaisesti.
Silloin oli duunarille aina töitä. Uppouduin niihin. Vähinä vapaa-aikoina harrastin tarkoitushakuista mielenohjausta.
Mielialalääkkeitäkin käytin. Luovuin niistä haittavaikutusten takia. Olin parisuhteessa miehenä, tietysti naisen kanssa.
Olin vuosia alkosta erossa. Sitten aloin "terveydekseni" ottamaan.
Addiktoituvana persoonana "lääkettä" piti ottaa yhä useammin.
Olut on turha juoma yksinelävälle. Se turruttaa, turvottaa ja tylsistää. Terävätkin parempi vaihtoehto.
Kirjoittele ap ahkerasti vaikka netissäkin. Sehän ei pelaa ollnkaa promillepöllyssä, minulla ainakaan.
Jaa, no nyt kyllä heitit mulle oikein haasteen! :)
Nytkin olen juonut ja ihan selvältä tuntuu ja tekstiäkin tulee, on myös ihan asiallisen sävyistä (omasta mielestä).
Malla ihan samanlaisia kokemuksia, mutta enpä ala niitä täällä jauhamaan kun joku saattaisi vaikka tunnistaa ja ihan muutenkin.
Satuttaa kaikki paskat kommentit tuntemattomilta ihmisiltä, jotka tuomitsevat tekstin perusteella.
elämä on ittessään vaikeaa ei kaikki luonnu kuin itsestään 3ov.ja risat takana masista ,on ollu.joskus. huonompia päiviä joskus vielä huonompia.pari kertaa on aurinkokin paistanut
Joo, niinhän se on.
Joillekin se tuntuu olevan erityinen rangaistus, josta pitää räpiköidä omin avuin ylös kun kukaan läheinenkään ei enää jaksa pitkän "sairastelun" jälkeen auttaa.
Ajattelevat, että se on aina tollanen ja mikään ei auta, lyönpä minäkin hanskat tiskiin.
Sellasta se on.
Hyvät päivät ovat mulle euforisia, koska sitä kestää niin vähän ja niitä on harvoin. Silloinkin palkitsen itseni kaljan juonnilla.
Ei taida olla kaikki muumit laaksossa ei.
mun faija kuoli kun olin viistoist. masenns löi hetkes päälle kun hyökyaalto. urheilun ja koulus käynnin avulla pääsin siitä. mutta se jäi kytemään. alko krooninen vitutus. olin katkera elämälle ja jumalalle että miksi meiän perheelle kävi näin? miks itsekullekkin käy miten käy? vitutuksen kans pärjää, sen voi purkaa urheiluun terveellä tavalla. rupesin ryyppää myös, joka sai unohtaa, sen elämässä kohtaamani vääryyden. masennus on kuin suo josta ei pääse ylös. juosta pitäis, mutta jalat ei kanna, tuntuu että uppoo vaan. vituttais ees...masiksen tasanen paska kun on jo korvissa, asti ja pitäs vaa rimpuilla. yrittäkää taistella hyvät kanssa kulkijat. elämä voi olla aika perseestä, mutta meiän on pakko painaa valoa kohti,vaikka kuin kaukaselta se näyttää...tsemit kaikille!!!
;>
Minä olen löytänyt viime aikoina itsetutkiskelun ja masennukseni myötä itsestäni yhden positiivisen puolen: periksiantamattomuus. Siis tämän masennuksen suhteen olen periksiantamaton, vaikka näyttäisikin siltä, että itken taas kohta silmät päästäni ja aion tehdä itselleni jotain.
Koskaan en ole kuitenkaan sellaista tehnyt, vaikka halu on ollut kova.
Mulla pelaa ainakin itsesuojeluvaisto.
On kuitenkin hankalaa, kun haluaisi kuolla, mutta ei pysty läheisten ihmisten takia ja sitten kun ajattelee, että mitä saattaisin menettää tulevaisuudessa, vaikka mulla ei sellaista olekaan.
Ehkä tässäkin yksi positiivinen piirre: optimistisuus.
hienoa että oot löytänyt itestäs myös jotain positiivista! sorry jos se raappanan biisi sai sut kyyneliin. idea oli vähän päinvastanen tosin...mutta onhan se hyvä biisi jos joltain saa tuntumaan! kerran kävi tälleen: on yks tuttu likka joka on jotain neljätoist tai viistoist. se on tosi kultanen ihminen mutta on välil vähän epävarma itestään. sen likan mutsi,sen mutsin sisko ja yks kaveri oli viettämäs iltaa ja satuin yhteyksiin. laitoin niille älä aprikoi biisin tipsiks ja vastaus tuli että koko porukka oli kyynelehtimässä....et oo siis ainoo jolle se kolahtaa.
täs aamusumpit juotuani kirmasin siwaan hakeen kolme bissee lounaaks ja mietin täs sun juttuas. kiva että musa kiinnostaa se antaa voimaa ja saa ajatukset liikkeelle. kuuntelen itekkin paljon mitä millonkin. kelailin sulle sun ujouden ja juomisen huomioon ottaen ehotuksen: miks aina ryypätä yksin himassa? voisitko aatella lähteväs johonki baariin vaihteeks. en tarkota että kännäämään vaan tutustuun uusiin ihmisiin ja tanssimaan murhees pois? tossa mun lähi kuppilassa porukka joka siellä viihtyy, on hyvin avointa ja ottavat uudet ihmiset ilolla vastaan. kaikilla on jonkin sortin ongelma kenttiä, alkoholismi lähes kailkilla, mutta sanoisin että on hyvin matalan kynnyksen sakki. käyn siellä välillä kun meinaa seinät kaatua. viikolla porukka on kokenutta kaartia, mutta viikonloppusin nuorempi väestö saapuu estradille, tanssia ja karaokea ohjelmistossa. sillon tällön ihan jees meininki.
tässä sulle mun voimalevy:best of pure emotional melodic euphoric uplifting trance mix... laitan tän soimaan joskus kävelylle, netis surffates taustalle, tiskates tai chillates.
sopii joka lähtöön ja meno paranee loppua kohti. oon pitkän linja trance mies, mtta tää setti on trance joka kolahtanu näist uudemmista. liikun musallisesti mieluusti jossain vuostuhannen vaihteen saundissa. aikoja jolloin ite juoksin baarist toiseen tuulettaen kun oli niin hyvä meininki.
hyvä kun harrastat myös itsetutkistelua. on tärkeetä nähä ne omat plussat ja miinukset ja kiinnittää huomio ennemmin niihin omiin vahvuuksiin. ne ominaisuudet elämässä kantaa. ja tulevaisuus...sitä kun emme tiedä, mutta tässä räppiryhmän teos ,jonka tekijät ovat puolestamme asian äärellä olleet ja pukeneet pohdintansa tuloksen hyvän biisin muotoon: func-a-delicks: usva. hyviä fiiliksiä sulle ja paremmalla meiningillä kohti kesää ja pussikaljalle järven rantaan sitten, koska elämä on ulkona!!!! ;>
No juon yksin kotona juurikin sen takia, että baarielämän kun aloitin parikymppisenä niin koukutuin siihen. Aikani tätä elämäntyyliä jatkettuani huomasin kuitenkin aina vain masentuvani näistä baarireissuista; rahanmenoa, nolaa itsensä kun on muutenkin heikko itsetunto, seuraavana aamulla etenkin on morkkista siitä että miksi piti lähteä sinne hillumaan.
Jep, lopetin sen ja juon paljon mieluummin kotona yksin ja keskustelen nettikavereideni kanssa, jotka myös hekin tekevät tätä koneen äärellä juomista. Mun mielestä se on mulle parempi vaihtoehto.
Mutta ihan hyvä ajatus sulla varmaan oli kun tuota ehdotit.
En vain oikein tunne olevani alkoholisti, sillä mä juon parantaakseni oloani enkä ole siitä niin erityisen riippuvainen.
Oikeita terveen elämän tapoja noudattavia kavereita mä kaipaan. :/
ookoo...kuhan funtsin. harrastus on mulla enempi tai vähempi sama kun sulla. hörppään bissee päivän mittaa,musa soi ja näpyttelen nettii.vuoden vaihtees löysin uuen kaverin ,jolla on koira. saan päivät katkastuu sillä että käyn sitä koiraa lenkittämässä lähes joka päivä.ees vähän liikuntaa... sorry en sua alkoholistina pidä, tajuun kyllä miks keitto maistuu. ja kun kerran baarit on testattu...
jatkakaamme itsekkukin hyväksi havaitsemallamme tiellä!hyviä fiiliksiä sulle! onneks tulee kesä....;>
hienoa että oot löytänyt itestäs myös jotain positiivista! sorry jos se raappanan biisi sai sut kyyneliin. idea oli vähän päinvastanen tosin...mutta onhan se hyvä biisi jos joltain saa tuntumaan! kerran kävi tälleen: on yks tuttu likka joka on jotain neljätoist tai viistoist. se on tosi kultanen ihminen mutta on välil vähän epävarma itestään. sen likan mutsi,sen mutsin sisko ja yks kaveri oli viettämäs iltaa ja satuin yhteyksiin. laitoin niille älä aprikoi biisin tipsiks ja vastaus tuli että koko porukka oli kyynelehtimässä....et oo siis ainoo jolle se kolahtaa.
täs aamusumpit juotuani kirmasin siwaan hakeen kolme bissee lounaaks ja mietin täs sun juttuas. kiva että musa kiinnostaa se antaa voimaa ja saa ajatukset liikkeelle. kuuntelen itekkin paljon mitä millonkin. kelailin sulle sun ujouden ja juomisen huomioon ottaen ehotuksen: miks aina ryypätä yksin himassa? voisitko aatella lähteväs johonki baariin vaihteeks. en tarkota että kännäämään vaan tutustuun uusiin ihmisiin ja tanssimaan murhees pois? tossa mun lähi kuppilassa porukka joka siellä viihtyy, on hyvin avointa ja ottavat uudet ihmiset ilolla vastaan. kaikilla on jonkin sortin ongelma kenttiä, alkoholismi lähes kailkilla, mutta sanoisin että on hyvin matalan kynnyksen sakki. käyn siellä välillä kun meinaa seinät kaatua. viikolla porukka on kokenutta kaartia, mutta viikonloppusin nuorempi väestö saapuu estradille, tanssia ja karaokea ohjelmistossa. sillon tällön ihan jees meininki.
tässä sulle mun voimalevy:best of pure emotional melodic euphoric uplifting trance mix... laitan tän soimaan joskus kävelylle, netis surffates taustalle, tiskates tai chillates.
sopii joka lähtöön ja meno paranee loppua kohti. oon pitkän linja trance mies, mtta tää setti on trance joka kolahtanu näist uudemmista. liikun musallisesti mieluusti jossain vuostuhannen vaihteen saundissa. aikoja jolloin ite juoksin baarist toiseen tuulettaen kun oli niin hyvä meininki.
hyvä kun harrastat myös itsetutkistelua. on tärkeetä nähä ne omat plussat ja miinukset ja kiinnittää huomio ennemmin niihin omiin vahvuuksiin. ne ominaisuudet elämässä kantaa. ja tulevaisuus...sitä kun emme tiedä, mutta tässä räppiryhmän teos ,jonka tekijät ovat puolestamme asian äärellä olleet ja pukeneet pohdintansa tuloksen hyvän biisin muotoon: func-a-delicks: usva. hyviä fiiliksiä sulle ja paremmalla meiningillä kohti kesää ja pussikaljalle järven rantaan sitten, koska elämä on ulkona!!!!
mistä musasta sä itte diggaat eniten? kyselit tossa joku aika sitten muitten musa meiningistä ja sait aika paljon vastauksia. mikä sut saa fiiliksiin? emme etsi aina vastauksia olemassaolomme perimmäisiin kysymyksiin, vaan hyviä fiiliksiä...
;>
oho...sama satsi pariin kertaan....tulikohan viesti nyt varmasti perille.... :)