Milloin huomasit että sinulla on taipumusta selvännäkijän taitoihin? Musta tuntuu että mullakin on... tavallaan. Ja musta tuntuu joskus että joku mun kuollut sukulainen yrittää puhua mulle. Tai ei suoranaisesti puhua, vaan aina tärkeän hetken tullen antaa vihjeen oikeasta tiestä.
Haluisin myös kysyä. Kun meen ensi kesänä sinne minne meen, tapaanko mä siellä hänet?
Ja vielä: miten mun ja mun opettajan käy?
Haluisin myös kysyä. Kun meen ensi kesänä sinne minne meen, tapaanko mä siellä hänet?
Ja vielä: miten mun ja mun opettajan käy?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämähän näyttää olevan aiheena nyt ... Noin parikymmentä vuottaa taaksepäin oli eräs tuttava, joka silloin korteista katsoi. Hän muutti sittemmin ulkomaille, mutta siitä sain ensimmäisen kipinän, ja ensimmäisen pakan ostin aika pian. Ja samoihin aikoihin tuli vastaan muutamia ihmisiä muitakin, joita "selvännäkijöiksi" voi sanoa. Se on ainakin siitä lähtien ollut tiettyä kasvamista, että asiat ei ole niin musta-valkoisia useinkaan, miltä ne päälle päin näyttävät. Ymmärrys siis siihen, että asioista voi saada "selvempää" tietoa eri tavalla ns.alitajunnan kautta ...
Niin, kyllä edesmenneet sukulaiset varmasti oppaana monesti voivat toimia. Monet alkuperäiskansathan muun muassa pyytävät neuvoa "esi-isien" hengiltä. Kyllä edesmenneet sukulaiset varmasti ovat "läsnä" ja elämäämme vaikuttavat ...
Mutta nyt näistä kysymyksistäsi haluaisin tietää vähän lisää: minkä sortin tapaamista odotat kesältä?!? Ja millaiset välit on tämän opettajan kanssa!?!?
Näillä tiedoilla kuitenkin sanoisin lyhyesti, että tälle kesän tapaamisella voi olla joitakin esteitä.
Opettajan kanssa voi tulla ratkaisu, joka riippuu joistakin valinnoista. Kenties sinun täytyisi tulla tässä opettajan välisessä asiassa vastaan. Tätä asiaa kannattaa ajatella etupäässä käytännölliseltä kannalta.
Ensi kesänä menen rippikouluun. En muista, oliko tämän määrä olla se hetki, jona tapaan tulevan mieheni. Siitä on niin kauan. Mutta rakkaus lähelläni tuntuu kielletyltä, jos ensi kesänä minun on määrä tavata hänet.
Opettajani suhteen: satutinko häntä, onko hän minulle vihainen, vai antaako vain omaa tilaa ymmärtäväisesti? Paha olo, paineet, ahdistus ja masennus saivat minut kylmäksi ja kovaksi, turhaan hän minua yritti saada lämpenemään. Ovatko tummat pilvet nyt pysyvästi kaikonneet, onko minun kaiken sen välttelyn jälkeen lupa olla hänelle taas ystävällinen?
Puhuinko edelleen liian epäselvästi?
Upp