Koht olen 17v eikä minulla ole ollut vuosi kausiin edes välitunnilla seuraa. Ylä-asteella olin yksin jokaisen päivän. Ala-asteella mua kiusattiin haukkumalla. Ei mun kaveriksi kukaan oikein halunnut. Tuntuu sille nykyään, että on kovettunut eikä enään edes huvita olla kenenkään kaveri. En oikein jaksa yrittääkkään. Elämä on aika tyhjää ollut. En edes tiedä mitä kaipaan. Onkohan tässä mitään toivoa enään? Pidän itseäni säälittävänä, mutta tämä kirjoittaminen auttaa. On vain semmoinen olo, että kohta nuoruuskin on ohi. Kavereita on vaikea saada enään tämän ikäisenä.
16v ja yksin
Aika44
397
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
totta
Tuskin sinua auttaa, että näitä sinunkaltaisia kiusaamisen uhreja on maassamme paljon, tuhansia niin nuoria poikia kuin tyttöjä. Se lohtu siinä on että elämän varrella kohtaatte ja ymmärrätte toisianne. On mahdollista kohdata ja saada vertaistukea ja ystävystyä. Olin koulussa paljon yksin ja ei ollut kavereita, mutta vuosikymmenien varrella on elämän tuonut ihmissuhteita ja ystäviä.
Älä pidä itseäsi säälittävänä, älä jähmety vihaan ja katkeruuteen. Viha saa kokea mutta se pitää työstää pois. Jos panttaa sisimpää kaunaa ja kostoa, niin varmasti masentuu ja liemestä pois. Uppoaa suohon, josta on vaikea nousta ylös ja sitten tarvitaan jo järeämpää apua.
Mieti missä olet hyvä, tee juttuja, jotka kiinnostavat. Kiusaaminen ei ole merkki, että olet luuseri. Yleensä se onkin päinvastoin. Sinussa on sitä jotain, joka saa jonkun kadehtimaan.
älävaivusynkyyteen kirjoittaa todella hyvin ,ota hänen ohjeistaan ja kommenteistaan opiksi. Voisit yrittää lähestyä joitakin samanhenkisiä,kuin mitä itse olet,ja yrittää tutustua.Sinussa on varmasti paljon hyviä ominaisuuksia,kunhan vain itsekin ne huomaisit,ja saisit itsevarmuutta.