Jos Venäjå olis valloittanut Suomen ja osa suomalaisista olisi ruvennut kielenvaihtajiksi venäjäksi niin kuinkakohan paljon näitä arvostettaisi? Aivan , sitten voit mennä peilin eteen ja katsoa sinne. Katsooko sieltä kielenvaihtaja vai aito suomalainen?
Ajatuksia kielenvaihtajista
Sven-Vladimir
13113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuota spekulaatiota voisi hyvin laajentaa. Jos meillä olisi ollut kauankin 5%:n venäjänkielinen vähemmistö, niin varmasti ei olisi pakkovenäjää ja pakkovirkavenäjää. Eikä heille annettasi mitään etuisuuksia suhteessa muihin vähemmistöihin.
Vain ruotsin kieli jotenkin pyhittää asiat tässä svekokratiassa!!??
Venäjä valloitti Suomen v.1809. Suomea kohdeltiin samalla tavalla kuin Puolaa, maa sai pitää oman hallintonsa ja vain korkein valta oli venäläisten käsissä. Noihin aikoihin tsaarin hovissa puhuttiin ranskaa ja Pietarin virkamiehistä suuri osa puhui saksaa. Suomessa säilyi ruotsi hallintokielenä aina 1800-luvun lopulle.
Usein yhdistetään suomalaisuusaatteen nousu joihinkin merkittäviin poliitikkoihin tai taide-elämän edustajiin. Kuitenkin kysymyksessä oli paljon suurempi kannatuspohja, josta esimerkkinä on Tampereen seudun talonpoikien aloite 1848 suomen kielen käyttämiseksi viranomaisille annetuissa hakemuksissa. Venäjän edustajat olivat myötämielisiä suomalaisten vaatimuksille, varmaankin poliittisista syistä; hajoita ja hallitse. - Lyseoissa ja tyttökouluissa luettiin venäjää, ja vasta sortovuosina siitä tuli "pakkovenäjää".
Valtiopäiväuudistus 1906 ja Suomen itsenäistyminen 1917 mullistivat maamme kieliolot.
Venäjä valloitti Suomen jo paljon aiemmin. Silloin kun täällä asui vain saamelaisia. Valloittajavenakot alkoivat kutsua itseään suomalaisiksi.
Mikäköhän on kielenvaihtaja? Semmoinenko, joka alkoi käyttää ruotsia 1700-luvulla, kun Suomi oli ruotsalainen ja ruotsin taito välttämättömyys.
Miten jaksatte jauhaa päiväkaudet tällaisista epäolennaisuuksista ?!?!
Ja kysytään vielä tämä, jotta tajuatte kysymyksenne järjettömyyden: Miksi svekot eivät tällä palstalla arvostele niitä lukuisia kielenvaihtajia, jotka vaihtoivat nimensä 1900-luvulla ruotsnkielisestä suomenkieliseksi?
Lähes kaikki suomeen vaihtaneet olivat alunperinkin suomenkielisiä. Joten tuskin näitä voi syyttää siitä että ottivat alkuperäusen kielensä takaisin.a
Miten niin ovat alunperin olleet suomenkielisiä? Missä todisteet? Minä en ainkaan usko, että joku 1700-luvulla elänyt on ollut pelkän nimensä perusteella 100% suomenkielinen, jos siitä ei ole olemassa mitään todisteita.
Ja toisekseen, miksi suomenkielinen ei olisi saanut ottaa ruotsinkielistä sukunimeä, jos kerran suomenkielisiä sukunimiä ei ollut edes olemassa?
Siitä yksinkertaisesta syystä että ruotsista on suomeen muutettu todella vähän. Suomea pidettiin takamaana jonne joutuminen oli lähinnä rangaistus.
Ja sukunimiä ei pääosin otettu vaan niitä låhinnä annettiin.
Eli jos sukunimi on ANNETTU, niin eihän silloin kyseessä voi olla "kielenvaihto".
Missä on logiikka?
Ei kai sukunimi kieltä muuta? Sukunimestä ei voi viellä päätellä mitä kieltä ihminen on puhunut, ei vaikka se olisi ollut svenskspråk.
Nyt kirjoitat tietämättä yhtään mitään. Suomessa sukunimet tulivat pakollisiksi vasta 1922. Sitä ennen pelkästään aatelisilla, papeilla ja sotilailla oli sukunimi. Sukunimet yleistyivät kuitenkin 1900-luvun alkupulella. Mutta pakollisiksi ne tulivat 1922
Alldeles korrekt. Och på 1700-1800-talen så är det också totalt omöjligt säga att en person som bodde på en viss ort måste ha talat finska eller svenska. Det fanns orter som var starkare finska eller svenska. Men p.g.a. alla krigen och nyodlingar så bodde språkgrupperna mycket mera omblandat än i dag, t.o.m. i östra Finland
Suomessa ei sukunimestä voida päätellä yhtään mitään henkilön taustasta, koska Suomessa on yksi maailman väljimmistä sukunimilaeista. Suomessa sukunimen voi vaihtaa milloin vain, miksi vain. Sen voi siis myös itse keksiä. Pääasia että on sukunimi.
Ja mitä tulee historian henkilöiden äidinkieleen, niin senkin todistaminen on äärimmäisen vaikeaa, yleensä mahdotonta. Jopa sellainen kuuluisuus kun Agricola saattoi olla yhtä hyvin suomenkielinen kuin ruotsinkielinen - ainoa varma tieto hänestä on, että hän hallitsi molemmaat kielet ja näiden lisäksi tietysti latinan (ja varmaan saksankin).
Itä-suomessa ovat sukunimet olleet käytössä jo hyvinkin pitkään. Länsi-suomessa sukunimiä on annettu ihan koko väestölle jo kauan ennen vuotta 1922. Ei ruotsalainen sukunimi tee suvusta mitään aatelista vaikka monet näin kuvittelevatkin.