Se oma siellä kotona?
Mä oon jonkun miehen salarakas mutta en tiedä haluanko tyytyä tähän koska tuntuu niin pahalta katsella heidän onneaan ja kun ollaan kumpikin salarakkaat toisillemme.
Mä oon jonkun miehen salarakas mutta en tiedä haluanko tyytyä tähän koska tuntuu niin pahalta katsella heidän onneaan ja kun ollaan kumpikin salarakkaat toisillemme.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Voiko heillä olla todellista onnea, jos salasuhteita kuvioissa?
Voiko teillä..?
En usko.
Omassa kullassa on asioiden ollessa hyvin ihanaa aivan kaikki, kuten vaikka se, kun saat katsella kuinka hän sitoo kengännauhansa tai mitä ruokaa hän laittaa. :)
Ei hyvään suhteeseen mitään salarakkaita kaivata.
Jos pysyt kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen salarakkaana ja pelkkänä perseenä niin ei hän silloin sinua muuksi huoli! Pelkkä kassien tyhjennys laitos, ihmettelen aina miten naiset ovat kerta toisensa jälkeen niin tyhmiä, että kuvittelevat voivansa tunkeutua pillullaan suhteen väliin ja saavansa sillä lopulta miehen omakseen. Aika harvoin siinä niin lopulta käy ja toisekseen kuka haluaa miestä joka on pyörittänyt salasuhdetta? Tuskin sinäkään niin erityinen olet, että juuri sinun kanssasi hänestä tulee se uskollinen unelmamies :)
Kertoo naisesta aika paljon kun ei ole minkäänlaista itsekunnioitusta ja saati sitten kunnioitusta toisten suhdetta kohtaan, mutta näin tämä itsekäs "minä minä minä" maailma valitettavasti pyörii
Tämä on vahvan naisen mielipide, joka ei koskaan alistuisi varatun miehen patjaksi!!
Hyvin kiteytit sanoiksi tuon! Aikalailla samaa mieltä. Voi kun olisi maailmassa rehellisiä ja toisia loukkaamattomia ihmisiä enemmän. Itsellä luotto mennyt täysin kaikkiin ihmissuhteisiin
Kyllä, sitä minäkin toivoisin nimittäin minulla on myös vaikeuksia luottaa ihmisiin. Ei ole vielä tullut tässä elämässä yhtään miestä vastaan johon voisin 100 prosenttisesti luottaa
Minun mielestä salarakkaana olo on halpamaista vastuunpakoilua omasta elämästään.
Salarakas jos etsisi ihan oman rakkaan, jakamattoman rakkaan, niin siinä joutuisi ihan aikuisesti tätä suhdetta rakentamaankin.
Olen kokenut tämän irl. Itsellä oli nousujohteinen suhde tällaisen salarakashistorian omaavan naisen kanssa ja siinä ihmisessä näkyi selvästi kaksi persoonaa. Toinen oli se valoisasti elämään suhtautuva eteen päin pyrkivä, onnea tavoitteleva, aivan fantastinen ihanuus. Sitten toinen oli tuo kuoreensa vetäytyvä pelkkä alapää.
Jälkimmäinen vei voiton.
Nyt ihmettelen, että kuinka voi samassa ihmisessä olla niin ihanainen puoli ja sitten myös se perheerikkojapsykopaatti? Onneksi pääsin eroon, vaikka sitä toista puolta hieman kaipaankin.
Mies käyttää teitä hyväkseen, hyötyy tilanteesta kun te naiset taas kärsitte.
Jos lähdetään olettamuksesta että kahden ihmisen suhde on alkanut kolmannen loukkaamisella/häpäisemällä, niin jokainen voi kysyä itseltään onko tässä hyvätkin eväät elämänkumppanuuteen. Toisaalta olis hienoa että kaikki tämän tyyppiset epärehdit ihmiset olisivatkin yhdessä. Heillähän on jo sama arvomaailmakin. Surullista että se joka antaa itsestään kaiken saa ne kurat naamalle
Tuosta tulee kuvio mieleen että tälläisen harrastaminen perustuu vain sen kolmannen loukkaamiseen. Jonkin kielletty hehku häviää siitä kun touhu onkin sallittua!
Tuossa ei varmaan ole mitään tarkkaa sääntöä. Joko on tai sitten ei ole. Lähtökohtaisesti ajattelen kuitenkin, ette lähdettäisi pettämään ketään. Mietin sitä, kuinka pahalle se itsestäni tuntuisi, jos minua petettäisiin. En halua tuottaa sellaista tuskaa myöskään toiselle.
Jos salarakas olisi parempi niin miksi mies pysyisi vanhassa suhteessaan? Lapset ja asuntovelat on vain tekosyy. Asiat saa kyllä järjestymään niin halutessaan! Miehellehän tuo on tietysti hyvä järjestely kun saa hässiä kahta naista, mutta ei voi kun ihmetellä sitä salarakastakin kun hyväksyy sen että mies on vuoroin hänen ja vaimon lakanoissa. Täytyy olla jo todella epätoivoinen
Miksi edes alunperinkään lähteä tuollaiseen mukaan, pettämiseen? En pysty hyväksymään tuota.Siinä aina joku rikkoontuu, ellei useampikin. Ensin pitää reilusti erota. En osaa sanoa aloittajan tilanteesta muutakuin, että varmasti hankala tilanne ja pahakin mieli. tapahtunut, mikä tapahtunut. Toivottavsti saavat selvitettyä tilanteensa ja jokainen voisi olla tyytyväinen.
Kyllä sinä tyydyt tuohon jalkavaimon rooliin kun et muutakaan voi
Hekuman hetkellä saattaa sellanen kuva äkkiä muodostua, mutta koeajo ei koskaan anna samaa kuvaa kun pidempään ajettuna.
Hyvän kokonaiskuvan saa riittävällä käytöllä ja tutustumisella.
Jollekin saattaa riittää pelkkä pikanen maistiainen.
Hyvin pelaa vielä ketterä
Tuomitkaa mut, heittäkää kivellä!
Minä väitän, että Voi olla! Hyvinkin!!!
Jotkut ovat nuoruuden hölmöydessään menneet naimisiin väärän tyypin kanssa, eivätkä pysty eroamaan jostain syystä, ainakaan heti.
Itse menin parikymppisenä naimisiin ensi-ihastuksen kanssa, mutta tapasin sen oikean vasta pari vuosikymmentä myöhemmin, ja hänen kanssaan vasta opin tietämään, miltä rakastuminen tuntuu.
On sääli heittää tosirakkaus pois vain siksi, että on nuorena luullut ihastusta rakkaudeksi, ja huomata kuuluvansa yhteen toisen kanssa.
On moniakin syitä, miksi eroaminen on hankalaa. On asuntolaina ja lapset, eikä kuitenkaan halua jättää toista pulaan. Jotkut elävät elämänsä herranpelossa vaikka maanpäällisessä helvetissä.
Itse sain vasta naimisiin mentyämme huomata, ettemme olleetkaan vaimon kanssa ihan napakymppi-pari ja hän ei ole kursaillut osoittaa näitä yhteensopivuus-, ynnä muita ongelmia, ja olen katkeroitunut saamastani kohtelusta. Ja olemme kyllä keskustelleet, mutta en nostanut kissaa pöydälle tarpeeksi ajoissa, eikä hän edes suostu kaikista asioista puhumaan minulle, mikä tietysti tekee takkujen avaamisesta paitsi turhauttavaa, myös mahdotonta.
Nyt olen vankilassa.
Rakastan toista, enkä voi erota vain kokeillaakseni, että tykkäisikö hän minusta.
Onko edes olemassa sellaista täysin napakymppi paria? Minusta reilu ero, jos ei ole mitenkään päin tyytyväinen suhteessaan on parempi kuin jatkuva toisen aliarvioiminen ja rakkaudettomuus.
Lapset ja asuntovelat on tekosyy! Kokemuksesta tiedän, että erota voi vaikka asunto olisi vielä myymättä ja lasten tapaamiset saa kyllä järjesteltyä! Lapsillekin on parempi, että vanhemmat eroavat ja ovat onnellisia kun väkisin nyhjäävät yhdessä riitaisessa tai toimimattomassa suhteessa!
Ole samaa mieltä. Eikä kukaan nyt oikeasti mihinkään pulaan siitä joudu, että eroaa.
Kaikki on suhteellista.
Kaikki.
On suhteellista.
Lapset ja velat eivät ole tekosyy! Ne ovat ainoa syy. Sinä haluat vain, että sinun salarakkaasi eroaisi välittömästi, juoksisi sinun syliisi. Kaikille se ei ole yhtä helppoa, vaikka se sinulle käytännöllistä kenties olisikin.
Itse olen erolapsi ja tiedän, että talon voi myydä, muuttaa uuteen ja järjestellä tapaamiset. Joskus uudet vanhemmat ovat kivoja. Joskus ero on lapselle parempi, kuin yhteensopimattomat vanhemmat.
Aina ei.
Kaikki.
On.
Suhteellista!
Minun lapseni eivät kärsi meidän riidoista. Minä pidän mölyt mahassani ja riidat keskustellaan huutamatta illalla.
Ja kyllä toinen jää ahdinkoon, jos talo yhtäkkiä katkaistaan. Te ette tunne meidän tilannetta. Minä En huvin vuoksi jätä toista pulaan vain kokeillakseni, että tykkäisikö se toinen sittenkin minusta.
Jos minun rakastukseni ei ole rakastunut minuun, on minulle aivan sama, vaikka kituutan tässä suhteessa muiden mieliksi. Se nainen, johon rakastuin on ainutlaatuinen, ja minun on turha lähteä kokeilemaan, josko löytäisin toisen samanlaisen. Olen jo sen verran maailmaa nähnyt, että en usko rakastuvani enää kehenkään muuhun.
Lasketaanko ikävä-palstailu mielestänne salasuhteeksi?
Ei. Kehenkä täällä nyt suhde olisi, kun emme tunne toisiamme? Jos minulla olisi mies ja hän täällä yeittäisi päästä ijastuksestaan eroon tai siis niistä tunteistaan, koska haluaa jatkaa kanssani, soisin sen hänelle.