Seurakokemus kopioitu toisesta ketjusta:
--- --- ---
S_Euravieras
3.4.2016 23:14
Sinä (nimimerkki) olet ollut näillä palstoilla vuosia. Olen huomannut kun olen täällä poikkeillut. Hyvin ja maltillisesti Sinä kirjoitatkin. Tiedät paljon. Pohdit paljon. Ehkäpä todellakin etsiskelet.
Meillä rauhanyhdistyksellä ei ole niin paljon väkeä kuin Helsingissä. Tänään oli vajaat parisataa henkeä. Kolmisenkymmentä heistä oli alle kouluikäisiä, aivan pieniä vauvojakin oli lukuisia. Kun astuin rauhanyhdistyksen eteiseen, se oli tyhjä muuten., paitsi että puolitoistavuotias nuori mies, jota en ollut koskaan nähnyt, asteli minua vastaan ja ojensi kätensä tervehdykseen. Voiko sen väkevämpää saarnaa kokea?
Kolmisenkymmentä seuravirasta oli teini-ikäisiä nuoria. Nuoria pareja oli paljon. Muutamilla herroilla oli ajan muodin mukaisesti nutturat. Yksi nuorista herroista kantoi sotkuista tukkaa ja muutenkin näytti hipiltä. Hänellä oli vaimo ja viisi lasta. Vanhoja ihmisiä oli vain kymmenkunta. Jos tarkastellaan seuraväen ammatillista jakautumaa niin siellä oli opettajia, insinöörejä, palomiehiä, maistereita, keittiöväkeä, rakennustyöläisiä , työttömiä ym. Laulut pianolla säesti 15-vuotias tyttö, joka on opiskellut musiikkiopistossa.
Seurapuheessa, jonka teksti oli Johanneksen evankeliumista, sanottiin, että tänne on kokoontunut Jumalan valittujen lasten lauma, ne, jotka Jumala meille käsittämättömässä armovalitsemuksen hengessään on aikonut autuuteen. Ei siis ole sattuma, että paikalle oli kokoontunut erilaisia ihmisiä. Puheessa rohkaistiin Jumalan lapsia, jotta emme väsyisi taivastiellä. Sanottiin, että uskovaisen ihmisen iankaikkinen elämä alkaa jo täällä ajassa ja jatkuu ajan rajan takana. Minustakin tuntui, että Jumalan perheväen keskellä on hyvä olla. Kun me joudumme synteihin ajatuksin, sanoin ja teoin niin seuroissa ei tule edes pahoja ajatuksia.
Paikalla oli nuorehko henkilö, joka oli 15 vuotta aikaisemmin kavereittensa mukana saapunut seuroihin. Hän oli kuunnellut seurapuheen, mutta ei ollut ymmärtänyt siitä hölökäsen pölähdystä muuta kuin että synnit on lupa uskoa anteeksi. Hän oli uskonut. Ja lähtenyt kulkemaan Jumalan joukon mukana. Joskus saarnassa olen kuullut, että siksihän siinä saarnataankin kaikille kaikki synnit anteeksi, jotta siitäkin voisi uskoa sovituksen sanan.
Ei tehdä uskonasioista monimutkaisia. Ei yritetä ymmärtää kaikkia asioita. Ollaan vain yhtä Jumalan perhettä.
--- --- ---
S_Euravieras
3.4.2016 23:14
Sinä (nimimerkki) olet ollut näillä palstoilla vuosia. Olen huomannut kun olen täällä poikkeillut. Hyvin ja maltillisesti Sinä kirjoitatkin. Tiedät paljon. Pohdit paljon. Ehkäpä todellakin etsiskelet.
Meillä rauhanyhdistyksellä ei ole niin paljon väkeä kuin Helsingissä. Tänään oli vajaat parisataa henkeä. Kolmisenkymmentä heistä oli alle kouluikäisiä, aivan pieniä vauvojakin oli lukuisia. Kun astuin rauhanyhdistyksen eteiseen, se oli tyhjä muuten., paitsi että puolitoistavuotias nuori mies, jota en ollut koskaan nähnyt, asteli minua vastaan ja ojensi kätensä tervehdykseen. Voiko sen väkevämpää saarnaa kokea?
Kolmisenkymmentä seuravirasta oli teini-ikäisiä nuoria. Nuoria pareja oli paljon. Muutamilla herroilla oli ajan muodin mukaisesti nutturat. Yksi nuorista herroista kantoi sotkuista tukkaa ja muutenkin näytti hipiltä. Hänellä oli vaimo ja viisi lasta. Vanhoja ihmisiä oli vain kymmenkunta. Jos tarkastellaan seuraväen ammatillista jakautumaa niin siellä oli opettajia, insinöörejä, palomiehiä, maistereita, keittiöväkeä, rakennustyöläisiä , työttömiä ym. Laulut pianolla säesti 15-vuotias tyttö, joka on opiskellut musiikkiopistossa.
Seurapuheessa, jonka teksti oli Johanneksen evankeliumista, sanottiin, että tänne on kokoontunut Jumalan valittujen lasten lauma, ne, jotka Jumala meille käsittämättömässä armovalitsemuksen hengessään on aikonut autuuteen. Ei siis ole sattuma, että paikalle oli kokoontunut erilaisia ihmisiä. Puheessa rohkaistiin Jumalan lapsia, jotta emme väsyisi taivastiellä. Sanottiin, että uskovaisen ihmisen iankaikkinen elämä alkaa jo täällä ajassa ja jatkuu ajan rajan takana. Minustakin tuntui, että Jumalan perheväen keskellä on hyvä olla. Kun me joudumme synteihin ajatuksin, sanoin ja teoin niin seuroissa ei tule edes pahoja ajatuksia.
Paikalla oli nuorehko henkilö, joka oli 15 vuotta aikaisemmin kavereittensa mukana saapunut seuroihin. Hän oli kuunnellut seurapuheen, mutta ei ollut ymmärtänyt siitä hölökäsen pölähdystä muuta kuin että synnit on lupa uskoa anteeksi. Hän oli uskonut. Ja lähtenyt kulkemaan Jumalan joukon mukana. Joskus saarnassa olen kuullut, että siksihän siinä saarnataankin kaikille kaikki synnit anteeksi, jotta siitäkin voisi uskoa sovituksen sanan.
Ei tehdä uskonasioista monimutkaisia. Ei yritetä ymmärtää kaikkia asioita. Ollaan vain yhtä Jumalan perhettä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
oisitä
3.4.2016 23:25
Jesaja 55: 8-11 "-- Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
9 Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.
10 Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,
11 niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän."
kuulua Jumalan perheväkeen
tetään roskalla. Asialliset aloitukset eivät kiinnosta ketään.
kuuluu asiallisten aloitusten joukkoon.