LÄHIHOITAJA/näyttötutkinto. Kokemuksia top-jaksois

Hyvin kohdeltiin. Sain työpaikan vanhuspuolelta heti valmistumisen jälkeen. Siis samasta työpaikasta missä tein loppunäytön. Opiskelin aikuispuolella.

Heippa


Työpaikoilla on eri luonteisia ihmisiä.
Ilmapiirissä ja kanssakäynnissä tämän huomaa.
Niin....


Minulla on juuri harjoittelu menossa. Vertaan nyt edellistä harjoittelupaikkaa tämän hetkiseen harjoittelupaikkaani.


Edellinen harjoittelupaikkani oli mahtava. Ilmapiiri oli kannustava, leppoisa, positiivinen ja joka päivä oli mukava mennä harjoitteluun. Tuntui kuin olisin tullut ns. kotiin. Minulla oli todella tervetullut olo. Opin paljon ja minulle jäi todella hyvä mieli.
Tämän hetkisessä harjoittelupaikassa jaksoani on nyt takana kohta neljä viikkoa. Ilmapiiri on haasteellinen ja ohjaus....
Onneksi paikassa on yksi aivan ihana ihminen. Kohtelee hyvin ja ohjaa erinomaisesti. Siitä olen häntä kiittänyt heti ensimmäisestä viikosta lähtien. Ilmoitin ohjaavalle opettajallekin kohtelusta.


Olen seuraavat kaksi viikkoa vielä harjoittelussa.
Hymyilen ja yritän kantaa positiivista mieltä mukana.
Tälläkin harjoittelulla on tarkoituksensa. Tämä täytyy kääntää positiiviseksi, vaikka sisällä tuntuisi kuin itkisin.
Myönnän kyllä, itkin tänään kotiin tullessa.


Mukavaa kevään jatkoa sinulle ja jaksamista opintoihin.
Tsemppiä harjoitteluun!

Minä opiskelin aikonaan lähihoitajaksi työvoimakoulutuksessa. Kutsuin itseäni koko oppilaitoksen huonotuurisimmaksi opiskelijaksi. Päiväkodissa henkilökunta inhosi minua. Ihan hyvin hoidin lapsia, mutta minua inhottiin ihmisenä. Kaikista pahiten minua inhosi juuri näytönvastaanottaja, joka harjoittelujakson jälkeen ei suostunut ottamaan näyttöäni vastaan ollenkaan. Oppilaitos siirsi minut toiseen, tuntemattomaan Päiväkotiin näyttöön. Näyttöä oli vaikeampi tehdä sitten siellä, kun en tuntenut kyseisen paikan lapsia, enkä koko Päiväkotia olleenkaan. Se näyttö meni kuitenkin läpi. Sitten tuli hoidon ja huolenpidon jakso. Ohjaaja oli mukava ja opin vanhusten perushoidon ja muut vastaavat jutut hyvin yksityiskohtaisesti. Näytönvastaanottaja valitettavasti sattui kuitenkin olemaan hullu narsisti. Hän ei hyväksynyt kirjallista näyttösuunnitelmaani, vaikka oppilaitoksen edustaja hyväksyi. Oppilaitoksen edustajan mukaan suunnitelmassa ei ollut mitään vikaa. Minun piti täydentää suunnitelmaa näytönvastaanottajan mieliksi kolme kertaa, eikä se sittenkään vielä kelvannut hänelle. Moni luokkakaveri pääsi toisaalla näyttöön paljon huonommalla suunnitelmalla. En päässyt näyttöön, kun näytönvastaanottaja ei antanut näyttölupaa. Minä jatkoin eteenpäin kuntoutuksen tukemisen jaksolle ilman hohun näytön suorittamista. Sitten tulinkin oikeaan maanpäälliseen helvettiin. Kuntun harjoittelupaikka oli myrkyttynyt työyhteisö, missä kaikki voivat pahoin. Opiskelijana minua inhottiin vielä enemmän, mitä Päiväkodissa ikinä. Kahden näytön, sekä hohun että kuntun näyttöjen suorittaminen niin hirveässä paikassa ei tullut kuuloonkaan. Perusjakson jälkeen iskin hanskat tiskiin. Paskat koko alasta. Tänä päivänä olen töissä ihan muissa hommissa.

Mä oon aina ihmetelly,et miks mummojen ja pappojen vaippojen vaihtamista,pesemistä,syöttämistä,lääkkeiden jakamista ym.ym. hoitamista varten tarttee suorittaa kaks vuotta kestävä tutkinto,mikä sisältää helvetisti kaiken maailman papereiden piperrystä, joita ei sit kuitenkaan käytännön työssä tartte???Eiks tärkeintä ois kuitenkin se,miten on handlannut ne käytännön hoitotyöt???Miks tarttee kaiken maailman paperihirviöitä,niinku joku näyttösuunnitelma???Ne kun pahimmassa tapauksesa voivat olla valmistumisen este muuten hyville hoitsuille!!!Häh???Ihan turhaa sontaa.

Täällä yksi lähihoitajaopiskelija, oon juuri hoidon ja huolenpidon jaksoa suorittamassa vanhainkodissa ja ei oo kummoista ollut. Ihmisten suhtautuminen muhun on vaihdellut tosi paljon. Naisista osa vähän ylimielisiä, osa ihan rentoja ja yks mies yrittäny taputella ja otti mua lantioltakin yms. ällöö.. Tosiaan persmuksia ja alapäitä pestään moneen kertaan per päivä, nyt ollut mahatautiepidemiaa ja ripulia potilailla, syötetään vuodepotilaita ja osaa oon joutunut ihan ruiskulla syöttämään. Jatkuvaa valitusta, kipua yms päivittäin, sitten hoitajilla väkivallan uhkaa yms. Tosi kiireistä työtä, aamuvuorot varsinkin ja ihmiset ovat pahalla tuulella. Sitten pestään pyykkiä ja tiskataan astioita. Koko ajan maha ollut sekaisin ja tosiaan ahdistaa ihan sikana, heräilen öisin. EN JAKSAISI OLLA TUOLLA! Eilen yhden mummon peräpukama vuosi verta ja sitä siivoilin lattialta sitten. Mieti kaksi kertaa ennen kuin lähdet alalle!

Päiväkotijaksolla oli suurin osa hoitajista tosi mukavia, sain paljon kehuja silloin kuulla jne. Kyllä se tietty paljon paikasta riippuu että minkälainen kuva jää.. Itse tahdon töihin lasten pariin, vanhainkodissa en vain jaksa..