Franklin D. Roosevelt jostain syystä nykyään mm Lincolnin ohella luetaan "suuriin" USA:n presidentteihin. Kuitenkin hänen sosialistinen talouspolitiikkansa vei Yhdysvallat pitkitettyyn taloudelliseen kurjuuteen hänen hallintonsa "elvyttäessä" taloutta.
Mielenkiintoista kyllä, hän oli samoilla maatalouspoliittisilla linjoilla jo 1930-luvulla kuin modernin historian suurin massamurhaaja, entinen sosialidemokraatti, Josef Stalin.
Kun 1930-luku aukesi, USA oli lamassa ja Roosevelt pitääkseen hinnat ja palkat korkeina käynnisti valtion interventiot talouteen. Siinä kun nykyisinkin demarit rääkyvät, että kyse on "kulutuslamasta" ja hallituksen pitää puuttua asiaan jakamalla rahaa, jotta kulutus "elpyy", FDR:n ajattelu kulki ihan samoja kahjoja latuja. Todellisuudessa lama kuitenkin koski raskasta tuotantovälineistöä tuottavaa teollisuutta. Toisin sanoen, kattilat ja pannut menivät kaupaksi mutta eivät koneet joilla näitä valmistettiin. Siten "elvytys" puri kuin mikäkin taloudellinen kuningaskobra kipeästi tuohon elintärkeään teollisuudenalaan.
Hallitus oli aloittanut jo Hooverin aikana maksamaan maataloustuottajille lainoja, jotta nämä voivat pidättäytyä myymästä tuotoksiaan jos hinnat ovat alhaiset. Siten kun Roosevelt jatkoi tätä politiikkaa ja valtio siirtyi ostamaan elintarvikkeita -ja tuhoamaan niitä oston jälkeen hintojen pitämiseksi korkeina, ihmiset olivat yleisesti alle minimitason ravitsemuksessaan. Kuten Thomas Woods toteaa (Politically Incorrect Guide to American History), vaadittiin ihan erityinen mielenlaatu, että ruokaa tuhottiin aikana, kun ihmiset olivat nääntymässä nälkään.
Sanomattakin selvää, että jos demarit pääsevät hallitukseen näinä aikoina, vastaavat keinot tulevat myös meille käytännön tasolla tutuksi.
Neuvostolaisten suuri Johtaja, monen demarinkin idoli vielä nykyisin, Stalin, puolestaan myi samaan aikaan ulkomaille mm Ukrainassa tuotettua viljaa aiheuttaen siten laajan nälänhädän. Ironisesti, hän käytti saamiaan rahoja NL:n teollistamiseen.
Roosevelt ja Stalin menivät yhteistyöhön vasta 1941 vuoden paikkeilla, kun Roosevelt vihdoin sai USA:n mukaan sotaan "Japanin takaoven" kautta.* Nämä kaksi tulivat toimeen hyvin keskenään (kuinka ollakaan) ja Roosevelt osoitti huomattavaa naiiviutta (tai kieroutta) mm sanomalla, että (Stalinin pakolla annektoimat) Baltian maat olisivat äänestyksessä kuitenkin siirtyneet kannattamaan Neuvostoliittoon liittymistä.
Jaltalla Stalin saikin käytännössä vapaat kädet menetellä Itä-Euroopan mukaan juuri kuten halusi.
Suurinta kyynisyyttä FDR kuitenkin osoitti ns "Jälleenpalautussopimuksissa". Näiden mukaan sodan aikana internoidut neuvostokansalaiset tuli palauttaa Neuvostoliittoon. Useimmat erityisesti sotilaat vastustivat viimeiseen asti takaisinluovutusta ja tekivät mieluummin itsemurhan tietäessään, mitä heitä Stalinin käsisssä odotti. Kuitenkin amerikkalaiset Rooseveltin tekemän sopimuksen nojalla pilkuntarkasti palauttivat neuvostoliittolaiset takaisiin. Radzinski esimerkiksi mainitsee Pomon elämänkerrassa, että luovutukset koskivat myös monia Stalinin poliittisia vihollisia, jotka olivat muuttaneet ulkomaille kansalaissodan jälkeen.
Käytännössä, kuten nämä esimerkit osoittavat, jopa poliitikkojen alhaisella standardilla Roosevelt oli hyvin surkea tapaus ihmisenä. Mutta sosialistina hän tietenkin oli erinomainen. Itse asiassa tuolloin, 1930-luvulla monet pelkäsivät, että FDR huudattaisi itsensä diktaattoriksi.
FDR:n omia sanoja mukaillen: Ei ollut muuta pelättävää kuin Roosevelt itse.
* Aiemmin FDR oli koittanut "Saksan etuovea" ujutaakseen USA:n hinnalla millä hyvänsä sotaan. Esim 1941 hän väitti, että hänellä muka oli hallussaan kartta, jonka mukaan saksalaiset aikovat hyökätä Etelä-Amerikkaan ja sitä kautta USA:han. FDR ei tällä mielettömyydellä hämännyt monia. Voiko joku oikeasti uskoa, että kun saksalaiset eivät päässeet edes suht kapean Englannin kanaalin yli pienelle Brittein pääsaarelle, että he kykenisivät ylittämään valtameren ja hyökkäämään valtavaan maanosaan.
Mielenkiintoista kyllä, hän oli samoilla maatalouspoliittisilla linjoilla jo 1930-luvulla kuin modernin historian suurin massamurhaaja, entinen sosialidemokraatti, Josef Stalin.
Kun 1930-luku aukesi, USA oli lamassa ja Roosevelt pitääkseen hinnat ja palkat korkeina käynnisti valtion interventiot talouteen. Siinä kun nykyisinkin demarit rääkyvät, että kyse on "kulutuslamasta" ja hallituksen pitää puuttua asiaan jakamalla rahaa, jotta kulutus "elpyy", FDR:n ajattelu kulki ihan samoja kahjoja latuja. Todellisuudessa lama kuitenkin koski raskasta tuotantovälineistöä tuottavaa teollisuutta. Toisin sanoen, kattilat ja pannut menivät kaupaksi mutta eivät koneet joilla näitä valmistettiin. Siten "elvytys" puri kuin mikäkin taloudellinen kuningaskobra kipeästi tuohon elintärkeään teollisuudenalaan.
Hallitus oli aloittanut jo Hooverin aikana maksamaan maataloustuottajille lainoja, jotta nämä voivat pidättäytyä myymästä tuotoksiaan jos hinnat ovat alhaiset. Siten kun Roosevelt jatkoi tätä politiikkaa ja valtio siirtyi ostamaan elintarvikkeita -ja tuhoamaan niitä oston jälkeen hintojen pitämiseksi korkeina, ihmiset olivat yleisesti alle minimitason ravitsemuksessaan. Kuten Thomas Woods toteaa (Politically Incorrect Guide to American History), vaadittiin ihan erityinen mielenlaatu, että ruokaa tuhottiin aikana, kun ihmiset olivat nääntymässä nälkään.
Sanomattakin selvää, että jos demarit pääsevät hallitukseen näinä aikoina, vastaavat keinot tulevat myös meille käytännön tasolla tutuksi.
Neuvostolaisten suuri Johtaja, monen demarinkin idoli vielä nykyisin, Stalin, puolestaan myi samaan aikaan ulkomaille mm Ukrainassa tuotettua viljaa aiheuttaen siten laajan nälänhädän. Ironisesti, hän käytti saamiaan rahoja NL:n teollistamiseen.
Roosevelt ja Stalin menivät yhteistyöhön vasta 1941 vuoden paikkeilla, kun Roosevelt vihdoin sai USA:n mukaan sotaan "Japanin takaoven" kautta.* Nämä kaksi tulivat toimeen hyvin keskenään (kuinka ollakaan) ja Roosevelt osoitti huomattavaa naiiviutta (tai kieroutta) mm sanomalla, että (Stalinin pakolla annektoimat) Baltian maat olisivat äänestyksessä kuitenkin siirtyneet kannattamaan Neuvostoliittoon liittymistä.
Jaltalla Stalin saikin käytännössä vapaat kädet menetellä Itä-Euroopan mukaan juuri kuten halusi.
Suurinta kyynisyyttä FDR kuitenkin osoitti ns "Jälleenpalautussopimuksissa". Näiden mukaan sodan aikana internoidut neuvostokansalaiset tuli palauttaa Neuvostoliittoon. Useimmat erityisesti sotilaat vastustivat viimeiseen asti takaisinluovutusta ja tekivät mieluummin itsemurhan tietäessään, mitä heitä Stalinin käsisssä odotti. Kuitenkin amerikkalaiset Rooseveltin tekemän sopimuksen nojalla pilkuntarkasti palauttivat neuvostoliittolaiset takaisiin. Radzinski esimerkiksi mainitsee Pomon elämänkerrassa, että luovutukset koskivat myös monia Stalinin poliittisia vihollisia, jotka olivat muuttaneet ulkomaille kansalaissodan jälkeen.
Käytännössä, kuten nämä esimerkit osoittavat, jopa poliitikkojen alhaisella standardilla Roosevelt oli hyvin surkea tapaus ihmisenä. Mutta sosialistina hän tietenkin oli erinomainen. Itse asiassa tuolloin, 1930-luvulla monet pelkäsivät, että FDR huudattaisi itsensä diktaattoriksi.
FDR:n omia sanoja mukaillen: Ei ollut muuta pelättävää kuin Roosevelt itse.
* Aiemmin FDR oli koittanut "Saksan etuovea" ujutaakseen USA:n hinnalla millä hyvänsä sotaan. Esim 1941 hän väitti, että hänellä muka oli hallussaan kartta, jonka mukaan saksalaiset aikovat hyökätä Etelä-Amerikkaan ja sitä kautta USA:han. FDR ei tällä mielettömyydellä hämännyt monia. Voiko joku oikeasti uskoa, että kun saksalaiset eivät päässeet edes suht kapean Englannin kanaalin yli pienelle Brittein pääsaarelle, että he kykenisivät ylittämään valtameren ja hyökkäämään valtavaan maanosaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Myi itäeuroopan,myös Suomen Stalinille
Aivan, tosin Suomi säästyi pitkälti Rytin kekseliäisyyden ansiosta miehitykseltä.
William Trotter muuten kertoo Frozen Hell kirjassaan (Talvisodasta) että Roosevelt esitti vetoomuksen molemmille sotijaosapuolille, että nämä pidättäytyisivät siviilien pommittamisesta. Sinänsä uskomatonta, koska se oli neuvostolaisten yksinoikeus talvisodan aikana. Joka tapauksessa, joku keksi huomauttaa Rooseveltin tekopyhyydestä sanomalla, että nyt Yhdysvallat on siis virallisesti pahuutta vastaan.
The Mysterious Death of Stalin, eli remote viewing Stalin's death; http://beforeitsnews.com/spirit/2016/04/the-mysterious-death-of-stalin-2501048.html
Russian activists suggest name for planet x so called 9 th planet, stalinplanet
Hyvä kirjoitus, vaikken paljoa Stalinista tiedäkään. Taisi kuolla luonnollisesti loppujen lopuksi.