Päivämiehen verkkolehteä alettiin julkaista 2.4.2014. Se on vakiinnuttanut asemansa paperilehden rinnalla ilmaisena, kaikille avoimena sähköisenä lehtenä. Lehden tavoitteena on lähetyskäskyn mukaisesti kertoa vanhoillislestadiolaisesta uskosta, elämästä ja toiminnasta ja olla mahdollisimman monen saavutettavissa. Juhlistamme verkkolehden kaksivuotissyntymäpäivää julkaisemalla lukijan haastattelun.
Sirkka-Liisa Leinonen on lukenut verkkolehteä sen ilmestymisestä saakka. Hän on reilu vuosi sitten eläkkeelle jäänyt kääntäjä, joka asuu miehensä kanssa Oulussa.
– Meidän iloksemme myös kaikki lapsemme asuvat niin lähellä, että tapaamme heitä usein, hän kertoo.
Sirkka-Liisa on aina työskennellyt kotitoimistosta käsin ilman läsnä olevaa työyhteisöä.
– Työssä ollessani keskiviikko eli Päivämies-päivä oli minulle hyvin tärkeä päivä. Päivämies avasi ikkunan eri paikkakuntien tapahtumiin ja muiden uskovaisten elämään. Luin lehden yleensä heti, monesti päiväkahvin ääressä. Kerran jopa poltin perunakattilan mustalle karrelle, kun unohduin lukemaan Päivämiehen mielenkiintoisia juttuja, hän muistelee.
Aktiivinen lukija arvioi, että verkkolehti on ehkä vähentänyt keskiviikon merkitystä, mutta samalla tuonut saman lukemisen ilon jokaiseen päivään.
– Arkioloissa käyn kurkkaamassa sivustolla vähintään kerran päivässä, monesti useamminkin. Verkkolehdessä viehättää nimenomaan se tunne, että sitä lukiessa on aivan ajan hermolla, kuvailee Sirkka-Liisa Leinonen.
Sirkka-Liisa kertoo lukevansa lehden sisältöä valikoimatta, mutta erityisen suurella innolla sellaista, mitä paperilehdessä ei ole.
– Pidän blogien rikkaasta monipuolisuudesta. Niiden välityksellä tuntee tapaavansa monia mielenkiintoisia ihmisiä. Toinen kiintoisa asia ovat kieliosiot. Siellä voi yrittää ymmärtää kertaalleen suomeksi lukemiaan tekstejä jollakin sellaisellakin kielellä, jota ei välttämättä edes kunnolla osaa.
Monesti erilaisista teksteistä juuri blogit ovat puhutelleet häntä eniten.
– Esimerkiksi Anna Virtasen ”Nähhään taivaassa”, Pekka Lassilan ”Kirje ystävälle”, Inkeri Heikkalan ”Elämä, sana niin suuri” ja Maarit Murtomaan ”Onko tämä se joukko”, kaikki syvästi koskettavia. Arttu Hartikaisen ”Älyvapaa puhelin” ja Vilja Paavolan ”Vanhoillislestadiolainen nainen”, hykerryttävän hauskoja. Satu Kaikkosen ”Rukous” ja Lotta Laitisen ”Sairaalahuoneissa”, herätteleviä ja pysähdyttäviä. Ja luettelo jatkuisi vielä pitkään.
Vuorovaikutukselliset palstat kuten Vierasblogi ja Lukijan kuva vastaavat Sirkka-Liisan mielestä yhä vuorovaikutuksellisemmaksi muuttuvan median haasteisiin.
– On hyvä, että on kanavia, joiden kautta lukijat pääsevät osallistumaan lehden tekemiseen, hän näkee.
Hän toivoo, että verkkolehteen saataisiin jatkossa enemmän lapsille suunnattua materiaalia.
– Nykyajan lapsethan elävät mobiilimaailmassa.
Myös kieliosion rakennetta olisi hänen mielestään hyvä kehittää:
– Erityyppisten juttujen kategoriointi alaotsikoiden alle auttaisi lukijaa löytämään etsimänsä ja helpottaisi sisällön hahmottamista.
Mobiililaitteiden käyttö tulee nykylapsille tutuksi jo varhain. Mummoilla ja papoilla on taitavia konsultteja riittämiin.
Sirkka-Liisa toteaa, että vaikka elämä on nykyään keskimäärin kiireistä, kaikille tulee kiireen keskelle taukoja:
– Odotellaan bussia, hammaslääkäriin pääsyä, tapaamisesta myöhästyvää ystävää tai muuta. Mielestäni verkkolehti tarjoaa suorastaan terapeuttista taukotoimintaa. Lyhyelläkin tauolla voi lukaista Päivämiehen pääkirjoituksen, kansainvälisen seurauutisen tai uusimman blogin.
--- --- ---
http://www.paivamies.fi/blogit/nykyiset_blogit/
Sirkka-Liisa Leinonen on lukenut verkkolehteä sen ilmestymisestä saakka. Hän on reilu vuosi sitten eläkkeelle jäänyt kääntäjä, joka asuu miehensä kanssa Oulussa.
– Meidän iloksemme myös kaikki lapsemme asuvat niin lähellä, että tapaamme heitä usein, hän kertoo.
Sirkka-Liisa on aina työskennellyt kotitoimistosta käsin ilman läsnä olevaa työyhteisöä.
– Työssä ollessani keskiviikko eli Päivämies-päivä oli minulle hyvin tärkeä päivä. Päivämies avasi ikkunan eri paikkakuntien tapahtumiin ja muiden uskovaisten elämään. Luin lehden yleensä heti, monesti päiväkahvin ääressä. Kerran jopa poltin perunakattilan mustalle karrelle, kun unohduin lukemaan Päivämiehen mielenkiintoisia juttuja, hän muistelee.
Aktiivinen lukija arvioi, että verkkolehti on ehkä vähentänyt keskiviikon merkitystä, mutta samalla tuonut saman lukemisen ilon jokaiseen päivään.
– Arkioloissa käyn kurkkaamassa sivustolla vähintään kerran päivässä, monesti useamminkin. Verkkolehdessä viehättää nimenomaan se tunne, että sitä lukiessa on aivan ajan hermolla, kuvailee Sirkka-Liisa Leinonen.
Sirkka-Liisa kertoo lukevansa lehden sisältöä valikoimatta, mutta erityisen suurella innolla sellaista, mitä paperilehdessä ei ole.
– Pidän blogien rikkaasta monipuolisuudesta. Niiden välityksellä tuntee tapaavansa monia mielenkiintoisia ihmisiä. Toinen kiintoisa asia ovat kieliosiot. Siellä voi yrittää ymmärtää kertaalleen suomeksi lukemiaan tekstejä jollakin sellaisellakin kielellä, jota ei välttämättä edes kunnolla osaa.
Monesti erilaisista teksteistä juuri blogit ovat puhutelleet häntä eniten.
– Esimerkiksi Anna Virtasen ”Nähhään taivaassa”, Pekka Lassilan ”Kirje ystävälle”, Inkeri Heikkalan ”Elämä, sana niin suuri” ja Maarit Murtomaan ”Onko tämä se joukko”, kaikki syvästi koskettavia. Arttu Hartikaisen ”Älyvapaa puhelin” ja Vilja Paavolan ”Vanhoillislestadiolainen nainen”, hykerryttävän hauskoja. Satu Kaikkosen ”Rukous” ja Lotta Laitisen ”Sairaalahuoneissa”, herätteleviä ja pysähdyttäviä. Ja luettelo jatkuisi vielä pitkään.
Vuorovaikutukselliset palstat kuten Vierasblogi ja Lukijan kuva vastaavat Sirkka-Liisan mielestä yhä vuorovaikutuksellisemmaksi muuttuvan median haasteisiin.
– On hyvä, että on kanavia, joiden kautta lukijat pääsevät osallistumaan lehden tekemiseen, hän näkee.
Hän toivoo, että verkkolehteen saataisiin jatkossa enemmän lapsille suunnattua materiaalia.
– Nykyajan lapsethan elävät mobiilimaailmassa.
Myös kieliosion rakennetta olisi hänen mielestään hyvä kehittää:
– Erityyppisten juttujen kategoriointi alaotsikoiden alle auttaisi lukijaa löytämään etsimänsä ja helpottaisi sisällön hahmottamista.
Mobiililaitteiden käyttö tulee nykylapsille tutuksi jo varhain. Mummoilla ja papoilla on taitavia konsultteja riittämiin.
Sirkka-Liisa toteaa, että vaikka elämä on nykyään keskimäärin kiireistä, kaikille tulee kiireen keskelle taukoja:
– Odotellaan bussia, hammaslääkäriin pääsyä, tapaamisesta myöhästyvää ystävää tai muuta. Mielestäni verkkolehti tarjoaa suorastaan terapeuttista taukotoimintaa. Lyhyelläkin tauolla voi lukaista Päivämiehen pääkirjoituksen, kansainvälisen seurauutisen tai uusimman blogin.
--- --- ---
http://www.paivamies.fi/blogit/nykyiset_blogit/
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siitä ei vain ole syntynyt keskustelua. Ehkä palstalla on sellaista porukkaa, joka ei lue Päivämiestä.