Hän pelastaa nuoren pojan kiusaajilta, 4 vuotta myöhemmin, tämä kertoo sydäntäsärkevän totuuden!
Tämä uskomaton tarina on kiertänyt verkossa jo jonkin aikaa. Siinä on todella vahva sanoma, joka meidän kaikkien tulisi ottaa sydämiimme.
Saamme kuulla tarinan pojasta, joka opiskelee lukiossa USA:ssa ja joka pelastaa pienikasvuisen silmälasipäisen pojan tämän kiusaajilta.
Molemmat ovat olleet siitä päivästä lähtien parhaita ystäviä. Neljä vuotta sen jälkeen, kun hän pelasti pojan kiusaajilta, hän saa kuulla hyvän työnsä todelliset vaikutukset.
Alla kerromme poikien ajatuksia herättävän tarinan kokonaisuudessaan:
Eräänä päivänä ensimmäisenä vuotenani lukiossa, näin erään saman vuosikurssin pojan kävelevän kotiin koulusta. Hän näytti kantavan koulukirjojaan.
Ajattelin itsekseni: ”Miksi joku ottaa kaikki kirjansa perjantaina kotiin? Hänen täytyy olla nörtti.”
Minulla puolestaan oli kiireinen viikonloppu suunniteltuna (muutamat bileet ja jalkapallopeli parin kaverin kanssa seuraavana iltapäivänä), joten kohautin hartioitani ja lähdin matkoihini.
Pian kuitenkin näin joukon nuoria juoksevan hänen suuntaansa. He löivät kirjat hänen kädestään ja tönivät häntä niin, että kirjat lensivät hänen kädestään ja hän kaatui tienvieren mutaan.
Hänen silmälasinsa lensivät hänen päästään ja ne putosivat nurmikolle muutaman metrin päähän.
glasogon-i-graset
FOTO: CARMEN JOST.
Hän katsoi ylös ja näin valtavan surun hänen silmissään. Sydäntäni särki nähdä se. Hölkkäsin hänen luokseen, kun hän ryömi ympäriinsä etsien silmälasejaan ja näin kyyneleet hänen silmissään.
Ojensin hänelle hänen lasinsa ja sanoin ”Nuo pojat ovat idiootteja. Heidän pitäisi hankkia itselleen elämä.”
Hän katsoi minuun ja sanoi ”Kiitos!” valtavan hymyn levitessä samalla hänen huulilleen. Se oli yksi niitä hymyjä, jotka heijastavat aitoa kiitollisuutta.
Autoin häntä keräämään kirjat ja kysyin missä hän asuu. Kävi ilmi, että asuimme melko lähekkäin, joten kysyin miksi en ollut nähnyt häntä aiemmin.
Hän kertoi, että oli käynyt yksityiskoulua aikaisemmin. Minä puolestaan en koskaan ollut tuntenut ketään yksityiskoulusta.
Hänen nimensä oli Kyle. Keskustelimme koko kotimatkan ajan ja samalla kannoin hänen kirjojaan. Hän osoittautui todella mukavaksi kaveriksi. Kysyin häneltä halusiko hän tulla pelaamaan jalkapalloa lauantaina minun ja ystävieni kanssa. Hän halusi tulla mukaan.
Vietimme koko viikonlopun yhdessä ja mitä enemmän opin häntä tuntemaan, sitä enemmän hänestä pidin. Ystäväni olivat samaa mieltä.
Maanantai aamuna Kyle tuli kouluun valtavan kirjapinonsa kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin ”Vau kaveri, sinulle tulee mahtavat muskelit jos kanniskelet noin valtavaa kirjapinoa joka päivä.” Hän vain nauroi minulle ja antoi minulle puolet kirjapinostaan.
Seuraavien neljän vuoden ajan olimme parhaat ystävät. Kun valmistuminen lähestyi, aloimme miettiä missä yliopistossa haluaisimme opiskella. Kyle päätti mennä Georgetowniin ja minä menisin Dukeen.
Tiesin, että olisimme aina ystävät ja että etäisyys ei koskaan olisi ongelma. Hänestä tulisi lääkäri ja minä opiskelisin taloustieteitä.
examensdagen
FOTO: SAKEEB SABAKKA.
Kyle sai kunnian pitää meidän vuosiluokkamme päätöspuheen ja valmistautui puheen pitämiseen valmistujaistilaisuudessa. Minä olin onnellinen, että se en ollut minä, joka joutuisi nousemaan ja pitämään puheen kaikkien edessä.
Tapasin Kylen valmistujaispäivänä. Hän oli juuri niitä kavereita, jotka todella löysivät itsensä lukion aikana. Hän kasvoi ja näytti hyvältä silmälaseissaan. Hän tapaili tyttöjä paljon enemmän kuin minä ja tytöt rakastivat häntä! Kyllä vain, olin hänelle aika ajoin kateellinen.
Näin, että hän oli hermostunut puheestaan, joten läppäisin häntä selkään ja sanoin: ”Ota vain rauhassa kaveri, tulet olemaan mahtava!” Hän katsoi minua samalla tavalla kiitollisena, kuin neljä vuotta sitten ja hymyili. ”Kiitos,” hän sanoi.
Kun tuli hänen vuoronsa puhua, hän selvitti kurkkuansa ja aloitti seuraavin sanoin:
”Valmistuessa on hyvä hetki kiittää niitä ihmisiä, jotka auttoivat sinut läpi opiskeluvuosien. Vanhempiasi, opettajiasi, sisaruksiasi, ehkä valmentajaasi… mutta ennen kaikkea ystäviäsi.
Haluan kertoa teille kaikille, että paras asia mitä voit toiselle antaa on ystävyytesi. Kerron teille erään tarinan.”
Pystyin tuskin uskomaan korviani kun ystäväni kertoi tarinan päivästä, jona tapasimme. Hän oli suunnitellut tekevänsä itsemurhan tuona viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka hän oli siivonnyt lokeronsa, jotta hänen äitinsä ei tarvitsisi tehdä sitä myöhemmin ja kuinka hän kantoi kotiin kaikki tavaransa.
Kevin katsoi minua tiukasti silmiin ja hymyili. ”Onneksi minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä peruuttamatont
Tämä uskomaton tarina on kiertänyt verkossa jo jonkin aikaa. Siinä on todella vahva sanoma, joka meidän kaikkien tulisi ottaa sydämiimme.
Saamme kuulla tarinan pojasta, joka opiskelee lukiossa USA:ssa ja joka pelastaa pienikasvuisen silmälasipäisen pojan tämän kiusaajilta.
Molemmat ovat olleet siitä päivästä lähtien parhaita ystäviä. Neljä vuotta sen jälkeen, kun hän pelasti pojan kiusaajilta, hän saa kuulla hyvän työnsä todelliset vaikutukset.
Alla kerromme poikien ajatuksia herättävän tarinan kokonaisuudessaan:
Eräänä päivänä ensimmäisenä vuotenani lukiossa, näin erään saman vuosikurssin pojan kävelevän kotiin koulusta. Hän näytti kantavan koulukirjojaan.
Ajattelin itsekseni: ”Miksi joku ottaa kaikki kirjansa perjantaina kotiin? Hänen täytyy olla nörtti.”
Minulla puolestaan oli kiireinen viikonloppu suunniteltuna (muutamat bileet ja jalkapallopeli parin kaverin kanssa seuraavana iltapäivänä), joten kohautin hartioitani ja lähdin matkoihini.
Pian kuitenkin näin joukon nuoria juoksevan hänen suuntaansa. He löivät kirjat hänen kädestään ja tönivät häntä niin, että kirjat lensivät hänen kädestään ja hän kaatui tienvieren mutaan.
Hänen silmälasinsa lensivät hänen päästään ja ne putosivat nurmikolle muutaman metrin päähän.
glasogon-i-graset
FOTO: CARMEN JOST.
Hän katsoi ylös ja näin valtavan surun hänen silmissään. Sydäntäni särki nähdä se. Hölkkäsin hänen luokseen, kun hän ryömi ympäriinsä etsien silmälasejaan ja näin kyyneleet hänen silmissään.
Ojensin hänelle hänen lasinsa ja sanoin ”Nuo pojat ovat idiootteja. Heidän pitäisi hankkia itselleen elämä.”
Hän katsoi minuun ja sanoi ”Kiitos!” valtavan hymyn levitessä samalla hänen huulilleen. Se oli yksi niitä hymyjä, jotka heijastavat aitoa kiitollisuutta.
Autoin häntä keräämään kirjat ja kysyin missä hän asuu. Kävi ilmi, että asuimme melko lähekkäin, joten kysyin miksi en ollut nähnyt häntä aiemmin.
Hän kertoi, että oli käynyt yksityiskoulua aikaisemmin. Minä puolestaan en koskaan ollut tuntenut ketään yksityiskoulusta.
Hänen nimensä oli Kyle. Keskustelimme koko kotimatkan ajan ja samalla kannoin hänen kirjojaan. Hän osoittautui todella mukavaksi kaveriksi. Kysyin häneltä halusiko hän tulla pelaamaan jalkapalloa lauantaina minun ja ystävieni kanssa. Hän halusi tulla mukaan.
Vietimme koko viikonlopun yhdessä ja mitä enemmän opin häntä tuntemaan, sitä enemmän hänestä pidin. Ystäväni olivat samaa mieltä.
Maanantai aamuna Kyle tuli kouluun valtavan kirjapinonsa kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin ”Vau kaveri, sinulle tulee mahtavat muskelit jos kanniskelet noin valtavaa kirjapinoa joka päivä.” Hän vain nauroi minulle ja antoi minulle puolet kirjapinostaan.
Seuraavien neljän vuoden ajan olimme parhaat ystävät. Kun valmistuminen lähestyi, aloimme miettiä missä yliopistossa haluaisimme opiskella. Kyle päätti mennä Georgetowniin ja minä menisin Dukeen.
Tiesin, että olisimme aina ystävät ja että etäisyys ei koskaan olisi ongelma. Hänestä tulisi lääkäri ja minä opiskelisin taloustieteitä.
examensdagen
FOTO: SAKEEB SABAKKA.
Kyle sai kunnian pitää meidän vuosiluokkamme päätöspuheen ja valmistautui puheen pitämiseen valmistujaistilaisuudessa. Minä olin onnellinen, että se en ollut minä, joka joutuisi nousemaan ja pitämään puheen kaikkien edessä.
Tapasin Kylen valmistujaispäivänä. Hän oli juuri niitä kavereita, jotka todella löysivät itsensä lukion aikana. Hän kasvoi ja näytti hyvältä silmälaseissaan. Hän tapaili tyttöjä paljon enemmän kuin minä ja tytöt rakastivat häntä! Kyllä vain, olin hänelle aika ajoin kateellinen.
Näin, että hän oli hermostunut puheestaan, joten läppäisin häntä selkään ja sanoin: ”Ota vain rauhassa kaveri, tulet olemaan mahtava!” Hän katsoi minua samalla tavalla kiitollisena, kuin neljä vuotta sitten ja hymyili. ”Kiitos,” hän sanoi.
Kun tuli hänen vuoronsa puhua, hän selvitti kurkkuansa ja aloitti seuraavin sanoin:
”Valmistuessa on hyvä hetki kiittää niitä ihmisiä, jotka auttoivat sinut läpi opiskeluvuosien. Vanhempiasi, opettajiasi, sisaruksiasi, ehkä valmentajaasi… mutta ennen kaikkea ystäviäsi.
Haluan kertoa teille kaikille, että paras asia mitä voit toiselle antaa on ystävyytesi. Kerron teille erään tarinan.”
Pystyin tuskin uskomaan korviani kun ystäväni kertoi tarinan päivästä, jona tapasimme. Hän oli suunnitellut tekevänsä itsemurhan tuona viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka hän oli siivonnyt lokeronsa, jotta hänen äitinsä ei tarvitsisi tehdä sitä myöhemmin ja kuinka hän kantoi kotiin kaikki tavaransa.
Kevin katsoi minua tiukasti silmiin ja hymyili. ”Onneksi minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä peruuttamatont
Vastaukset 2
Vanhimmat
-a tekoa.”
Kohahdus kuului väkijoukosta, kun tämä komea, suosittu poika kertoi elämänsä synkimmästä hetkestä.
Näin hänen vanhempiensa katsovan minua ja hymyilevän kiitollista hymyä. Ja siinä hetkessä tajusin asian tärkeyden.
-
Älä koskaan aliarvioi tekemistesi tärkeyttä. Yhdellä pienellä eleellä, voit muuttaa henkilön koko elämän.
-
Jaa tämä ystävillesi ja muistuta kuinka tärkeää on kohdella kanssaihmisiä sillä kunnioituksella, mitä he ansaitsevat!
Kiitos opettavasta tarinasta,
valitettavasti maailman ihmiset eivät ole juuri koskaan noin viisaita tai hyväntahtoisia,
onneksi kuitenkin on silloin tällöin muutamia yksilöitä,
joilta löytyy tavallista viisaampi läämmin sydän,
jotka huomaavat toisen hädän,
uskaltavat ottaa vastuun
ja mennä auttamaan loppuun ajettua ihmis-polioista,
-
maailma on enemmänki paha ja pahuutta täynnä,
kuin hyvä ja hyvyyttä luova,