Tilastokeskuksen sivulta poimittua faktaa (http://www.stat.fi/til/perh/2014/02/perh_2014_02_2015-11-27_kat_002_fi.html för Ankdam):
"Kaikista perheistä 86 prosenttia on sellaisia, että ainoa vanhempi tai molemmat puolisot ovat suomenkielisiä. Vastaavasti kokonaan ruotsinkielisiä perheitä on neljä prosenttia. Perheitä, joissa toinen puoliso on ruotsinkielinen ja toinen suomenkielinen on kolme prosenttia kaikista perheistä. Suomen- ja ruotsinkielisten yhdistelmiä muihin kieliin on 3,5 prosentissa perheitä. Perheitä, joissa molemmat puolisot tai ainoa vanhempi ovat vieraskielisiä, on kaikkiaan 55 600 eli neljä prosenttia kaikista perheistä."
Aitoja suru-perheitä (ruotsinkielinen mies ja ruotsinkielinen vaimo) oli vuonna 1990 53 348 kappaletta. Vuonna 2014 määrä oli pienentynyt 47 198 kappaleeseen. Vähennystä siis 6150 perhettä (11,5%).
Kaksikielisiä (suomi-ruotsi) perheitä oli vuonna 1990 39 278 kpl ja vuonna 2014 43 253 kpl. Lisäystä siis 3975 perhettä (10,1%). Kaksikielisissä perheissä toinen vanhempi puhuu lapsille suomea ja toinen ruotsia eli lapsi on aidosti kaksikielinen. Jos perheessä on yksi lapsi, niin perheestä on 2/3 osaa suomenkielisiä käytännössä (vaikka siis lapsi olisi _rekisteröity_ ruotsinkieliseksi). Jos lapsia on 2, niin silloin 3/4 perheestä on suomenkielisiä. Vuodesta 1990 kaksikielisten perheiden määrä on siis lisääntynyt 10 prosentilla.
Vuonna 1990 kaikista suomen ja ruotsinkielisistä perheistä oli vain ruotsinkielisten perheiden osuus 4,5% (perheet, joissa muita kieliä eivät ole mukana tässä luvussa), ja vuonna 2014 osuus oli 3,9%. Vähennystä siis 0,6 prosenttiyksikköä, ja muutosprosenttina 13,3.
Siis aidosti kaksikielisten määrä on huimassa kasvussa, ja suomenruotsalaisten perheiden määrä (47 198) on pienempi kuin vieraskielisten perheiden määrä (55 600). Miten tässä valossa voidaan perustella pakkoruotsin aikaistamista 6. luokalle elokuussa? Miten voidaan väittää, että Suomi on (vain) kaksikielinen maa (ja siksi pakkoruotsi)?
Onko kenties joku katkeroitunut nettifenno tehnyt nuo tilastot ;)
"Kaikista perheistä 86 prosenttia on sellaisia, että ainoa vanhempi tai molemmat puolisot ovat suomenkielisiä. Vastaavasti kokonaan ruotsinkielisiä perheitä on neljä prosenttia. Perheitä, joissa toinen puoliso on ruotsinkielinen ja toinen suomenkielinen on kolme prosenttia kaikista perheistä. Suomen- ja ruotsinkielisten yhdistelmiä muihin kieliin on 3,5 prosentissa perheitä. Perheitä, joissa molemmat puolisot tai ainoa vanhempi ovat vieraskielisiä, on kaikkiaan 55 600 eli neljä prosenttia kaikista perheistä."
Aitoja suru-perheitä (ruotsinkielinen mies ja ruotsinkielinen vaimo) oli vuonna 1990 53 348 kappaletta. Vuonna 2014 määrä oli pienentynyt 47 198 kappaleeseen. Vähennystä siis 6150 perhettä (11,5%).
Kaksikielisiä (suomi-ruotsi) perheitä oli vuonna 1990 39 278 kpl ja vuonna 2014 43 253 kpl. Lisäystä siis 3975 perhettä (10,1%). Kaksikielisissä perheissä toinen vanhempi puhuu lapsille suomea ja toinen ruotsia eli lapsi on aidosti kaksikielinen. Jos perheessä on yksi lapsi, niin perheestä on 2/3 osaa suomenkielisiä käytännössä (vaikka siis lapsi olisi _rekisteröity_ ruotsinkieliseksi). Jos lapsia on 2, niin silloin 3/4 perheestä on suomenkielisiä. Vuodesta 1990 kaksikielisten perheiden määrä on siis lisääntynyt 10 prosentilla.
Vuonna 1990 kaikista suomen ja ruotsinkielisistä perheistä oli vain ruotsinkielisten perheiden osuus 4,5% (perheet, joissa muita kieliä eivät ole mukana tässä luvussa), ja vuonna 2014 osuus oli 3,9%. Vähennystä siis 0,6 prosenttiyksikköä, ja muutosprosenttina 13,3.
Siis aidosti kaksikielisten määrä on huimassa kasvussa, ja suomenruotsalaisten perheiden määrä (47 198) on pienempi kuin vieraskielisten perheiden määrä (55 600). Miten tässä valossa voidaan perustella pakkoruotsin aikaistamista 6. luokalle elokuussa? Miten voidaan väittää, että Suomi on (vain) kaksikielinen maa (ja siksi pakkoruotsi)?
Onko kenties joku katkeroitunut nettifenno tehnyt nuo tilastot ;)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaksikielisten perheiden lisääntyminen kertoo että ruotsin kieli ohenee rajusti Suomessa ja samalla suomen kielen osaaminen lisääntyy ruotsinkielisten joukossa kun he kaksikielistyvät.
On muistettava myös, että etenkin kielipolitiikasta puhuttaessa olisi väärin laskea Ahvenanmaa (joka on "yksikielinen ja jossa suomen kieltä syrjitään viimeiseen asti) mukasn Suomeen. Kun tehdään esim. tilastoa Suomen ruotsinkielisistä, on laskettava mukaan VAIN Manner-Suomessa asuvat. Heitä on selkeästi vähemmän kuin vaikkapa suomenkielisiä Ruotsissa.
Vaikka Ruotsissa ei tilastoidakaan kielen perusteella!
Tuohan on meidän kieliaktiivien kauan tietämä fakta. Eli ruotsinkielisyys nimenomaan ohenee kuin vähenee. Lopputulostahan se ei muuta vaan suomenkielistyminen jatkuu tasaisen varmana. Vaikka sekot luulevat sen pysähtyvän, kun suomenkielisiä lapsia ja puolisoita rekisteröidään rusuiksi.
"Ei kannettu vesi kaivossa pysy". Tuo vanha suomalainen viisaus pätee hyvin kielenvaihtajiin.