Uskoni perusta; mikä se on...?

Mistä lestadiolaisuudessa on lähtenyt liikkeelle se että ihmiset pitää vaientaa siten ettei saa kyseenalaistaa mitään omalla ajattelulla? Miksi pelko on saanut ison otteen? Tuntuu että rakkaus on kadonnut.

Meillä tämä näkyi selvästi niin ettei vanhempia vastaan uskaltanut ikinä sanoa mitään. Kertaakaan koko elämäni aikana en heidän ole nähnyt raamattua lukevan. Enkä myöskään kuullut avoimesti uskosta puhuvan. Synnit on ollut auktoriteetti joka on jyrännyt. Ei uskonasioita meillä ikinä opetettu oli vain se ennaltamäärätty tie jota piti kyselemättä noudattaa.

En edes tiedä mistä voisin avoimesti keskustella vanhempien kanssa..siitä miten paistetaan kananmuna

Olet aloittaja oikein kyseenalaistanut käytäntöjä.
Usko ei ole sokeata tottelemista, vaan iloa ja rauhaa Herrassa. Siis vaikka olisi murhe jostakin asiasta sydämessä.
Olemme jokainen syntisiä. Oikea osoite niiden tunnustamiseen on Jeesus. Hän myös päästää siteistä vapaaksi, kun sitä pyytää. Isä meidän-rukous on hyvä ja Herran siunaus, kun niitä ajatuksen kanssa lausuu. Ajatuksetkin kuullaan...
Usko on elämää Pyhän Hengen johdatuksessa. Voi silti mennä ajoittain omassa voimassakin:) Jumala on pitkämielinen ja varmasti laupias katuvalle lapselleen. Pyydä itsellesi Jeesus sydämeesi asumaan. Se on mieluinen Hänelle kuulla.

Usko kasvaa sanasta ja uskovien yhteydestä. En voi ymmärtää, että elävää uskoa olisi ilman Raamatun tutkimista.

Kaiken perusta on Jeesus Kristus.
Joh. 15:5
"Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään

Heille, jotka toitottavat; olen uskossa/uskomassa, ei ole mitään perustaa, ei sen enempää kun uskoa kommunismiin, ja kuten VL liikemiehet ovat vahvasti uskossa rahaan, Jeesuksesta he eivät tiedä mitään. Heille uskominen on vain yhdessäoloa sekä olosatelua hyvät kamppeet päällä ja toisia kyttäillen.
Heiltä kysyessä ei ole vielä tähän asti saatu vastausta, muuta kun synnit on annettu anteeksi.
Ja anteeksiantajahan on Raamatun osalta yleensä ummikko maallikko, joten koko homman on purkan jauhamista, ei muuta.
Miksi hakea uskontunnustusta, sehän on ihmisten tekemä ja muotoilema, johon meni 300 vuotta, eikö Raamattu ole luotettava.
Raamattu muuten sanoo Paavalin ohjeena; Yksi puhuu kerrallaan ja muut arvostelkoot? (1.Kor.14;29).
Toisaalta, kuka sellaisella kompetenssilla uskaltautuu tentattavaksi, meillä kristityissä piireissä aina käydään saarna läpi ihmisten kysellessä ja joskus joku keskeyttää saarnakin, ja korjaa jos on selkeä virhe.
Jokaisella on aina Raamattu auki aiheen kohdalta.
Jeesuksessa ei ole koskaan pelkoja, sen luo itse saatana.
Turhaa väittää, ettei ole syntilistaa, kyllä se on ja voimakkaasti nykyään jopa elääkin.
>>Henkilökohtainen usko vs opittu tapa kristillisyys. ** Tämä on tässä sanottu, kuten se on, mutta vain oma usko Jeesukseen (jota et uskalla mainita) ainoastaan pelastaa.
Vaikuttaa, että pelkäät SRK;ta ja Jeesusta, miksi?
On epäkristillistä saarnata SYNNISTÄ? Missä JEESUS KÄSKI SAARNATA SYNNISTÄ? Ei, vaan Hän KÄSKI SAARNATA HÄNESTÄ, kuinka Hän eli ja opetti.
Jos Jeesuksen oppia ei opeteta, se toinen taho on saatana. Tähän voi liittää sanomasi >>Tämä aiheuttaa minusta vääränlaista pelkoa ja ahdistusta.
Miksi et käy kuuntelemassa Kristillisissä kokouksia Jeesuksen teoista.
Mitä evankeliumia se on, kun valtaosa saarnoista on pelkkää syntiä? – Uskovalle se ei käy, me emme maalaa huuliamme?
Miksi sitten miehet kynivät hiuksensa, antaa niiden kasvaa, sehän on Jumalan luomaa?
Millä oikeudella tämä lahko muka sitoo omiaan? Se on suurinta saatanan työtä mitä on ja sitojalla itsellä on sama matka, suoranpäätä Tulimereen.
>>Olen heikko ja syntinen ja haluan tehdä omista synneistäni parannusta. ** Niin se on jaoksella, mutta jos otat vastaan Jeesuksen, Hän on jo sovittanut ne ja olet ”voittaja”, joka perii iankaikkisuuden.
Turhaa murehdit niistä helmasynneistä, sillä Jeesus sanoo;
Matt. 11:30
Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."

Mutta onko SRK;n ie, ei se on vain syyllistämistä, sekä alistamista.
Parannusta kristityn on tehtävä päivittäin, henki on kunnossa, mutta liha on heikko.
Muista on vain synti, ei pientä tai isoa, ne kadottaa, jollei löydä Jeesusta.
On vain yksi synti, synti Pyhää Henkeä kohtaan, jota Hän ei sulata.
Tee uskonratkaisu Jeesukseen, kaikki järjestyy.
Kes.


Minulla on omat helmasynnit jotka minua viettelee. Aina lankean mutta haluan tehdä niistä parannusta. Uskon että olen uskomassa ja pääsen taivaaseen. Toisella on toiset helmasynnit. Joku henkilö haluaa liehitellä vaikka minun synneillä jotta omat eivät nousisi esille tai tuntuisivat pieniltä.
Helposti vahvat persoonat ns. kyykyttävät heikompia. Ovat mielipiteissään vahvoja ja oikeamielisiä, laupeita ja hyviä, mutta monesti unohtuu armo. Lain miekalla sivalletaan ja tehdään tuhoa.
Mitä on raamatun mukainen usko, ilman tapakulttuuria? Unohtuuko tämä monelta, sitä mietin.

Keskiverto veeällä ei kuule koko elonsa aikana ainuttakaan tervettä saarnaa, Sananmukaista siis!

Edelleen sama veeällä ei lue ei tutki Raamattuaan omatoimisesti luultavasti juuri koskaan, seuroissa istutaan ja kuunnellaan sama paasotus tuhansia kertoja, mikään ei muutu ei tule eläväksi ei kohtaa eikä kolahda,mitään hengen tuntemusta ei ole.

Ja kaikkeen syy, puuttuu omaklohtainen uudestisyntymä, ja sellaisesta puhuvaa pelätään kuin kuolemaa...enempi... ja sellaisia paikkoja kierretään kuin zikavirusta!

miltä se sitten vaikuttaa se veeälusko, sen voipäätellä jo edelleisitä.

Nuita asioita minäkin joskus pohdin. Että pitää vaan uskoa, mutta ei miettiä. Sitten rupesin huomaamaan, että uskomme perustuu paljonkin miettimiseen. Kyse on vain siitä, kuka miettii. Ja kun tätä muutaman vuoden seurasin, tulin siihen johtopäätökseen, että meidän tapauksessa käsite johdatus onkin johdateltavissa olemista. Ja ne mietintäoikeuden haltijat olivat puhujaveljiä. Niin paljon usko perustui ei Raamatun oppiin, vaan uskoon vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen. Sen sisältöisiä seurapuheet tahtoivat olla.

Järjestelmä oli hienosti rakennettu. Ei saanut keskustella ulkopuolisten kanssa. Piti puhua vain omille uskonsisarille ja veljille. Ystäväni lankesi tähän juoneen ja hänen mielenrauhansa järkkyi, kun "yksi tahi kaksi" puhutteli, eivätkä rauhaan jättäneet. Kiusasivat ja solvasivat vain.

Mutta siitä uskon perustasta. Minun uskoni perusta on, että älä usko valheisiin. Joskus valheet on puettu kauniiseen kaapuun. Niin herttaisen kauniiseen.

Vaan nyt on hyvä ja onnellinen olla. Ja niin vapaa. Eikä joidenkin entisten uskon"ystävien" pilkat kalahda. Hymyilyttää vain.

Mihin uskot, tai keneen uskot?