Sanon suoraan kiusaajille kaunistelematta.
Osa masentunu mun sanoista, osa tullu myöhemmin mun nettikaveriksi, joita aiemmin oon rökittänyt, jokta aluksi joko kiusanneet minua tai jotain muuta.
Kuulemma mulla todella terävä ja julma kieli.
En kiistä sitä ja oon jopa ylpeä siitä ja nautin siitä, jos saan kiusaajan pois tolaltaan.
Tästä on mua haukuttu youtubessa, että teen väärin.
Olen eri mieltä.
Voi toki myös niinkin, ettei sano mitään eli on tunnekylmä sillä tavalla, ettei reagoi.
Tiedän kyllä hyvin, miten niitata kiusaajatyyppi.
Keinoni ei ole pehmeimmät siis, miten netissä käyttäydyn kiusaajia vastaan.
En koskaan tunteile täällä tai hakkaa keyboardia palasiksi vaan kylmänviileästi suhtaudun heihin ja omiin kirjoituksiini.
Osa masentunu mun sanoista, osa tullu myöhemmin mun nettikaveriksi, joita aiemmin oon rökittänyt, jokta aluksi joko kiusanneet minua tai jotain muuta.
Kuulemma mulla todella terävä ja julma kieli.
En kiistä sitä ja oon jopa ylpeä siitä ja nautin siitä, jos saan kiusaajan pois tolaltaan.
Tästä on mua haukuttu youtubessa, että teen väärin.
Olen eri mieltä.
Voi toki myös niinkin, ettei sano mitään eli on tunnekylmä sillä tavalla, ettei reagoi.
Tiedän kyllä hyvin, miten niitata kiusaajatyyppi.
Keinoni ei ole pehmeimmät siis, miten netissä käyttäydyn kiusaajia vastaan.
En koskaan tunteile täällä tai hakkaa keyboardia palasiksi vaan kylmänviileästi suhtaudun heihin ja omiin kirjoituksiini.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Nykyään en paljoa vastaile kiusaajille.
Huomannu, että se on jopa paras tapa saada ne hermostuneeksi.
Sitten yksinään siellä yrittävät pommittaa mua viesteillä, kun en reagoi.
Tässäki täytyy ottaa huomioon silti se seikka, että silloin kun oon ollu kovana kiusaajaa vastaan, niin se on ollu itsepuolustusta, jossa sinällään ei mitään vikaa ja kyllä kiusaajalle voi ja saa sanoa hankalasti, koska ansaitsee sen tai sitten valitsee sen tien, ettei sano enää mitään, kuten oikeastaan vuoden päivät oon menny enemmän sillä tyylillä netin maailmassa, etten edes lue läheskään kaikkie kiusaajien kommentteja, ksoka eivät oo sen arvoisia.
Ei kiusaajia pidä arvostaa.
Ei kiusaamista pidä kehua.
Kyllä kiusaajat eivät koskaan lopeta kiusaamista, jos ne saa siitä hyvää palautetta tai siihen ei puututa ollenkaan, niin kyllä ne yhä vaan jatkaa kiusaamista.
Toki jos kiusaaja koulussa esim huomaa, ettei kohde reagoi mitenkään, niin hyvin todennäköisesti kiusaaja lopettaa toimensa ja yrittää etsiä toista kohdetta.
Hieman ehkä jätin itsestäni vääränlaisen kuvan tällä avauksellani.
Tai no se on vähän semmonen jokaisen oman tulkinnan paikka.
Joku voi nähdä minut kiusaajana, joku ei.
kotioloissa ei oo koskaan tarvinnu riidellä tai sanoa pahasti, koska lähimmäiset ovat hienoja ihmisiä MULLA.
Ja tuolla kaupungilla kun oon käyny, niin eipä siellä oo kukaan tullu kiusaamaan mua.
Niissä tilanteissa face to face täytyy säilyttää maltti ja järki eli ei lähteä sanasotaan.
Voi sanoa vaikka näin "ei helvetti", puistelee hieman päätään ja poistuu paikalta.
Minäkö siis lievästi psykopaatti?
En ehkä, mutta sen huomannu, että osaan kyllä tarvittaessa puolustaa itseäni teräväkielisesti ja kylmätunteisesti netin maailmassa eli esimerkiksi jos kiusaajalle oon kommentoinu jotain hankalaa ja se sitten epätoivoisesti yrittää saada minua vastaamaan, mutta en vastaa.
Koetteko ton esimerkin, että oisin itsekin kiusaaja?
En omasta mielestäni.
Yleensä sanon kiusaajalle näin "olet paska ihminen ja se on totuus sinusta"
"Minun on hyvä mennä nukkumaan aina, koska tiiän olevani hyvä ihminen ja saan nukuttua hyvin, mutta toisin on yleensä pahantekijällä, jonka sielu on yhtä helvettiä"
"Lopeta kiusaaminen, älä kiusaa minua/häntä/kaveriani, olet nyt huono ihminen ja tiedät sen vallan hyvin, vaikka et ehkä sitä tiedosta, mutta sisimmissäsi painit ehkä niijen ongelmien kanssa, että pitäskö sittenki kuulua hyvien ihmisten joukkoon"
"kyllä oot kiusaaja ja oot suosittu vain kiusaajien keskuudessa, mutta me ihanat ihmiset kuten minä aah emme pidä teitä minään ja kylmä fakta on se, että sinä oot huono ihminen"
Mitä muuta harrastat kuin haastamista/haasteiden vastaanottamista ja tilanteiden puimista ja perkaamista?
Kerroit jo että teet työtä, mikä on hienoa.
No lenkkeily on yksi juttu.
En mä oikeastaan juuri ollenkaan nykyään sano mitään kiusaajille.
En mä koe sitä raskaaksi, jos teen sitä joskus/välillä.
En vain salli kiusaamista.
Haluan puolustaa kiusattuja.
Tarvittaessa puolustan itseeni.
Mutta kuten sanoin, niin vuoden päivät menny eri tyylillä eli jättäny kirjoittamiset pois kiusaajien kanssa.
Ei se silti loppupelissä oikeastaan kannata.
Toisaalta oon saanu joistaki kiusaajista kavereita itselleni.
"Toisaalta oon saanu joistaki kiusaajista kavereita itselleni."
Tuo on ilmeisesti tyypillistä kiusatuilla... Keinot suheiden solmimiseen jotenkin haussa, ehkä molemmilla kumppanuksilla.
Mutta voiko noin syntyä todellista ystävyyttä, vai onko suhteessa aina jokin sellainen kovis-sävy, reiluuden maku, miltei uhrautumista?
Eli puhutaan useimmiten kavereista, ei ystävistä.
En osaa sanoa, koska kaikki ovat nettikavereita, mutta ei ainakaan facebookissa ne entiset kiusaajat ole mitenkään tulleet riehumaan enkä minä niille.
Enkä koe sitä taakaksi.
Eihän mulla oo oikeastaan yhtäkään kaveria face to face.
Elän omaa erakon elämääni.
Päivät menee koneella, telkkaria katsoessa, musiikkia kuunnellessa, työtäkin tehden ja kävely/juoksulenkkejä tehden.
Pärjään kuitenkin hyvin vailla ilman ystäviä.
Kai sitä oon sen verran vahva yksilö kuitenki, huolimatta vaikeasta menneisyydestä.
Että pystyn pärjäämään omissa oloissani vailla kontaktia.
Ei oo ainakaan vielä alkanu ahdistamaan.
Sosiaalisissa tapahtumissa toki käyn jonkun verran eli kaupunkini jääkiekkopelit ja kesäisin/syksyisin autourheilu(jokamiesluokka).
Siellä näkee ihmisiä.
Emmä paljoa juttele ihmisten kanssa, oon vähäpuheinen useimmiten.
..."vaikeasta menneisyydestä". Haluatko kertoa näin julkisesti mitä tuo vaikea menneisyys tarkoittaa?
Onko yksin eläminen oma valinta?
https://www.youtube.com/watch?v=t2sXvqFPgjU&nohtml5=False
Tuossa yksi kommentoi
toi Pasihan on ihan idiootti itse.
Videolla överiä äijähuumoria?
Se on aina ollu luonnollista minulle, että olen omissa oloissani(mulla tiettävästi asperger).
Jo nuorena poikana olin paljon itsekseni.
En hakenu kavereita.
Toki vaikea menneisyys ja ujo /vähäpuheinen luonne tekee lisää sitä, ettei halua edes tutustua ihmisiin.
Viisautta:
"Empatia on taito jonka voi oppia"
Ari Rämö
Life Magazine
Yleensä, jos se on jostain muusta syystä jäänyt vähäiseksi tai suuntautuu epätarkoituksenmukaisesti. Siis jostain muusta syystä kuin siitä, että se puuttuu kokonaan.
Narsisti oppii näyttelemään empatiaa ja käyttää taitoaan väärin, satavarmaan.