Psykoosin ensioireista

Et ole itse tainnut olla mielisairaalassa? Joka siellä on kerran ollut, ei halua palata ja hakeutua "hoitoon".

jtejdk kirjoitti:

Et ole itse tainnut olla mielisairaalassa? Joka siellä on kerran ollut, ei halua palata ja hakeutua "hoitoon".

Nykypäivänä ei pääse hoitoon mielisairaalaan.

eipääseeeee kirjoitti:

Nykypäivänä ei pääse hoitoon mielisairaalaan.

Ei jos haluaa, mutta kyllä sinne vielä ihmisiä pakotetaan. Kupittaan tapaus on esimerkki.

jtejdk kirjoitti:

Et ole itse tainnut olla mielisairaalassa? Joka siellä on kerran ollut, ei halua palata ja hakeutua "hoitoon".

Riippuu sairaalasta. Olen ollut sekä Laakson että Auroran sairaalassa (nykyään Laakso Aurorassa). Laakso oli todella hyvä, Aurora kamala.

Psykoottisen ihmisen kyllä tunnistaa jo liikehdinnästä. On konemainen ja harhoissa. Olen ollut nk. hoidossa sairaalassa 5 x elämässäni ja nähnyt näitä psykoositapauksia. Tapasin aikoinaan sairaalassa psykoosipotilaan, joka oli ollut hoidossa kolme kuukautta. En ole onneksi itse ollut psykoosissa. Olen kuullut, että jos vaipuu kerran psykoosiin, on sinne aina vain helpompi vajota. Eli jos epäilet psykoosia, käänny hetimmiten lekurin puoleen, joka voi määrätä antipsykoottia. Ja tuo ahdistus. Mieti asteikolla 1-10, minne sijoittaisit oman ahdistuksesi. Kun ahdistus on tapissa, esim. 9 on kysymys vakavasta tilasta. Olen kuullut liian usein tuon kommentin, että kaikkiahan joskus masentaa ja ahdistaa. Vain ihminen, joka on kokenut vakavan ahdistuneisuuden, voi ymmärtää sen kivun. Vaikea selittää ja määritellä toisille. Katsos kun ei ole nk. konkreettinen homma, mikä näkyisi esim. katkenneena kätenä tms.

Konkretia kirjoitti:

Psykoottisen ihmisen kyllä tunnistaa jo liikehdinnästä. On konemainen ja harhoissa. Olen ollut nk. hoidossa sairaalassa 5 x elämässäni ja nähnyt näitä psykoositapauksia. Tapasin aikoinaan sairaalassa psykoosipotilaan, joka oli ollut hoidossa kolme kuukautta. En ole onneksi itse ollut psykoosissa. Olen kuullut, että jos vaipuu kerran psykoosiin, on sinne aina vain helpompi vajota. Eli jos epäilet psykoosia, käänny hetimmiten lekurin puoleen, joka voi määrätä antipsykoottia. Ja tuo ahdistus. Mieti asteikolla 1-10, minne sijoittaisit oman ahdistuksesi. Kun ahdistus on tapissa, esim. 9 on kysymys vakavasta tilasta. Olen kuullut liian usein tuon kommentin, että kaikkiahan joskus masentaa ja ahdistaa. Vain ihminen, joka on kokenut vakavan ahdistuneisuuden, voi ymmärtää sen kivun. Vaikea selittää ja määritellä toisille. Katsos kun ei ole nk. konkreettinen homma, mikä näkyisi esim. katkenneena kätenä tms.

Lue lisää

Aivan, hyvä lisä tuo pakkoliikkeet, tosin ne tulevat vasta silloin kun ihminen on jo syvässä psykoosissa. Lisään vielä, että psykoosin laukaisee usein mania ja usko omaan omnipotenssiin. Ne kuitenkin väistyvät ja tilalle tulee sekavuus ja ahdistuneisuus. Maniavaihe voi kestää päivästä pariin viikkoon. Siitä on helppo tunnistaa psykoosin tulo. Aivot käyvät hetken ylikierroksilla ja siihen voi liittyä myös unettomuutta, joka pahentaa tilannetta. Näistä oireista siis tunnistaa psykoosin olevan tuloillaan.

Toki psykoosi voi tulla myös yllättäenkin.

Psykosissa ja huumeissa on siis sama ekstaasin tunne, minkä takia ihminen voi joskus jopa haluta psykoosiin. Hän ei pysty oikein siinä tilassa muistamaan sitä miten viimeksi kävi ja uskoo, että tällä kertaa näin ei kävisi. Olen itse pysäyttänyt kaksi alkavaa psykoosia omatoimisesti, mutta viime kerralla se tulikin todella ovelalla tavalla. No, sekin päättyi lopulta ihan hyvin, kun pääsin osastolle, joka oli ihan mukava paikka sillä kertaa. Huonojakin kokemuksia näistä osastoista nimittäin löytyy. Kaikki meni oikeastaan niin hyvin, että koin siitä olevan jopa hyötyä muutenkin nykyisessä elämäntilanteessa. Mukavia potilaitakin oli juuri silloin melkein kaikki osastolla. Välillä jopa nautin tilanteesta.

koettu.on kirjoitti:

Aivan, hyvä lisä tuo pakkoliikkeet, tosin ne tulevat vasta silloin kun ihminen on jo syvässä psykoosissa. Lisään vielä, että psykoosin laukaisee usein mania ja usko omaan omnipotenssiin. Ne kuitenkin väistyvät ja tilalle tulee sekavuus ja ahdistuneisuus. Maniavaihe voi kestää päivästä pariin viikkoon. Siitä on helppo tunnistaa psykoosin tulo. Aivot käyvät hetken ylikierroksilla ja siihen voi liittyä myös unettomuutta, joka pahentaa tilannetta. Näistä oireista siis tunnistaa psykoosin olevan tuloillaan.

Toki psykoosi voi tulla myös yllättäenkin.

Psykosissa ja huumeissa on siis sama ekstaasin tunne, minkä takia ihminen voi joskus jopa haluta psykoosiin. Hän ei pysty oikein siinä tilassa muistamaan sitä miten viimeksi kävi ja uskoo, että tällä kertaa näin ei kävisi. Olen itse pysäyttänyt kaksi alkavaa psykoosia omatoimisesti, mutta viime kerralla se tulikin todella ovelalla tavalla. No, sekin päättyi lopulta ihan hyvin, kun pääsin osastolle, joka oli ihan mukava paikka sillä kertaa. Huonojakin kokemuksia näistä osastoista nimittäin löytyy. Kaikki meni oikeastaan niin hyvin, että koin siitä olevan jopa hyötyä muutenkin nykyisessä elämäntilanteessa. Mukavia potilaitakin oli juuri silloin melkein kaikki osastolla. Välillä jopa nautin tilanteesta.

Lue lisää

Ai että maniavaihe voi kestää päivästä pariin viikkoon? Sanoo kuka? Täyttä potaskaa, manialla ei ole mitään aikarajoitteita niinkuin ei itse psykooseilla eikä muillakaan mielenterveydenhäiriöillä. Mä olen ollut suurimman osan elämästäni maaninen! Niin kauan, että luulin itsekin persoonani muuttuneen pysyvästi, kun sairastuin ensimmäisen kerran maniaan 12-vuotiaana. Siitä meni sitten päälle kolmekymppiseksi, kunnes Herra kaiveli mun oikean persoonallisuuteni esiin sen manian alta! Tosin myöhemmässä elämän vaiheessa lakkasin saamasta puhtaita pelkkiä manioita ja masennuksia ja olin molempia päällekkäin. Se on sen taudin pahin muoto! Mun viimeisin psykoosi kesti noin 8 vuotta yhteen putkeen vähitellen askel kerrallaan lieventyen! Se oli tosin enemmän skitsofreeninen. Jeesus mua paransi tästä kaikesta, kiitos Herralle!

Mitkä ihmeen pakkoliikkeet? Te ootte katselleet siellä pöpilässä lääkkeiden vaurioittamia potilaita. Haloo! Ja muistikin pelaa mulla ainakin. Tiedän tasan tarkkaan mitä olen puuhastellut psykooseissani vielä vuosienkin päästä. Niistä jos mistä jää niin pysyvä muistiraita, että et todellakaan niitä hevin unohda. Vielä nytkin muistan melkein kuin eilisen päivän jopa ensimmäisen masennuksen, neuroosin, manian, kaikki, jopa lapsuudestani! Miten niin ei muista? Kuule ne lääkkeiden vaurioittamat potilaat ei muista! Antipsykootithan tuhoaa aivoja eli siis myös muistia! Psykoosi itsessään ei vaikuta suoraan muistiin! Korkeintaan hetkellisesti unettomuuden ja stressin takia, ihan niinkuin terveilläkin!

Oletko sinä kenties kokemusasiantuntija, kun sinun mielestäsi osastolla on peräti kivaa ja mukava olla? Tälläistä propagandaa ei levittele muut kuin lähinnä ne, jotka ovat turhaan valittelijoita ja haluavat olla mielenterveyspotilaita, vaikka eivät ole, ja saada sillä huomiota itselleen tai juurikin nuo kokemusasiantuntijat. Joskus vain ihmettelen heidän motiivejansa kyseiseen touhuun.

Voiko se olla se, että ihminen psyykkaa itsensä uskomaan lääkäreiden valheita vastoin omia ruumiintuntemuksia mitä he lääkkeistä saavat? Miten voidaan selittää yltiömäinen lääke/hoitopositiivisuus? Onko heillä niin suuri tarve olla samaa jengiä hoitotahon kanssa, että he hylkäävät itsensä ja omat kokemuksensa? Hokevat kuin maksetut papukaijat virallista "totuutta" lääkäreiden ohella (kokemusasiantuntijathan saavat rahaa siitä työstään, heidät myös koulutetaan siihen!). Ei ole mitenkään mahdollista, että heille ei tule mitään ongelmia lääkkeistä eikä hoidosta ja kaikki on vaan sunshine reggae! Osastolla on peräti KIVAA!

Toinen hieman synkempi hypoteesi on myös. Mitä jos ihminen onkin niin häijy, että haluaa kusettaa muutkin samaan kurjaan veneeseen itsensä kanssa niin, että ainakaan et ole yksin siinä kurjassa veneessä? Hänelle valehdeltiin ja kusetettiin ja nyt siis itse tekee samaa toisille?

Kolmas teoria on vieläkin synkempi. Mitä jos jonkun aivot ovat niin vaurioituneet lääkkeestä, että hän ei itsekään enään pysty tunnistamaan omia ruumiintuntemuksiaan tai vaurioitaan itsessään ja siis hän voi kirkkain silmin puhua kuinka kaikki on hyvin? Aivot eivät lähetä kipusignaaleja ihmiselle tai hän ei kykene käsittämään sitä tietoakaan enään. Aivojahan tarvitaan jo siihen, että ihminen kykenee käsittämään mitä hänelle tapahtuu. Mitä jos lääkitty ei enään kykene edes siihen? Tai hänestä tulee lääkkeen ansiosta niin välinpitämätön oman elämänsä suhteen, että hän ei vain välitä enään mitään siitä mitä hänelle tapahtuu?

Neljäs teoria on sitten se, että joku yksinkertaisesti pitää hyvänä sitä, että hänestä tehdään tunnekylmä Zombi ja hänen aivonsa vaurioitetaan? Ehkä joku pitää tätä parempana tilana kuin sitä mitä hän muuten mielenterveys ongelmansa tähden kokisi? Ihmisiä kun löytyy joka junaan ja jotkut pitävät täysin kummallisistakin asioista!

Minä en tiedä, kunhan vain ihmettelen tätä ilmiötä! Tiedän vain sen, että itsekin lääkkeitä syöneenä ja hoidon piirissä olleena väistämättä ihminen tietää mitä lääkkeet ja hoito oikeasti ovat! Ja virallinen totuus ja todellisuus käytännössä ovat kaksi täysin eri asiaa! Miksi toiset eivät sitten myönnä tätä? Miksi jotkut ovat niin yltiöpositiivisia hoidon suhteen? Miksi jotkun jopa hehkuttavat hoitoa?

Ehkä siihen on yhtä monta vastausta kuin on ihmistäkin! Vain Jumala näkee sydämeen ja ihmisen koko tilanteen!

-

Mutta sitä en usko, että toiset saa apua ja toiset vain jäävät ilman apua ja saavat kaikki kurjat kokemukset! Ikäänkuin olisi joku kahtia jakautunut todellisuus ihmisille. En millään! Olenhan minäkin tuntenut lääkkeiden vaikutukset omassa ruumiissani! Olenhan minäkin ollut todella monessa hoitopaikassa ja monella eri paikkakunnallakin elämäni aikana! Olenhan minäkin nähnyt paljon psykiatreja ja siihen lisäksi hoitajat elämäni varrella. Ollut osastollakin monta kertaa. Siihen päälle kaikki mitä olen nähnyt. Kaikki mitä olen kuullut. Kaikki ihmiset, jotka olen henkilökohtaisesti tuntenut mielenterveysongelmaisista. S E ON L A A J A K O K E M U S ! Siihen päälle tieto.

Eläs nyt ala maalailla piruja seinille. Jokainen kokee psykoosinkin yksilöllisesti, vaikka niissä paljon samaa onkin. Minä en ainakaan ole ollut maaninen kuin vain korkeintaan parisen viikkoa. Enkä nyt niin kauheesti välitä koko tilasta, vaikka se euforinen tila onkin, ainakin minulle. Olen myös kokenut "pikamaniaa", joka ei kestä kuin joitain minuutteja tai tunteja.

Puhun vain itsestäni ja omista kokemuksistani, joten niissä on omia erikoispiirteitä, joita ei sinulla välttämättä ole koskaan ollut.

Enkä ole mikään kokemusasiantuntijakaan. Tietenkin tiedän sen, että sairaala voi olla inhottavakin paikka, minähän kirjoitin, että on myös negativisia kokemuksia osastolta. Olin itse asiassa vannonut itselleni, että en koskaan enää osastolle menisi, mutta asiat vain menivät niin, että sinnehän sitä joutui. Kokemus oli kuitenkin sillä kertaa pääasiassa positiivinen. Aina aikaisemmin olin mennyt osastolle vapaaehtoisesti, omasta aloitteestani. Viime kerta oli tässäkin suhteessa poikkeuksellinen.

Pakkoliikkeet liittyy kovaan lääkitykseen, jep. Itselläni on ollut pakkoliikkeiden tapaista liikehdintää tosin maanisenakin. Minulla on esiintnyt myös liikkeiden ja refleksien huomattavaa nopeutumista.

Tietenkin lääkkeet lamaa keskushermostoa ja eivät ole mikään kiva juttu. Minä olen pääasiassa omatoimisesti, toki lääkärinkin ollessa siitä tietoinen, etsinyt juuri minulle sopivan annostuksen. Pärjään melko pienellä lääkityksellä, jolloin sivuoireet eivät ole kovinkaan kummoisia. Voin kokemuksesta sanoa senkin, että minut kerran lääkittiin niin rajusti, että olin viikon lähes poissa tästä maailmasta, enkä pystynyt edes banaania kuorimaan. Ei pitäs alkaa käyttäytymään uhkaavasti, vaikka missään todellisesssa vaarassa ei kukaan oikeasti ollutkaan.

Näistä asioista pitää keskustella, että saadaan ihmisten ja lääkäreidenkin tietoisuus sille tasolle, että psykoosiin sairastuvat ihmiset saadaan mahdollisimman hyvän hoidon piiriin ja elämään ihan normaalia ihmiselämää. Omalla kohdallani näin on käynytkin, vaikka hoitoni ei ole koskaan ollut kovinkaan kummoista. Lääkettä ja hoitajan tapaamisia 6-20 kertaa vuodessa, lääkäriäkin ehkä pari kertaa vuodessa. Olen viettänyt melko normaalia perheellisen aikuisen elämää 20 vuotta. Ja sairastuin jo kuitenkin 1980-luvun lopulla.

Lääkäreistäkin on monenlaista kokemusta, koska minua on tänä aikana hoitanut varmaan n. 20 eri lääkäriä. Heilläkin voi olla omia ennakkokäsityksiä ja jopa kylmää suhtautumista psykoosipotilaaseen. Sekavan ihmisen asioiden selvittäminen kun on aika haastavaa ja molemmista osapuolista välillä turhauttavaakin. Joskus ottanut itseänikin päähän sairaalassa ollessani koko lääkärin tapaaminen, kun ei meinaa millään saada asioita hoidettua siten kuin haluaisi niiden menevän. Jos lääkäri katsoo sinua kun hullua, niin yritä siinä sitten olla mahdollisimman terve.

Onneksi yli 90% lääkäritapaamisista on ollut kuitenkin ihan ok.

Sulla on omat rankat kokemukset ja onhan psykoosisairaus aika rankka juttu. Ehkä yksi rankimpia juttuja maailmassa. Nykyäänhän pieni osa taitaa jo parantua kokonaan ja pääsee eroon lääkkeistäkin. Ehkä jo lähitulevaisuudessa lähes jokainen voidaan jo parantaa.

En oikein jaksa uskoa tuohon, että joku haluaisi sairastua psykoosiin, koska se on niin mahtava tila. Harva meistä kuitenkaan haluaa zombi olla. Ok. sä saat voimaa uskosta, hyvä niin. Kyllä mäkin uskon siihen, että Jumaa on olemassa. En oikein vaan usko niinkään ihmisten höpinöihin. Itselläni on oma käsitys asiasta.

Hoitoon ei pääse tänä päivänä muutoin kun oireilemalla tosi pahasti. Ja sittenkin erinäisten kontrollien kautta. Eihän siitä mitään tule jos hoitoon pääsee vasta sitten kun yrittänyt lopettaa päivänsä tai lopettaa jonkun muun päivät. Ajatusten pirstaloituminen on ihmisen persoonan totaalista luhistumista. Psykoosi on vakava tila eikä siihen vaivu kuka tahansa. Minä kyllä hakisin apua tilaan. Ongelmien toitotus ei vie sairaalaan. Viimeksi kun olin sairaalassa "arvioitavana" oli siellä mm. pyromaani joka sytytti tulipalon... Revi siitä.

Totisesti kirjoitti:

Hoitoon ei pääse tänä päivänä muutoin kun oireilemalla tosi pahasti. Ja sittenkin erinäisten kontrollien kautta. Eihän siitä mitään tule jos hoitoon pääsee vasta sitten kun yrittänyt lopettaa päivänsä tai lopettaa jonkun muun päivät. Ajatusten pirstaloituminen on ihmisen persoonan totaalista luhistumista. Psykoosi on vakava tila eikä siihen vaivu kuka tahansa. Minä kyllä hakisin apua tilaan. Ongelmien toitotus ei vie sairaalaan. Viimeksi kun olin sairaalassa "arvioitavana" oli siellä mm. pyromaani joka sytytti tulipalon... Revi siitä.

Lue lisää

Hirveä propagandahuudatus sinulle menossa. Eihän tuossa selittämisessä ole mitään järkeä. Saahan sitä teorioita esittää ihmisen olemuksesta, mutta älytöntä niitä olisi yrittääkkään yleistää. Jokainen reagoi ja ajattelee omasta reagoimisestaan eri tavalla. Psykoosi terminä hämää ihmisiä aivan jumalattomasti. Todellisuudessa se on osoittautuu olevan vain erikoista käytöstä, ajatuksia tai tunteilua eikä siinä ole mitään sairauteen viittaavaa. Sekavuus taas on eri asia, mutta sekään ei ole muuta kuin ihmisyyttä, jos asiaan ei liity taustalle oikeaa sairautta tai huumausaineita.

Samoin nimim. 'Konkretia' ja 'koettu_on' jutut täynnä teollisuuspropagandaa. Herätelkää itsenne tähän päivään. Voitte aloittaa vaikka tuosta, www.cepuk.org.

Jos olisit Teräsmies, jolla on tehtävä päällä, et kirjoittelisi tälle palstalle. Olisit lentämässä taivailla.

6gdrfv kirjoitti:

Jos olisit Teräsmies, jolla on tehtävä päällä, et kirjoittelisi tälle palstalle. Olisit lentämässä taivailla.

Aivan! Oikeat psykoottiset ei pelkää olevansa psykoosissa ja kirjoittele siitä täällä! Heillä on suuri tehtävä jossakin meneillään ja aikaa ei ole tuhlattavaksi mihinkään turhiin jorinoihin! He ovat tärkeitä ja kiireellisiä ihmisiä. Heillä on päämäärä! Eivätkä he ajattele olevansa sairaita!