6 vuotta sitten olin kesätöissä isossa telefirmassa, heti ekana päivänä kun menin syömään yhteiseen pöytään muitten kanssa niin kuulin kun yks nuori jamppa kuiskasi muille et 'voi vittu tuleeks toi tähä istuu...', no se ei ees tuntenu mua en ollut jutellut sen kanssa saati käyttäytynyt epänormaalisti. Itellä se kuitenkin loi sellasen muurin jotenkin tutustua siellä tähän ja sen kavereihin asenteen takia vaikka loppujen lopuksi siellä meni tyydyttävästi.
Syksyllä koulu jatkui ammattikorkeessa erikoistumisopinnoilla, olin hieman pingottaja aineissa ja koulu sujui hyvin paitsi eräs ohjelmoinninkurssi oli jäänyt rästiin ja se aiheutti jotenkin stressia vaikka en nyt jälkeen päin tajua miksi ois pitäny, syksyllä vanhemmat erosi riitaisan avioliiton jälkeen sekä erikoistumisopinnot vaikuttivat sellaisilta että en halua ees tehä niitä tulevaisuudessa -tuli paniikki että mitäs nyt.
Koulua en tietenkään voisi lopettaa kesken koska mitäs mulla sitten olisi, ei olisi tulevaisuutta. Jatkoin koulua puoliväkisin mutta kelasin kokoajan tulevaisuuttani mutta en päässyt mihinkään ratkaisuun mitä tekisin tulevaisuudessa. tuli univaikeudet jotka pahenivat kokoajan. Jouluun mennessä olin jo henkisesti aivan kuollut. Jouduin lopettamaan koulun kun en 2 viikkoon nukkunut kuin yhteensä 10 tuntia, heräsin aina kello 1 yöllä ja valvoin sitten aamuun ja raahauduin kouluun, jossa mikään ei enää jäänyt päähän.
Muutin takas kotia naapurikaupunkiin ja sisko vei mut mielenterveystoimistoon ja sain unilääkkeitä ja masennuslääkkeitä. Sain pikkuhiljaa taas nukuttua. Koko talvi oli raskasta aikaa ja pyörittelin päässä tulevaisuutta, päätin vaihtaa ammattikorkeakoulua toiselle paikkakunnalla hieman eri linjalla, sainkin sen tehtyä ja korvattua kaikki opinnot, olin myös kevääseen mennessä tervehtynyt unihäiriöistä ja jaksoin hyvin mennä kesätöihin kiinteistönhuoltofirmaan.
Kesä meni hyvin ja innoissani syksyllä aloitin koulun joka luisti todella hyvin ja valmistuin sitten insinööriksi, tosin masennuslääkkeitä joita sain, jouduin popsimaan 2,5 vuotta, ei siksi että olisin tarvinnut niitä jotenkin henkisen tilani takia vaan siksi että olin jäänyt niihin riippuvaiseksi -henkisesti kai. Lähdin jopa masennuslääkkeet repussa harjoitteluun ulkomaille puoleksi vuodeksi.
Tapaan edelleen niitä kavereita joita silloin oli luokallani edellisessä amk:ssa. Olen hieman katkera että jouduin jättämään hyvän porukan silloin mutta ainakin selvisin masennuksesta.
Nyt taas tuntuu että tää elämä ei ole sillä polulla kun mä sen aina olen halunnut olevan, tällä kertaa ei ole uniongelmia tai suoranaista pakotetta mutta väsynyt työpaikkaani muuten, tartteis kehitellä jokin siirto taas.
Mies -76
Kun sairastuin
2
603
Vastaukset
- survivor
kirjoituksestasi kuvastuu konkreettisesti se syvä tuska mikä liittyy varsinkin yksinäisyyteen ja vieraantumiseen - siihen että tuntuu ettei kuulu mihinkään eikä ole ystäviä, ei ole tulevaisuuden-visioita eikä unelmia, ja jos onkin, ne tuntuvat olevan saavuttamattomissa.
itelläni on ollut aivan samanlaisia tunteita jo yli kymmenen vuotta, ja kaikki paheni vain kokoajan hirveämmäksi, kunnes putosin totaalisen pohjalle. Viime syksy oli pahin, kirjaimellisesti yhtä helvettiä.
rakastuin viisi vuotta sitten yhteen kimmaan jota en sitten löytänyt kun jälkikäteen sitä etsin. Loin mielessäni hänestä kiiltokuvamaisen kuvan jota opin rakastamaan, kait jonkun rakastaminen etäisestikin auttoi selviämään yleensäkin yksinäisyyden tunteista, koska olin yksinäinen jo kun rakastuin. En koskaan päässyt "yli" siitä kimmasta, vaan rakkaus kirjaimellisesti tuhosi loputkin mielenterveydestäni, raateli tunteeni. Menetin rahani. Menetin terveyteni. Menetin asuntoni. Menetin uskoni ja motivaationi työntekoon, menetin unelmani joihin kuului rakkaus tyttöön ja vaikkapa omakotitalo ja onnellinen perhe, kenties koira myös.
Nyt oloni on paljon parempi, mutta toisaalta näen maailman ja elämän hyvin eri tavalla kuin ennen. En unelmoi enää suuresta rakkaudesta tai edes onnellisuudesta, sensijaan yritän keskittyä itseeni ja itseni kehittämiseen, ja minusta on tainnutkin tulla aikamoinen egoisti, mutta se johtuu vaan siitä etten enää jaksa eikä minulla ole varaa jättää onnellisuuttani muiden ihmisten varaan. Se joka rakentaa oman elämänsä toisten ihmisten varaan, rakentaa elämänsä hiekan varaan, näinhän se sanonta kuuluu ja kuulkaa se on totta!
ikävä tosiasia, jota monet pitävät nihilisminä, mutta kun on kokenut minkä minä olen, tietää sen todeksi. Viime kädessä olet aina yksin, viime kädessä voit luottaa vain itseesi. Kaikkina näinä vuosina en saannut paljoakaan henkistä tukea keneltäkään, ja loppuvaiheissa sain osakseni vain ymmärtämättömyyttä. Sitäkin enemmän muut ihmiset alkoivat pitämään minua sekopäänä jolla on paha alkoholi-ongelma ja ajatukset ihan sekaisin - menetin toisten kunnioituksen.
depressiosta kärsiville voin antaa seuraavat hyvät neuvot:
-unohda unelmointi ja unelmat, keskity konkreettisiin "pieniin askeliin".
-älä takerru mennesiin ystäviin tai koulukavereihin, se on erittäin epäterveellistä ja sitäpaitsi epärealistista - jos olisit voinnut olla oikeasti heidän ystävänsä, etkö olisi ollut heidän ystävänsä jo tuolloin?
-älä rasita itseäsi liialla opiskelulla tai työllä, depressioon sairastuvat ovat usein hyvin kunnianhimoisia ihmisiä jotka eivät tajua polttavansa itseään loppuun. Ota lomaa, vaikka vuosi tai kaksi, ja jatka sitten siitä mihin jäit, maailma kyllä odottaa.
-älä odota epärealistisesti että lääkkeet tai psykiatriset palvelut voisivat "fiksata" kaiken elämässäsi, koska niin ei ole. avaimet omaan onnellisuuteen ovat itsellä, sekä itsensä hallitsemisessa että kehittämisessä. Esim. terveiden elämäntapojen noudattaminen ja itsensä palkitseminen yksinkertaisilla asioilla kuten elokuvissa käynti ja hyvä ruoka, ovat asioita joita on terveellistä tehdä. Juominen ja huumeet taas eivät.
-edes yksi mukava harrastus, oli se sinänsä kuinka jonninjoutava tahansa, on hyvä olla, on jotain minkä puitteissa kokea onnistumisen tunteita.- Nuori, vuosimallia 89
Survivor puhuu viisaasti. Masennus syntyy silloin kun on monta asiaa yhtä aikaa painamassa. Vaikka et uskoisi mihinkään sillä hetkellä, sinun on mietittävä pinnan alle ja hankkiuduttava eroon ongelmistasi yksitellen.
Itelläni oma masennus alkoi huomaamattani; en tullut edes ajatelleeksi ensimmäistä kertaa että olen masentunut kun väsyin kaikkeen. Jokainen tapaus on AINA erilainen, mutta onneksi itselläni oli onnea että muistin jostain kysyä itsekseni sanaa "MIKSI?" ja älytä kriittisessä vaiheessa miettiä sen tarkoitusta. Siitä lähtien ovat erilaiset filosofiset pohdinnat auttaneet ja kiinnostaneet keräämään niitä lisää ja löytämään niiden merkityksiä.
Kuuntelen hevimetallia (esimerkiksi Korn tai 80-luvun Metallica, Slayer, Sepultura), mutta haen siitä itselleni jotain MERKITYKSELLISTÄ ja turhautuneisuuden ja raivon purkua. Why the world is so fucked up place!?
Joskus mietin, miten asiat olisivat voineet olla toisin, että eläisin kuten ne kaikki muut hyvin elävät ihmiset. Mutta kaikki asiat mitkä ovat menneet minusta lävitse, eivät enää koskaan palaa. Hyvässä on pahaa ja pahassakin asiassa hyvää, kun tarkemmin katsoo! Elämä on vain tie jota vain kuljetaan, mutta tärkeintä on että voit hyvin! Sano pikkumaisille ihmisille "Fuck You!"!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)755564Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu242486- 261967
- 561704
- 121591
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51388- 91307
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa91269"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71239- 141193