"Hallen pietismi on liike, jonka keskuspaikaksi muodostui Halle. Liikkeen tunnetuimpia edustajia on professori August Hermann Francke. Liike kuului kirkollisiin pietisteihin. Hallen pietismissä oli selvä ero maailman ja uskovaisten välillä. Uskovaiset pyrkivät yksinkertaiseen elämäntapaan. Muodikkaaseen pukeutumiseen, huvitteluun (tanssi) ja eräisiin kulttuurimuotoihin (teatteri) suhtauduttiin kielteisesti. Pietismissä nimenomaan maallikkokristityt olivat merkittävässä osassa liikkeessä ja sen leviämisessä. He perustivat kouluja ja orpokoteja, julkaisivat kirjallisuutta ja auttoivat vaikeuksiin joutuneita. He tekivät myös aktiivisesti lähetystyötä. Hallen pietismissä opetettiin, että uudestisyntyminen ei tapahdu kasteessa, vaan lapsi syntyy uskoen ja aikuisen kadotettua usko, uudestisyntyminen tapahtuu tietoisessa herätyksessä, joka johtaa selvään parannuksentekoon. Heidän keskuudessaan opetettiin "ecclesiola in ecclesia -oppia", mikä tarkoittaa, että tosiuskovaisten seurakunta toimii kirkon sisällä. Opetusta on perusteltu Lutherin kirjoituksilla."
D.M. Lloyd-Jones kirjoittaa englanniksi otsikolla Ecclesiola in Ecclesia, että Luther nähtyään, ettei koko kirkkoa voida reformoida, päätyi siihen, että maallistuneen kirkon sisälle tulee rakentaa tosiuskovien yhteisöjä - kirkkoja kirkon sisälle. Minun mielestäni sakramenttiseparatismi ei ole viisasta Luterilaissa maissa kuten Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Jos valtiokirkko erottaa herätysliikkeet, niin sitten vaihtoehdot ovat vähissä. On siis epäluterilaista hylätä "kirkko kirkon sisällä"- periaate.
Herätysliike ei siedä herätysliikkeitä herätysliikkeen sisällä. Me lestadiolaiset olemme nähneet omasta historiastamme, että herätysliikkeemme on pirstoutunut jatkuvasti. Jos ei valtiokirkkoa olisi, niin pienet ecclesiat olisivat todella kuolemaan tuomitut. Onneksi oppi-isämme Luther valaisi meille sen, että sakramentit ovat pätevät, vaikka perkeleen isoäiti jakaisi ne meille. Lopuksi tahdon vielä huomauttaa, että oma ecclesiolamme eli moduulimme kirkon sisällä on esikoisten seurakunta, sillä sen jäsenten sydämissä asuu esikoinen Kristus. Nämä ovat Kristuksen ruumis ja jäsenet.
Onko oikein, että kirkon sisällä on kirkkoja, jotka julistavat Jumalan sanan puhtaana ihmisten muotoon katsomatta ja pelkäämättä seurauksia?
D.M. Lloyd-Jones kirjoittaa englanniksi otsikolla Ecclesiola in Ecclesia, että Luther nähtyään, ettei koko kirkkoa voida reformoida, päätyi siihen, että maallistuneen kirkon sisälle tulee rakentaa tosiuskovien yhteisöjä - kirkkoja kirkon sisälle. Minun mielestäni sakramenttiseparatismi ei ole viisasta Luterilaissa maissa kuten Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Jos valtiokirkko erottaa herätysliikkeet, niin sitten vaihtoehdot ovat vähissä. On siis epäluterilaista hylätä "kirkko kirkon sisällä"- periaate.
Herätysliike ei siedä herätysliikkeitä herätysliikkeen sisällä. Me lestadiolaiset olemme nähneet omasta historiastamme, että herätysliikkeemme on pirstoutunut jatkuvasti. Jos ei valtiokirkkoa olisi, niin pienet ecclesiat olisivat todella kuolemaan tuomitut. Onneksi oppi-isämme Luther valaisi meille sen, että sakramentit ovat pätevät, vaikka perkeleen isoäiti jakaisi ne meille. Lopuksi tahdon vielä huomauttaa, että oma ecclesiolamme eli moduulimme kirkon sisällä on esikoisten seurakunta, sillä sen jäsenten sydämissä asuu esikoinen Kristus. Nämä ovat Kristuksen ruumis ja jäsenet.
Onko oikein, että kirkon sisällä on kirkkoja, jotka julistavat Jumalan sanan puhtaana ihmisten muotoon katsomatta ja pelkäämättä seurauksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niinhän se on että esikoisuudessakin on kirkko kirkon sisällä, ei liikkeeseen kuulumalla pääse taivaaseen. Pitää olla siis elävä usko ja nämä elävän uskon omaavat muodostavat kirkon esikoisuuden sisällä. Sitten mukana on lisäksi paljon muita ihmisiä, joilla ei ole elävää uskoa.
Kirkko kirkon sisällä, tämä on se pointti, jota separatistit eivät ymmärrä.
Tämä on Lutherinkin todistus.
On ulkonainen kirkko, jossa on kaikenlaista väkeä ja sen sisällä on oikea Kristuksen kirkko, jotka ovat Jeesuksen ruumiin jäseniä. Heillä on Jumalan Pojan usko.
Samoin on esikoisuudessakin, ulkonaisesti siellä on tapauskovaisia, kasvatuskristityjä ja muuta väkeä. Heidän joukossaan on niitä, joilla on elävä usko Herraansa Jeesukseen ja he ovat saman Kristuksen ruumiin jäseniä, kuin kirkossakin olevat aidot uskovat.
Näin tämä on. Katekismus sanoo:
"SEURAKUNTA ON YKSI
Kristuksen seurakunta on yksi sentähden, että sillä on yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste.
Ulkonaisesti se täällä maan päällä esiintyy eri kirkkokunnissa ja paikallisseurakunnissa.
Aloittaja kysyi "Onko oikein, että kirkon sisällä on kirkkoja, jotka julistavat Jumalan sanan puhtaana ihmisten muotoon katsomatta ja pelkäämättä seurauksia?"
On oikein ja toivonkin että kaikki rohkaistuisivat näin tekemään.
Enemmän tulee peljätä Jumalaa kuin ihmisiä.
Ev lut kirkko on Roomalaiskatollisen kirkonaisälöä eli sisäinenkirkko
On January 3, 1521, Pope Leo X issues the papal bull Decet Romanum Pontificem, which excommunicates Martin Luther from the Catholic Church. Tämä lainaus englanninkieliseltä sivulta, nimeltä kirkkohistoria, vahvistaa sen mitä olemme suomalaisistakin kirkkohistorioista lukeneet. Luther erotettiin kirkosta eli julistettiin roomalaiskatolisen kirkon taholta kirkonkiroukseen. Paavilaiset ovat vieläkin sitä mieltä, että Luther erosi seurakunnan yhteydestä, mikä ei ole tosi. Hänet erotettiin ihan virallisesti. Paavi Leo kymmenes kirjoitti dokumentin 3/1 1521. Roomalaiskatolisen kirkon johto teloitti muun muassa Johan Husin noin sata vuotta ennen Lutherin aikaa. Rovion ympärillä oli tuhansia pappeja - ja erään heistä kerrotaan sanoneen: Monta pappia näin minä Kostnitsissa, mutta hurskaimman heistä he polttivat.
Lutter joutu perustman oman seurakuntansa eli vapaaseurakun