Outo tunne taas. Aivan kuin joku huutaisi nimeäni, haluaisi sanoa minulle jotakin, jotakin sellaista mitä ei ole aiemmin sanonut, mutta nyt olisi aika kertoa.
Pelottava tunne, eikä ole elämässäni ensimmäistä kertaa. Aina kun tämmöinen tunne tulee, se ei tiedä hyvää.
En saa edes nukutuksi.
Pelottava tunne, eikä ole elämässäni ensimmäistä kertaa. Aina kun tämmöinen tunne tulee, se ei tiedä hyvää.
En saa edes nukutuksi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Onpa varsin outoa... Jos sun nimestä on kyse niin miksi tukahduttaa tunteitaan... Tästä läheltäsi minä huhuilen, vaikket uskokaan... Ehkä lenkkipolulla kohdataan....tai sitten kirjastossa ;)
Viimeksi kun koin saman, niin kummitätini tytär ilmoitti tädin nukkuneen pois.
Vuosikausia olen joutunut noita samoja asioita kokemaan, ja siksi taas se tunne ettei jonkun asiat ole hyvin.
Veljieni pois nukkumisen olen kokenut, samoin äitini kohtalon.
Isäni kohdalla oli karmea tapahtuma. Olin kaukana koti kaupungistani, eräässä paikassa ja poistumassa sieltä, niin en päässyt, minua EI PÄÄSTETTY POIS, vaan joku outo käsi veti puseron selästä minut huoneeseen takaisin, ja kuulin sanat: SOITA **********! Kolmannen kerran jälkeen soitin, ja sain kuulla että poliisit oli minua hakeneet tunnistamaan isääni. Oli menehtynyt tapaturmaisesti merellä.
Monia monia muitakin tämmösiä on elämäni tiellä tullut vastaan, ja ei ne edes lopu, ne lisääntyy, ja ne tuntemukset voimistuu.
Sulla taitaa pää lahota, sen siitä saa kun on jääräpää. Oppisit joustamaan ja olemaan ihminen.
Sulla se tuo huumorinkukkanen jaksaa kukkia ;-D.
Täyttä asiaa joka sana, ihmisen pitää olla joustava.Ota vaikka minusta esimerkkiä.
Oletko varma, ettei Jumala kutsu sinua? Minua kutsuttiin nimeltä. Minun nimeäni huudettiin jostakin, jota ei kukaan näkyvä huutanut. Käännyin ja katsoin aina ympärilleni kunnes ymmärsin. Puolitoista vuotta silloin tällöin kuulin nimeäni huudettavan, kunnes tajusin sen olevan Jumala joka minua kutsuu ja otin Herran vastaan elämääni.
Myönnän, olen lopussa. Yksin, vihan keskellä. Peloissaan, ahdistettu. Mikä mut enää pelastaisi?
Mikäs sinua vihaa, eikun kukas?
Rakkauden keskellä täällä eletään ja kaikki on hyvin.
Olen viaton, silti syytettynä kaikesta. En voi hyvittää kaikkea vaa kuolen jos ihmiset ei muutu
Rikollisjärjestö, koko kaupunki. Olin täällä vihainen ja sulkeutunut ihmiset tottuivat siihen, sisällä rukoilin jonkun huomaavan minut. Meinasin tappaa itseni mut muutin eri kaupunkii jossa sain apua. Mutta jouduin muuttamaan asuntopulan takia takaisin tänne helvettiin enkä saa kontaktia kehenkää ja ihmiset pitää pahaa oloani normaalina
En tiedä sairauteni nimeä, eivätkä lääkäritkään. Ravinto ei imeydy kunnolla. Aivosuonissa häiriötä, vähän joka puolelta krenkkaa. En taida elää enää pitkästi Tai lyhyesti tai olisiko se jokaisen oma elin ikä juuri sen oman henkilön sopiva jäljellä oleva aika.
Älä pelleile, mene sinne sänkyysi kuorsaamaan!
No eipä mullekkaan, vaikka olen terveydenhoidon ammattilainen, lääkäri sanonut sairastuttuani muuta kuin lääketieteessä käytetyn sanan carcinoma basocellulare . Eikö se tajunnut että tiesin heti että se on tyvisolusyöpä.
Toistaiseksi se on hallinnassa, vaikka joitakin viikkoja taakseppäin olin jälleen toimenpiteessä, missä niitä pesäkkeitä poistettiin.
No daaaa http://garfield.com/comic/2016-04-07
No just noin kai.