Mistä se johtuu, että sinulla on tarve ikävöidä jotain ihmistä koko ajan. Et tunne häntä kunnolla, etkä näe häntä enää. Elämäsi on mallillaan. Olet sitoutunut ym. Miksi sitten ikävöit häntä?
Ikävöinnistä
Mikävikana
16424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olet sitoutunut väärään.
Mikä tarve sinun ap on miettiä kuvitellun henkilön kuvitelluja kuvituksia:D
ei tuo nyt niin kuviteltua ole.. ;).
ei niin olekkaan;D
Koska rakastan häntä ja minun ei tarvitse kenellekään selitellä rakkauttani ja sitä miten voin rakastaa ihmistä, jota en edes tunne. Rakastan. Ikävöin. Kaipaan.
Niin tietää.
Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia kuin voisi kuvitella.
Myös ihmiset ovat erilaisia,toiset tunne ja toiset järki ihmisiä. Ja myös siltä väliltä, joten meillä on tapana toimia erilailla ja samalla tavalla ja myös siltä väliltä.
Näin juuri. Jokainen tuntekoot ja toimikoot omalla tavallaan, niin myös minä ja juuri siksi en koe tarvetta selitellä muille, miksi tunnen niin kuin tunnen. Enhän minäkään sitä muilta penää, enkä arvostele muiden valintoja. Kun oma sydän tuntee ja mieli hyväksyy sen niin thats it! Ihan sama ulkopuolisten arvostelijoista.
Asiat ovat juuri niin selkeitä, kun niitä pystyy hyväksymään itsessään omissa henkilökohtaisissa asioissa, joihin muille ei pidä antaa sanan valtaa.
Aloittaja on oikeassa.
Itse olen ikävöinyt joskus naisia turhaan. Pisin aika oli kun olin rakastunut.
Tietysti siinä ei ollut mitään järkeä tuhlata elämäänsä sillä tavoin, mutta se tuntui tärkeältä silloin.
Nykyään teen kaikkeni että ikävöinti päättyisi silloin kun asia ei etene.
Ei kannata jäädä roikkumaan asioihin tai sitten pitää tehdä asioille jotain.
Kai se ikävöinnin kohde on sitten jollain tavalla tärkeä sille, joka on apn kuvaamassa tilanteessa.
Taas joku puhuu peilille.
Ja miksi se kuka on huomannut tämän tarpeen ikävöidä, seuraa tätä ikävöintiä täällä? Kumpi on hullumpi, hullu vai hullua seuraava?
Yhtä hulluja, täys kahjoja, ihan ääliöitä, onnettomia surkimuksia, elämänsä pilaajia, käyrätorvia, tomppeleita..vielä oli jotain kielen päällä.
Sama tilanne... Suhteessa elän ja kaikki tuntuu olevan erittäin hienosti. Nyt vaan asia on niin että ikävöin koko ajan toista. Kerran olen hänet tavannut ja satoja viestejä laiteltu... Koko ajan ajatuksissa ja mielessä. T.mies
Aloittaja on ihan oikeassa siinä, että sellaista ihmistä ei kannata ikävöidä joka ei ikävöinnistäsi välitä piiruakaan eikä ymmärrä miten joku voi toiseen ihmiseen ihastua tai rakastua.
Mutta toisena asiana on puolestaan se, että miksi ihmeessä et sitten ihastu ja muodosta parisuhdetta sellaisen kanssa, joka järkevästi ajateltuna ja paperille laitettuna vaikuttaisi sinulle ihannekumppanilta. Minulle tuo ei ole epäselvää enkä viitsi moiseen ajatuksia sen enempää uhrata. Jokainen tehkään omalla tavallaan. Pääasia, että ne kaksi jotka yhdessä alkavat olla kokevat kummatkin asian keskenään tärkeänä.
Jospa ap viittaa aloituksessaan epäsuorasti itseensä.