Mutta ei nyt millään tule edes pientä surullista huokausta tai väkisin puserrettua ikävänmurusta. On se kurjaa kun tässä olisi palsta, tässä olisi kohtalontovereita, tässä olisi lohduttavia sanoja, tässä olisi ihmisiä joilla on ikävä. voitaisiin vertailla kokemuksiamme ja muistella menneitä, kuvitella että siinä HÄN nyt kaipaa minua ja olemme molemmat osuneet tälle palstalle toisiamme etsimään. Mutta kun ei niin ei.
Ei ole enää yhtään ikävä, ei ole surua, ei toivottomuutta, ei synkeyttä eikä kaihoisaa kaipausta. On vain rakkautta ja onnea, tasapainoa ja hyvää mieltä.
Ei se taida olla oikeasti ikävää se?
:D
Ei ole enää yhtään ikävä, ei ole surua, ei toivottomuutta, ei synkeyttä eikä kaihoisaa kaipausta. On vain rakkautta ja onnea, tasapainoa ja hyvää mieltä.
Ei se taida olla oikeasti ikävää se?
:D
Vastaukset 58
Vanhimmat
No sullahan menee sitten hyvin. Jos olet röllipeikko niin tuskin sinulla on koskaan mitään ikävää ja kaipausta ollutkaan.
Ei toki, tulin tänne kyllä hyvin huonossa kunnossa silloin kun tänne eksyin.
Tämä on vaan osoitus siitä että ihminen voi nähdä asiat selvemmin kun aika kuluu.
Onko edes sitä kaipausta sinne rakkaan kainaloon? Palstan käyttöoppaassa lukee, keskustele ikävästä ja kaipauksesta.
Ei edes sitä, onhan tämäkin keskustelua ikävästä ja kaipauksesta ja sen puutteesta.
Puutteeseen on ihan omat sivustot. Jos et oikeasti kaipaa ketään niin oikeasti voi olla parempi olla pois. Saatat sotkea täällä toisten ajatuksia ja estää muita täällä keskenään kaipaavia. Anna muille mahdollisuus kaipailla.
No mutta eivätkö kaikki täällä halua päästä ikävästään eroon? Minulla on siihen hyviä neuvoja ja paljon kokemuksen antamaa tietoa.
Tarkoitin, ettei tarvitse olla ikävää, vaan voi olla myös kaipausta. Se oli olevinaan jonkinlainen vastine aloitukseesi. Kyllä keskustella voi aiheesta. Mukava, että koet olevasi tasapinossa Ja onnellinen.
Kyllä, ja se on ihmeellinen juttu se. Viimeksi on tuntunut elämä yhtä hyvältä 20v sitten.
Palstan kokeneelle konkarille se on ihan uutta.
Itsekin tänään mietin, että koska viimeksi olen tuntenut näin voimakkaasti toista ihmistä kohtaan. Aika paljon saa vuosia laskea. Tunteet saavat kulkemaan kevein askelin.
Eikö ole upea juttu, osansa taitaa olla tällä keväälläkin :)
Jos on rakkautta, niin silloin sulla on jotain elämää suurempaa.
Kyllä, se on totta. Sitä minäkin ihmettelen, mistä sitä voi yhtäkkiä tulla niin paljon?
Ja se on syvää kuin meri.
Tänään kuultua: mikään ei satuta ihmistä tässä maailmassa yhtä paljon kuin rakkaus.
Rakkaus on jotain joka lämmittää sisintä, vaikka joutuisi sen kätkemään.
En usko että se on totta, rakkauden väärinkäyttö lyö ihmistä, mutta oikea rakkaus ei koskaan satuta ihmistä. Oikea rakkaus korjaa haavat ja uudistaa ihmisen. Se on jotain muuta mikä ihmistä satuttaa.
Enpä ole sitten sellaista koskaan kohdannut.
Niin, sitten kun löydät sellaista rakkautta joka korjaa sinut ja uudistaa sinua niin olet löytänyt oikeaa rakkautta. Olet löytänyt jonkun joka sinua rakastaa.
Enpä usko. Jatkettaisiinko ihan yleistä jutustelua.
Rehellisyys luo läheisyyttä, mutta jos ei osaa mennä lähelle eikä olla rehellinen niin keinot ovat vähissä.
Tottakai rehellisyys on tärkeää, mutta myös vastavuoroisuus on tärkeää. Luottamus luodaan kummankin puoleisesta kommunikaatiosta.
Sehän on mukavaa, ettet ole enää huonossa kunnossa. Aina paljon parempi niin. Mitkä asiat koet auttaneen sinua huonosta olosta taspainoiseen onnen tunteeseen?
Lähinnä se että näen asiat selvemmin, osaan erotella asioita toisistaan. Näen mikä on totta ja mikä valhetta, ja ymmärrän sen että rakkaus ei tee ihmistä sairaaksi vaan terveeksi.
Ymmärränkö oikein, että rakastat häntä silti vielä? Rakkaus osaa myös luovuttaa ja olla armollinen myös itseään kohtaan. Vaikka tietäisi sen, että rakkauden kautta pystyy hyväksymään asioita, tuleeko sinulle silti joskus surullinen olo tapahtuneesta? Tai tilanteesta, jonka vuoksi ajauduit tänne? onko siinä minkäänlaisia sellaisia kohtia, joita ajatellessa tunnet surua tai haikeutta?
Pöly on laskeutunut, ei ole enää surua jäljellä, kaikki on niin hyvin kun voi olla.
Mukava kuulla :) Tuli mieleen rakkauden teot. Mitä mieltä olet siitä, ettei puhu totta suojellakseen toista? Onko se rakkaudellinen teko?
Välikommentti: vain oikein hyvin toisen tuntiessaan voi suojella toista! Muutoin voi tehdä jotain ihan muuta. En hyväksy valehtelua, enkä epärehellisyyttä.
Miltä toista pitäisi suojella?
Tunnetko hänet niin hyvin, että voisit muuttaa totuutta suojellaksesi häntä?
Moneltakin pahalta ololta. Esimerkiksi väittämällä asioiden olevan hyvin, vaikka totuus on toinen.
Riippuu siitä, miltä toista ihmistä suojelee.
Teko voi olla rakkaudellinen tai rakkaudeton riippuen tilanteesta.
Rakkaus on suurta ja ihanaa.
Minusta se on enemmänkin arkipäivän tekoja. Pieniä valintoja arjessa.
Rakastunut vaan rakastaa ja rakastaa ja rakastaa ja rakastaa.
Niin, mutta kohde on oikea tällä kertaa.
Onnea sulle ja kohteellesi :)
Onnea aina tarvitaan niin että saisin olla hänen kanssaan vielä ainakin 30v.
Hieno ketju ja hyvä aihe... Itselläkin vähän saman tapaista. Oli aika kun olin erittäin huonona ja ikävöinkin, mutta sitten kokeilin ihan tekoja en jäänyt liiaksi kotiin synkistelemään vaan vastentahtoisesti pakotin itseni liikkeelle ja huomasin että päivä pivältä vahvistuin aloin iloita ja ennenkaikkea tajuta asiat kuten ne on! Siitä alkoi parempi aika kun tajusin että haikailen sellaista mitä ei ollutkaan. Tämä asia piti nähdä ja sitten tuli kun valo että niin paljon hienoja juttuja elämässä jos vaan annan niille tilaa ja jätän menneen mahdottomuuden taakseni
Kyllä suhteen päättymisestä jokainen varmasti pääsee yli, samoin siitä jos toinen ei olekaan kiinnostunut. Mutta kaikesta muusta voi rikkoutua ja pahasti.
Olen tuosta juuri samaa mieltä, kotiin jämähtäminen ja siellä mussuttaminen ei auta ketään, se vaan pahentaa oloa. Kannattaa lähteä liikkeelle ja tehdä kaikenlaista mukavaa, kohta jo huomaa että mukavaahan tämä elämä on. Toinen ihminen ei voi koskaan olla toiselle elämän sisältö, vierellä voi olla ja kulkea, auttaa ja kannustaa, mutta ihminen on oikeasti aina itse vastuussa omasta elämästään ja omasta hyvinvoinnistaan. Ei kenenkään toisen vastuulla voi olla tehdä toinen ihminen onnelliseksi, itse sitä pitää oma onni osata elämässä etsiä. Ei se tule toisen ihmisen kautta koskaan.
Voin huonosti. Voin aina huonosti, kun tunnen sydämessäni, että nyt ollaan uhraamassa jotain :(
Ei kannata koskaan aliarvioida naisen vaistoa. naisilla on erikoinen kyky aistia miehen tunteet, vaikei mies niitä paljastaisi. Nainen usei vaistoaa sen, milloin ei mene hyvin.
Ei tässä nyt olla uhraamassa mitään, voin tosin ajatella että yli kymmenen vuotta kärsin ihan turhaan koska en vaan ymmärtänyt miten asiat oikeasti ovat. Sitä voisi kutsua uhrautumiseksi, mutta sekin pitää ensin ymmärtää että ei pidä alkaa uhriksi. Eikä kannata katkeroitua, ei kantaa vihaa sydämessään, ei alkaa marttyyriksi eikä pilata elämäänsä muutenkaan, se mikä oli on mennyttä eikä siihen ole koskaan paluuta. Ja varsin usein on niin että se olikin hyvä asia että juna meni jo, kaikki junat kun eivät ole hyviä junia.
voisitko vielä kertoa sille kelle menee niin se toinenkin vois jatkaa elämäänsä ilman surua ja ikävää?
Ei se voi, nauttii tilanteesta.
Tottahan toki voin, muttei siitä ole mitään hyötyä, ko. henkilö/henkilöt ei ole näillä palstoilla koskaan ollut, asia on kysytty häneltä jo ajanpäivät sitten. Joten voitte olla huoletta, ei koske ketään palstalaista. Niinpä olisi ihan turha laittaa tänne nimiä tai mitään muitakaan tunnisteita, enpä ole niitä viljellytkään.
Eihän tuohon voi muuta todeta kuin onnea paljon! Voit hyvillä mielin lueskella joskus kun siltä tuntuu. Kaikkea hyvää ja hienoa, kun voit hyvin.
Kiitos :).
Onnea sinullekin, sitä sinulla varmasti on koska olet noin ystävällinen ihminen.
Ei kannata väkisin puristaa mitään. Jos väkisin yrittää puristaa jotain ilman, että sydän on mukana, tulee vastauksesta pelkkä ilmapallo, jota et jaksanut kunnolla puhaltaa. Pallo on nopeasti tyhjä, eikä siitä ollut iloa kellekkään.
Ketä tarkoitat?
Aivan yleisesti kirjoitin, totesin. tuli mieleen tuosta, kun aloittaja kirjoitt, ettei tule " väkisin puserrettua ikävänmurusta. Väkisin ei tosiaan synny mitään aitoa.
Tosiaankin.
Milloin on aito ja milloin ei? Voiko luottaa toisen aitouteen? Entä omaan vaistoonsa, intuitioonsa? Kumpaan luottaa enemmän, omaan vaistoonsa vai toisen sanoihin?
Jotkut ihmiset ovat syntyjään liian avoinna toisten vaikutukselle, ja monesti lapsuudessakin voi tulla sellaisia kokemuksia, että ne eivät ainakaan auta asiaa. Meillä jokaisella on sisimpään ohjelmoitu halu parantua sisäisesti, ja ihminen toistaa sen vuoksi niitä elämänsä kuvioita joissa on tullut haavoitetuksia niin kauan kunnes itse tajuaa mistä on kyse. Minun kuvioni selvisi minulle pitkän pohdinnan kautta, suurin osa täällä kärsii varmasti tietyllä tavalla samoista kuvioista. Tällä palstalla on yleensä kyse hylkäämiskokemuksista ja monesti myös narsistien lähipiirin väestä, joka tulee tänne ihmettelemään, kuinka joku on voinut olla sellainen kun on. Tietynlainen tuttuus jossain ihmissuhteessa on aina merkki siitä, että ihminen on luonut saman ongelman itselleen uudestaan, jotta voisi parantua. menneisyys ei jätä ihmistä rauhaan kunnes ihminen parantuu sisäisesti, näin se vaan on.
Kauankos tuohon pisteeseen pääsemiseen menee yleensä aikaa? Olis kiva tietää ihmisiltä siitäkin. Kuinka nopeaa voi rakastua uudelleen?
En tiedä kekimääräisiä rakastumisnopeuksia, minulla se on aina useamman kymmenen vuoden urakka. Avioerotilastoista päättelisin että seitsemän vuotta, jotku tutkijat väittää että kolme. Kokemuksesta sanoisin että nuorilla muutamasta viikosta pariin vuoteen, ja sitten tietysti on niitä jotka ovat niin kestorakastuneita itseensä että mistä vaan löytyy sopiva ihailun lähde niin aina siihen suuntaan, ns. paras peilikuva kelpaa.
Ei siinä, täytyy rakastella tänään intohimoisesti niin unohtuu murheet :))) ja aloittajalle paljon naimaonnea myös!
Mukava kuulla että hyvät uutiset poikivat lisää hyviä uutisia ja kokemuksia palstalaisille.
Mä riudun ikävästä, en haluu lukea tällasta soopaa