Kaikki harmittaa, mutta en voi sille mitään. Aina toivoin, jo heti alusta lähtien, jo silloin kun ensimmäisen kerran lähestyin, että voisimme edes kerran tavata ja jutella kasvotusten. Se ei kuitenkaan koskaan toteutunut ja pitkän aikaa olen tiennyt, että ei tule toteutumaan. Pahimmalta tuntuu kun tietää, että joutuu tukahduttamaan sisään kaikki sanat, mitä haluaisi sanoa, kaikki tunteet, mitä haluaisi tuntea. Ihmettelen tätä tunnetta vieläkin. Olen ennenkin ollut ihastunut, mutta en tällä lailla. Koskaan en ole kaivannut ketään niin kuin sinua. Ja vaikka oletkin tuttu, en lopulta tunne sinua kauhean hyvin. Jotain sinusta on kuitenkin minuun jäänyt silloin, kun olimme tekemisissä. Olen miettinyt ja miettinyt ja tulen aina samaan lopputulokseen. Käsitykseni oikeasta ja väärästä estää minua ottamasta enää yhteyttä. Siksi en voi kuin luovuttaa tämän edessä. Ja ei, en ole varattu.
Voin vai toivoa, että kohtaisin sinut
tärkeälle
433357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Kyynelehdin, koska tämä tuo mieleen oman kaipaukseni ja sen tosiasian, että olisin hyvin onneton jos hän luovuttaisi. En voi kuitenkaan olla niin itsekäs, että muuta pyytäisin. Tai olenhan minä jos olen rehellinen, koska en voi edelleenkään unohtaa häntä ja tahtoisin... Jokainen päivä häntä ajattelen ja sitä, että jos kohtaisimme ja puhuisimme niin asiat olisivat niin paljon selkeämpiä. Luulen niin, että sylistä käsin asiat järjestyisivät luonnostaan.
Tuolla tavoin varmaan moni voisi ajatella ja ikävöidä. Mutta täällä ainakin oppineena kuinka tunteet poljetaan maahan ja pelleilyä paljon. Läheisyys sitähän kaikki kaipaa kaivattunsakin kanssa varmaan.
Ja niin..minäkin mietin. .missä tapasimme jälleen! Anteeksi! En päässyt salaiseen tapaamiseen. Tule..tule taas! En kestä enää eroamme! Tule! En valehdellut sinulle! Tule..tulet ko! ?
sä kirjoitat? m>n?
Voisitko laittaa mulle vähän vinkkiä?
Itse olen odottanut liian pitkään erään nuoren miehen laittavan viestiä. Juttelin hänelle oma-aloitteisesti ja pidin keskustelua yllä, enää en tahdo häiritä : hänestä ei ole kuulunut kohta kuukauteen. Harmi sinänsä, oli aivan mahtava tapaus tämä henkilö.
Ihana kirjoitus taas jollekin! Kerro ihmeessä tuo "sille tärkeälle", eihän sitä tiedä, jos hän ajattelee aivan samoin!
Kunnolla ihastuminen on niin harvinaista, että kannattaa ehkä ottaa vielä yhteyttä tai jäät miettimään vielä pitkäksi aikaa häntä. Miksi se yhteyden ottaminen ei olisi oikein jos molemmat ovat vapaita??
Jos vaikka toinen on potilas ja toinen hoitsu :/
Ehkä apn kaivattu on varattu
Olen täysin samaa mieltä, miksi se tuntuu aina niin helvetin mahdottomalta?
Sitten kyräillään ja kumpikaan ei sano sanaakaan, vaikka kuinka olisi polte.
Samassa tilanteessa itse olleena voin sanoa että asia jää kalvamaan pitkäksi aikaa.
Jos molemmat ootte vapaita niin anna palaa. Toinen saatta pinia samojen kysymysten
kanssa.
Miksi emme voisi vielä tavata? Tiedät ,että suostuisin, jos vain uskaltaist pyytää. Eihän se ihan oikein olisi, mutta ehkä voisimme selvittää ja myöntää tunteemme ja päästä eteenpäin elämässä. Olisitko siis niin ystävällinen?
olisin jos hän olisit....
Ole sitten!!
jos hän olisit...
Saatan ollakki.
Jee! Hän suostui! Iki onnellisena suostunut minäkin!
Olen kertonut tunteistani.
Toivottavasti tapaatte/tavataan, jos vaikka onkin mulle.
Ensimmäinen viestini tähän ketjuun:
Lämpimät, ystävän terveiset Texasin Pekalle!
Juuu.. joku vois laittaa mullekkin viestin..
Minä laitan... en tiedä, joku... "viesti"... mutta jooh, jotenkin ilahduttavat kauniit Turusta kotoisin olevat tytöt... pitäisi kirjoitella niille, kun jaksaa ja vaivaituu..
Onkohan tuo Tilt-tv ohjelman juontajakin turusta, helsinkistä taisi olla nooh... pitäisi nukkuakin joskus, ehkä seuraavana päivänäkin.
uusmarilyn on just sulle sopiva äääliö
Minä puolestani aion ottaa uudelleen yhteyttä- Tai saahan se toinenkin tietty ottaa. Ja toivon salaa että eroaisi lopulta. Ei mitään pettämistä tietenkään vaan kaveripohjalta. Kun ei tää tunne mene ohikaan vaikka aikaa kuluu.
Ei kannata itselleen tuskaa tuottaa ja roikkua kaverinakaan, jos on varattu niin kunnioita hänen parisuhdettaan ja välität sekä arvostat häntä ihmisenä siten. Olet vain se itsekäs ihminen, joka tavoittelee omaa hyvää eikä tosiaan arvosta tai välitä toisen elämästä pätkääkään.
Selvä. On vaan vaikuttanut jossain määrin molemminpuoliselta koko ajan. Mutta kiitos tästä muistutuksesta.
On molemminpuolista <3
Voi kun kuulisinkin tuon ihan oikeasti.
En eroa rakkaasta aviomiehestäni. Tältä palstalta, tai mistään muualtakaan ei häntä TÄRKEÄMPÄÄ ihmistä löydy. ( Olemme pitäneet yhtä jo lähemmäs 20 kuin 15 vuotta.)
Ystävän terveiset lähtevät Texasin Pekalle ( ja vaikkapa mahdolliselle naisystävälleenkin). Kiitos REILUSTA JA SUORASELKÄISESTÄ YHTEYDENOTOSTA - kaveri!
On vain yksi tietty mies kenen kanssa haluaisin tavata ja puhua. Toivottavasti pian nähtäisiin.
Selkeästi sanottu, näin juuri minullakin.
Eiköhän ap ole nainen
Näit lukiessa toteaa joskus että elämä on surullistakin :(
Tsemppii :) kuitenkin teillekin.
Muakin joskus harmittaa..ihan kaikki :(
Mut joo, yritän joskus löytää siitäkin jonkin tarkoituksen :) en tiedä vaikka kuinka typerän.
Onneksi ei enää harmita niin usein, kaikella on aikansa... enkä mä ymmärrä siitä hevin kukkua!
Harmittaa, tuntuu, että pilaan aina kaikki hyvältä tuntuvat hetket..vääriä sanoja tulee suusta..
En tiedä olenko oikeassa henkilössä, olisi mukava tietää lisää sinusta.
Se ei koskaan toteudu ja plaa, plaa, plaa. No, mitäs aloittaja on asialle tehnyt? Ja ilmeisesti elämänsä viimeistä iltaa viettää, kun ei koskaan toteudu.
Meillä on vaan yksi elämä. Ja sellaista tunnetta ei tule usein
tai sitten ei koskaan. Kannattaa miettiä, että voi aina
yrittää ja unohtaa itsensä nolaamisen pelon. Jokainen
nainen tai mies arvostaa rohkeutta. Ei olla nähty kohta vuoteen.
Hävisit tuosta vain ja kaikki jäi ilmaan.
Jos olet JT, niin ota yhteyttä vaikka whats
Appin kautta
Vapaa,varattu tai ihan mitä vaan.Lyhyen elämänsä aikana pitää toimia itsekkäästi ja muistaa rakastaa myös itseäänkin,eikä riutua ikävään..
Virheen tehneenä kaduttaa tekemättä jäänyt..Piti,pitäisi,olisi pitänyt ja nyt on liian myöhäistä katua tekemätöntä.
Loppuelämä on alakuloista yksin mutta yhdessä kun en tehnyt ratkaisua nopeampaan.Sydän on rikki eikä sitä voi parantaa enää.Odotan vain vuosien vierivän ja on sama onko kesä,yö tai päivä..Älä tee samaa virhettä kuin minä tein.
Koskaan ei ole liian myöhäistä...
Vieläkin toivon, että meidän aikamme koittaisi. Sinua ajattelen ja mietin, miksi ei meistä kumpikaan uskalla ottaa sitä seuraavaa askelta. Tunteeni olen sinulle kertonut, minä taas en tiedä vieläkään tunnetko samoin. Loukkasin ehkä sinua palkitessani toisen, joka teki palveluksen. Olisin pyytänyt sinua, mutta pelkäsin, että sanot taas "ei". En uskalla sinua lähestyä, sillä uusi "ei" särkee sydämeni.