Kerron tarinani lyhykäisyydessään...
Olen mies noin 40 minulla on vaimo ja lapsia. Hyvä ammatti jne.
Elämässä tapahtuu kaikille monenlaisia asioita koettelemuksia ja iloisia asioita. Niin minullekkin, paljon molempia.
Olen alkanut oivaltaa elämää ja siihen liittyviä uskon opetuksia. Uskoni tiettyihin asioihin on vaan hävinnyt...kai se on sitä järkeilyä. 1. opetus on, että uskoa ei voi järjen kautta opettaa...
Mutta se minua eniten alkoi jo joku aika sitten oikeesti nyppimään: Kun omaan elämään tuli jonkun mielestä ns. maailmallisia piirteitä en nyt mene asioiden yksityiskohtiin niin näistä asioista minulle huomautettiin. Se sai minut siihen tilaan, että tässä ei ole enää kyse sydämen uskosta vaan tärkeämpää on ulkoinen "habitus" eli miten "tiukasti" elät jonkun ns. tapakulttuurin mukaan.
Tämä asia paheni ja paheni. Ja päätin, että minä olen väärässä joukossa kun sydämen usko ei riitä.
Olen mies noin 40 minulla on vaimo ja lapsia. Hyvä ammatti jne.
Elämässä tapahtuu kaikille monenlaisia asioita koettelemuksia ja iloisia asioita. Niin minullekkin, paljon molempia.
Olen alkanut oivaltaa elämää ja siihen liittyviä uskon opetuksia. Uskoni tiettyihin asioihin on vaan hävinnyt...kai se on sitä järkeilyä. 1. opetus on, että uskoa ei voi järjen kautta opettaa...
Mutta se minua eniten alkoi jo joku aika sitten oikeesti nyppimään: Kun omaan elämään tuli jonkun mielestä ns. maailmallisia piirteitä en nyt mene asioiden yksityiskohtiin niin näistä asioista minulle huomautettiin. Se sai minut siihen tilaan, että tässä ei ole enää kyse sydämen uskosta vaan tärkeämpää on ulkoinen "habitus" eli miten "tiukasti" elät jonkun ns. tapakulttuurin mukaan.
Tämä asia paheni ja paheni. Ja päätin, että minä olen väärässä joukossa kun sydämen usko ei riitä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
""Tämä asia paheni ja paheni. Ja päätin, että minä olen väärässä joukossa kun sydämen usko ei riitä.""
Eihän sydämen usko tietenkään riitä vanhoillislestadiolaisuudessa.
Lisäksi pitää uskoa SAATANALLISIIN Raamatun vastaisiin vl-VALHEOPPEIHIN ja pysyä visusti poissa Kärppä-peleistä
VAIN ME.
Juuri näin..ei lestadiolaisuudessa ole kysymys uskomisesta vaan vallankäytöstä. Nyt ensimmäistä kertaa tästä tekstistä näin sen että sehän on mennyt jo ihan rivitason lestadiolaisiin. Valta käräyttää joku synnistä. Valta nuhdella jos tekee väärin. Srk:n opit antavat vallan pysäyttää lapsi jos hän kuuntelee Kaija Koota. Erotat heti jos jokin tekee syntiä juuri samalla tavalla kuin Pohjois-Koreassa.
Vaikka tämä kuullostaa julmalle niin en sano että tietoisesti ihmiset hyökkäävät toisten kimppuun mutta valta määrätä mikä on ainoa oikea oppi lähtee johtoryhmästä ja se valuu alas yksilöihin jotka ovat omaksuneet kaiken opin ja tavat yms ja tiedostamattaan toimitaan niin.
Totuus on se että pieni ryhmä miehiä johdossa päättää ihmisten rakkaus- ja seksielämästä minkälaista se saa olla. Muistan aikoinaan rauhanyhdistyksellä kun nuori mies kertoi seurustelustaan ja totesi että kädestä ollaan pidetty kiinni mutta suuteluun emme ole uskaltaneet lähteä ettei vietti houkuttele liikaa. Tämä tulee vl-opeista.
Sairasta, niin sairasta! Minä laitoin jo nuorella iällä ilolla ikäisiäni naisia sängyssä kahdestaan... Pideltiin vähän muualtakin kiinni, kuin kädestä! Tuntuu ihanalta toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan oikeassa seurassa.
Hienoa, että olet päässyt pois vanhoillislestadiolaisesta ikeestä! Aivan mahtavaa. Sitten vielä vähän aikaa olet ja ihmettelet, pääset eroon kristittyjen joukosta. Sitten tarjoan pullakahvit!
Vaikka tästä on jo jokunen vuosi aikaa...Vanhemmat muistuttaa "jollakin keinoa" aina napakasti asiasta heti kun siihen on "mahdollisuus" Ainoa keino on vältellä heitä - en jaksa sitä ahdistusta joka tulee "kokonaisuudesta" ;)!
Lisäksi sisaret (yli10) ei ole missään tekemisissä minun kanssa...tää on totuus! Kaikkien meidän pitää elää oma elämä - niin teenkin :)
Onko tuo enää rakkautta lasta kohtaan? Vanhempi haluaa lapselleen parasta mutta ymmärtääkö he että se vain vie lapsen kauemmaksi heistä. Sanoisin että heidän välittäminen sinua kohtaan perustuu vain siihen oletko uskossa vai ei.
Perhe on semmoinen missä kaikilla on hyvä olla. Sinulla ei ole perhettä. Toivottavasti löydät sellaisen itsellesi. Kaikki tarvitsee lähelle ihmisiä jotka ovat tukipylväs ja ilonlähde elämässä joiden kanssa jakaa se.
Vl-vanhempienrakkautta - vanhoillislestadiolainen kahvihetki:
"EEVA: Isä ja äiti saattoivat kahvitella vieraiden kanssa kaikessa rauhassa alakerrassa samaan aikaan kun tämä raiskasi mua yläkerran vessassa.
Että miksi ne ei tulleet, vaikka mä huusin suoraa huutoa!" (Haastattelu 10, kevät 2011)
(Johanna Hurtig: Taivaan taimet, Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta, Hansaprint Oy, Vantaa 2013) (s. 181)
https://tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/fi/persons/johanna-hurtig(542af37e-33ca-4267-851a-
Mitä tunnet perhettäsi kohtaan kun tilanne on tämmöinen?
Jos tuo oli kysymys minulle...voin sen verran avata, että minä olen elänyt sellaisessa perheessä, että henkilökohtaisesti en ole saanut normaalia rakkautta ja läheisyyttä mitä vanhemmat yleensä lapsille antaa. Olen ollut sisarusparven yksi jäsen.
Vanhemmat ovat olleet ehkä henkisesti ja fyysisesti todella uupuneita - lapsille ei ole ollut käytänössä aikaa. Saimme olla lapset keskenämme.
Mitää yhteisiä juttuja - keskusteluja eipä juurikaan ole ollut - on vaan oltu - maaseutuperheessä.
Muistan opiskeluaikana joskus tulin viikonlopuksi kotiin. Eipä isä eikä äitikään kyselly miten menee? tai mitään muutakaan vastaavaa? Oltiin vaa. !!!
Ruokaa tarjosi yms. Asioista, tunteista, elämästä, toiveista, arjesta yms. ei puhuttu.
Sellainen tosi kylmä kokemus on vanhoillislestadiolaisuus mulla. Kaikkein tärkein oli ne seurat ja sinne patisteltiin nuorena aina lauantai iltaisin. Kyllä siinä pullossa kasvatettiin.
Vanhemmat elää, hyvä niin. Aikuisten oikeasti tunnen heitä kohtaan on sääli, koska ovat niin syvällä lestadiolaisuudessa, ääriuskossa että se on sekoittanut heidän normaalin ymmärryksen toimia ihmisten kanssa. Käsitän asian hyvin, että heillä koko elämä 110% perustuu taivas ja helvetti vaihtoehtoon. Tottakai sitä siinä tapauksessa yrittää pitää lasta kädestä kiinni jotta ei esim rotkoon putoo kuolemaan.
Mutta kyse on kuitenkin uskosta ja siitä ei oo mitään muuta näyttöä kuin se uskoa. Näin!
"Ja päätin, että minä olen väärässä joukossa kun sydämen usko ei riitä."
Tämä joukko vanhoillislestadiolaisia lisääntyy päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän.
Kertokaa muutkin kokemuksianne ja tuntojanne tällä palstalla.
Hienoa!
Kaikki tätä edeltävät viestit ovat kellonajoista, tyylittömyydestä ja kirjoitusvirheistä päätellen heinolan mölperin koneelta. Hullua, porisee julkisesti itsekseen!
Sydämesi johdatti oikein. Kaikkien on oltava irti ihmismielipiteistä ja herätysliikkeistä.
"Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun" sanoo Jeesus.
Ihmisen on oltava niin vapaa sidonnaisuuksista, että on valmis jättämään seurakuntansakin, jos se on Jeesuksen tahto. Ilman näkyvää Hengen johdatustakin saa jättää, jos huomaa, että opit sotivat Raamatun sanaa vastaan.
Herra sinua ja perhettäsi johdattakoon eteenpäin. Uskokaa vain Häneen.