Onko kaivattunne

Voi olla melkoinen yllätys heille, mutta hyväksyisivät.

Mulla on päinvastoin ollut aina. En periaatteessa häpeä vanhempiani, mutta kyllä he voivat olla liikaa joillekin. Tai nuorempana oli enemmän tämä ongelma, nyt ymmärrän, että ihmisiä on erilaisia ja he ovat minulle rakkaita, sekä sen että he ovat aivan hyviä tyyppejä, verrattuna moneen muuhun.

Niin hyvästä miehestä nyt ei kertakaikkiaan voi olla kukaan pitämättä. Tuumaisivat hänen sopivan juuri minulle.

Ehdottomasti esittelykelpoinen. Lapset tykkäis kun on sporttinen ja seurallinen, luulen että elämänarvot aika lähekkäin vaikka huonosti vielä tunnen, höh

En tiedä ei ole vanhempia/lapsia :I

Mulla ei ole mitkään hyvät perhetaustat. Tulen vaikeista oloista ja toisinaan minua surettaa että toinen vanhempani on täysin esittelykelvoton ja toinen taas niin huonokuntoinen ettei hänestä saa pakosti hyvää kuvaa, vaikka hän on oikeasti hyvä ihminen. En tule hyvistä oloista ja olen elänyt lastenkodissa osan elämästäni. Ei mulla ole paljoa ylpeilyn aihetta omissa perheoloissani.

Enemmänkin miettisin onko vanhempani esittelykelpoisia.

Kyllä välillä mietin isäni kantoja mun miesystäviini. Ei se koskaan ole suoraan sanonut mitään kommenttia, mutta rivienvälistä tullut selväksi että liian suuri ikäero on sellainen asia jota hän ei hyvällä katsoisi.

Isäni todennäköisesti ei hirveän kriittinen muuten ole, enemmänkin se on sitä mieltä että hänellä on hyvin jääräpäinen tytär joka tarvitsee kuria. Sanoi tämän kerran suoraan että hänestä mun pitäisi hommata mies joka pitäisi mulle kuria.

Olimpa sillä kohtaa aika hiljaa, kun iseille ei kerrota kaikkea ja tämä minunkaan isäni ei ihan kaikkea mun elämästä ja varsinkin parisuhteista tiedä..

ja tykkäisivät kyllä jos minäkin kerran tykkään ja olisin onnellinen.

Voisi, kaikki ensikohtaamisella olisivat varmaan ujoja ja hiljaa.

En ole enää nuori. Isäni on kuollut. Äitini on aina hyväksynyt ja kunnioittanut valintojani, koskivat ne mitä aluetta tahansa. Itse teen täsä iässä päätökseni ja äitini tietää, ettei hänen vastaansanomisilla ole vaikutusta minuun. Tosin, hän on hyvin avoin ja rauhallinen, sekä harkitseva tarkkailija ennenkuin aukaisee suunsa. Sisareni olisivat todennäköisesti vain innoissaan :D Puhuisivat tutavallisesti, jos esitelisin miehen ja saattaisivat huumorila heitellä jotain. Lapsistani en osaa täysin sanoa, mitä ajatuksia se heissä herättäisi. Kunnioittavat minua, joten ehkä varovasti asiasta ottaisivat selvää, onko syytä huoleen. Kaikenkaikkiaan se olisi kyllä suuri tapahtuma, muutos lasteni elämässä, jos tällainen irl kilttinä ja rauhallisena, lapsilleen omistautunut hoitaja, palvelija tyyppi, vanhempi nainen alkaisi vielä miehiä ottamaan.
Onko kaivattuni esittely kelpoinen? Varmasti!!!! Ja papukaijanmerkki päälle ;D Tosin meitä ei tule..

voi olla ettei kukaan uskoisi että hän olis naisystäni. Kiusallista kuunnnella "Milläs sä tuon lahjoit?" , "onks hänellä näössä tai päänupissa vikkaa?" , "olikos tänään aprilipäivä?" jne. puhetta. Toisaalta sehän olis vain helpompi esitellä jos kaikk ottaisivat sen vain vitsinä :))))))

Voi kamalan kanahäkki:D Inhoan yli kaiken näitä teennäisiä tapaamisia, jossa jokaisella on miljoona ajatusta ja ennakkoluuloa ja kaikki yrittävät saada enemmän irti ja voi sitä jälkipuintia ja analysointia...
Sinänsä en usko, että olisi ongelmia, olen sellainen ihminen, että menen kyllä tilanteeseen kuin tilanteeseen omana itsenäni, ja jos se ei riitä, niin voi voie:D Lapset ovat ihania! Ei ole vielä sellaista lasta tullut vastaan, jonka kanssa ei olisi synkannut. Lapset ja eläimet ja vanhukset ovat sytämessäni aina ja kaikkialla.