Olen raskaana 10 5. Neuvolassa kyseltiin paljon kaikenlaista ja olin ajatellut, että rehellisesti pitää vastata. Lapsi on omanlaisensa iloinen yllätys :)
Menneisyyteeni kuuluu rankkaa bailausta ja runsasta alkoholin käyttöä. Myös miehelläni on ollut runsasta alkoholinkäyttöä. Olimme molemmat myös joskus kokeilleet kannabista sekä ekstaasia.
Olen käynyt kunnallisella puolella juttelemassa psykologille ja minulla on todettu lievä/keski vaikea masennus. (jota hoidetaan edelleen terapiassa mutta alusta asti ilman lääkkeitä).
Myös mieheni on taipuvainen masennukseen ja ajateltiin, että tämä tilanne on varsinkin sellainen, että meidän kannattaa ottaa kaikki tuki vastaan mitä saadaan. Haluttiin siis ns. pariterapiaan. Puhuttiin todella rehellisesti meidän riidoista ja ongelmista koska haluttaisi "hoitaa ne pois alta" ennen lapsen syntymää.
Varsinkin nyt raskauden aikana riidat ovat olleet ihan hirveitä. Tuntuu että minä varsinkaan en hillitse itseäni yhtään - olen siis lyönyt ja raapinut miestäni. Olen myös sylkenyt häntä päin johon hän on vastannut sylkemällä. Näin ollen riidoissamme on ollut mukana väkivaltaa.
Opiskelemme tällä hetkellä molemmat - emmekä käy töissä. Olemme muuttaneet paikkakunnalle vasta 4kk sitten. Asuntomme vuokrasopimus loppuu 2kk päästä. Lähellä asuvia ystäviä on molemmilla pari.
Kärsin todella paljon raskauspahoinvoinnista ja syöminen on ollut tuskaisaa jo kuukauden. (painoni on laskenut noin 4 kg)
Tilanne voi kuulostaa pahalta. Meistä siis piti tehdä ennakoiva lastensuojeluilmoitus.
Tämä ei kuitenkaan ole koko tarina.
Kun sain tietää raskaudestani (heti kun menkat jäi pois) lopetin tupakoinnin sekä alkoholinkäytön. Olin vähentänyt alkoholin käyttöä muutenkin jo viimeisen vuoden aikana reilusti. Viimeksi olin juonut kerralla liikaa 5kk aiemmin. Sitä ennen olin juonut ihan maltillisesti jo kuukausia.
Oma äitini ei juonut kun olin lapsi ja olen itse päättänyt olla raitis äiti - enkä epäile sitä laisinkaan. Myös mieheni uskoo pystyvänsä lopettamaan juomisen kokonaan kun lapsi syntyy. Hän juo tällähetkellä maltillisesti pari annosta (esimerkiksi lasillisen viiniä) ehkä 2 kertaa viikossa. Mielestäni ihan tavallista.
Hoidan masennustani terapiassa enkä usko sen vaikuttavan kykyyni huolehtia lapsestani. Urheilemme paljon ja kotimme on siisti. Myös mieheni haluaisi kunnalliselle juttelemaan psykologin kanssa (jonot on kuukausia pitkät).
Syömme normaalisti terveellisesti ja tälläkin hetkellä yritän parhaani mukaan syödä monipuolisesti. Syön päivittäin raskausvitamiinin, omega3n ja calsiumia. Syön paljon hedelmiä ja kasviksia sekä yritän saada tarpeeksi hiilihydraatteja ja proteiineja.
En ole koskaan pitänyt mistään makeasta, eikä siis mitään sokeria tai limuja tule vedettyä nytkään.
Opintomme etenevät ja minä valmistun Ammattikorkeakoulusta näillä näkymin vielä ennen lapsen syntymää. Mieheni opinnot etenevät suunnitellusti ja hänen on mahdollista mennä myös opintojen ohella töihin. Etsimme uutta vuokra-asuntoa tästä samasta kaupungista.
Pointti koko tarinassa on se, että teinkö virheen kun halusin tukea parisuhteelle ja puhuin rehellisesti sekä avoimesti menneisyydestäni?
Meidät ohjattiin asiakkaiksi kahteen eri paikkaan ja ajattelin ensin että tämäpä hyvä juttu. Nyt olen saanut selville että toisessa olemme asiakkaina koska lapsi on syntymässä väkivaltaiseen kotiin. Toisessa paikassa (neuvolassa) taas asiakkaat ovat päihde- ja huumeriippuvaisia raskaana olevia äitejä jotka haluavat kuiville.
Voidaanko näiden tietojen perusteella meidän lapsi esimerkiksi huostaanottaa?
Voisin vaikka antaa verinäytteen joka päivä että ne uskoisi etten juo tai polta enää raskaana ollessani.
En ole koskaan ennen ollut väkivaltainen ja uskon tämänkin loppuvan esimerkiksi kun raskaushormonit helpottaa tai opin elämään tälläisten valtavien tunnemyllerrysten kanssa tms. En KOSKAAN olisi väkivaltainen lasta kohtaan.
Pelkään, että aiheutin meille vaan lisää ongelmia vaikka halusin vain nopeamman reitin mm. sinne pariterapiaan sekä ehkä vauhdittaa mieheni pääsyä omaan terapiaansa. Itselleni se, että saan käydä 2 viikon välein puhumassa psykologille mm. masennukseen johtaneista syistä on todellinen aarre jota suosittelisin kaikille ihmisille.
Huoh, ollaanko me nyt jollain sossun "mustalla listalla" :(
Menneisyyteeni kuuluu rankkaa bailausta ja runsasta alkoholin käyttöä. Myös miehelläni on ollut runsasta alkoholinkäyttöä. Olimme molemmat myös joskus kokeilleet kannabista sekä ekstaasia.
Olen käynyt kunnallisella puolella juttelemassa psykologille ja minulla on todettu lievä/keski vaikea masennus. (jota hoidetaan edelleen terapiassa mutta alusta asti ilman lääkkeitä).
Myös mieheni on taipuvainen masennukseen ja ajateltiin, että tämä tilanne on varsinkin sellainen, että meidän kannattaa ottaa kaikki tuki vastaan mitä saadaan. Haluttiin siis ns. pariterapiaan. Puhuttiin todella rehellisesti meidän riidoista ja ongelmista koska haluttaisi "hoitaa ne pois alta" ennen lapsen syntymää.
Varsinkin nyt raskauden aikana riidat ovat olleet ihan hirveitä. Tuntuu että minä varsinkaan en hillitse itseäni yhtään - olen siis lyönyt ja raapinut miestäni. Olen myös sylkenyt häntä päin johon hän on vastannut sylkemällä. Näin ollen riidoissamme on ollut mukana väkivaltaa.
Opiskelemme tällä hetkellä molemmat - emmekä käy töissä. Olemme muuttaneet paikkakunnalle vasta 4kk sitten. Asuntomme vuokrasopimus loppuu 2kk päästä. Lähellä asuvia ystäviä on molemmilla pari.
Kärsin todella paljon raskauspahoinvoinnista ja syöminen on ollut tuskaisaa jo kuukauden. (painoni on laskenut noin 4 kg)
Tilanne voi kuulostaa pahalta. Meistä siis piti tehdä ennakoiva lastensuojeluilmoitus.
Tämä ei kuitenkaan ole koko tarina.
Kun sain tietää raskaudestani (heti kun menkat jäi pois) lopetin tupakoinnin sekä alkoholinkäytön. Olin vähentänyt alkoholin käyttöä muutenkin jo viimeisen vuoden aikana reilusti. Viimeksi olin juonut kerralla liikaa 5kk aiemmin. Sitä ennen olin juonut ihan maltillisesti jo kuukausia.
Oma äitini ei juonut kun olin lapsi ja olen itse päättänyt olla raitis äiti - enkä epäile sitä laisinkaan. Myös mieheni uskoo pystyvänsä lopettamaan juomisen kokonaan kun lapsi syntyy. Hän juo tällähetkellä maltillisesti pari annosta (esimerkiksi lasillisen viiniä) ehkä 2 kertaa viikossa. Mielestäni ihan tavallista.
Hoidan masennustani terapiassa enkä usko sen vaikuttavan kykyyni huolehtia lapsestani. Urheilemme paljon ja kotimme on siisti. Myös mieheni haluaisi kunnalliselle juttelemaan psykologin kanssa (jonot on kuukausia pitkät).
Syömme normaalisti terveellisesti ja tälläkin hetkellä yritän parhaani mukaan syödä monipuolisesti. Syön päivittäin raskausvitamiinin, omega3n ja calsiumia. Syön paljon hedelmiä ja kasviksia sekä yritän saada tarpeeksi hiilihydraatteja ja proteiineja.
En ole koskaan pitänyt mistään makeasta, eikä siis mitään sokeria tai limuja tule vedettyä nytkään.
Opintomme etenevät ja minä valmistun Ammattikorkeakoulusta näillä näkymin vielä ennen lapsen syntymää. Mieheni opinnot etenevät suunnitellusti ja hänen on mahdollista mennä myös opintojen ohella töihin. Etsimme uutta vuokra-asuntoa tästä samasta kaupungista.
Pointti koko tarinassa on se, että teinkö virheen kun halusin tukea parisuhteelle ja puhuin rehellisesti sekä avoimesti menneisyydestäni?
Meidät ohjattiin asiakkaiksi kahteen eri paikkaan ja ajattelin ensin että tämäpä hyvä juttu. Nyt olen saanut selville että toisessa olemme asiakkaina koska lapsi on syntymässä väkivaltaiseen kotiin. Toisessa paikassa (neuvolassa) taas asiakkaat ovat päihde- ja huumeriippuvaisia raskaana olevia äitejä jotka haluavat kuiville.
Voidaanko näiden tietojen perusteella meidän lapsi esimerkiksi huostaanottaa?
Voisin vaikka antaa verinäytteen joka päivä että ne uskoisi etten juo tai polta enää raskaana ollessani.
En ole koskaan ennen ollut väkivaltainen ja uskon tämänkin loppuvan esimerkiksi kun raskaushormonit helpottaa tai opin elämään tälläisten valtavien tunnemyllerrysten kanssa tms. En KOSKAAN olisi väkivaltainen lasta kohtaan.
Pelkään, että aiheutin meille vaan lisää ongelmia vaikka halusin vain nopeamman reitin mm. sinne pariterapiaan sekä ehkä vauhdittaa mieheni pääsyä omaan terapiaansa. Itselleni se, että saan käydä 2 viikon välein puhumassa psykologille mm. masennukseen johtaneista syistä on todellinen aarre jota suosittelisin kaikille ihmisille.
Huoh, ollaanko me nyt jollain sossun "mustalla listalla" :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ette ole missää mustalla listalla. Olette ennalta ehkäisevän lastensuojelun piirissä, johon kuuluu myös kaikki, jotka pyytävät perhetyöntekijää avukseen lapsen syntymän jälkeen. Eli aika monet väsyneet vanhemmat.
Minulla samantyyppinen tilanne takana. Minulla masennustaustaa ja kävin kunnallisella psykologilla, joka ennakoivan ilmoituksen teki raskaana ollessani.
Synnytyssairaala sai myös tietoonsa ja luettavakseen ennakoivan lastensuojeluilmoituksen ja suoraan ja vain sen perusteella tekivät lastensuojelun ilmoituksen masennustaustani takia.
Lastensuojelun asiakkuutta ei todettu tarpeelliseksi meidän kohdalla mutta tarkkaan selvitykseen jouduimme. Lastensuojeluviranomaiset saivat mm kaikki potilaspaperini mielenterveystoimistosta, eli vaitiolovelvollisuus ei siltä osin päde.
Liian avoin ei kannata olla, koska ennakoivan ilmoituksen tekijä ainakin meidän kohdalla takertui kaikkeen negatiiviseen ja tulkitsi asioita mielivaltaisesti.
Pyydä potilaspaperisi mielenterveystoimistosta ja niin näet mitä sinusta on kirjoitettu.
Usko itseesi, olet varmasti hyvä äiti. Tsemppiä loppuraskauteen!
Voih, rankkaa on ollut, mutta olet sinnikäs ja vastuuntuntoinen, koska haluat hoitaa asiat kuntoon!
Minustakin on ilmeisesti nuorena ja väsyneenä äitinä tehty lastensuojeluilmoitus, mutta asia selvisi ihan puhumalla ja selvittämällä ja tukea tarjottiin. En usko, että teillä on mitään hätää asian suhteen, saatte tukea jne.
Yritä olla murehtimatta. Eikö olekin upeaa, että saatte lapsen? <3 Ihan oma lapsi on kyllä niin suuri ja hieno asia, että sen eteen kannattaakin nähdä vaivaa ja vähän itse kärsiä "syyneissä", jotta lapsella olisi mahdollisimman hyvät oltavat ja tasapainoiset vanhemmat.
Jeesus rakastaa sinua teitä, Jumalalla on suunnitelma elämällesi. Rukoilin lyhyesti puolestanne, rukoilkaa itsekin... <3
Nyt sitten onnellisia vatsankasvatusaikoja ja vauvantuoksuisia hetkiä, kunhan uusi perheenjäsen syntyy!
etkö ymmärrä että rikos on tapahtunut "viranomais" sairaudessa..paha saa palkkansa ennenmmin tai myö-hemmin.."viranomaiset" eivät tarjoa mitään apua ja tukea ei tarjota, puhumalla ei selviä mikään perättömin "viranomais"selvityksin, lausumin mitä oikeasti on tapahtunut ja lapset, "viranomaiset" oikeasti lausuneet..
Voidaan todellakin ottaa silmätikuksi jos haluavat huostata niin säästäkää nyt aluksi 10.000e nimit.asianajajaa voitte joutua käyttämään. Tiedän perheen missä oli siis isä jolla oli ollu työtapaturma söi PKV lääkkeitä se käänneettiin molem.vanhempia vastaan he taistelivat lapsestaan et saivat pitää sen meni rahaa 23.000e oikeesti säästäkää tämä voi olla tulevaisuuteen varalta hyvä tehdä. Kun olette nyt silmätikkuja niin kauan kun lapsi on 18v
No hyvä toki että yrität muuttaa elämäntapojasi, mutta kyllä minusta on syytäkin huolestua jos aikuinen ihminen ei ota vastuuta omasta käytöksestään vaan kuittaa sen raskaushormonien piikkiin. En väitä, että olisit välttämättä lasta kohtaan väkivaltainen, mutta lapsen kanssa voi tulla se kaikki sama stressi, ärsytys ja väsymys kun nytkin vastaan mutta moninkertaisena. Monille imetyshormonitkin aiheuttavat mielialanvaihteluita. Et voi ajatella, että asia ratkeaa synnytyksen jälkeen automaattisesti, vaan jo nyt pitäisi etsiä se itsehillintä ja vastuullisuus, että väkivaltaa ei käytetä ja piste - ei edes vihaisena, väsyneenä, stressaantuneena, ahdistuneena, masentuneena tai kroppa täynnä hormonimyrskyä. Koska trust me yksikään ihminen ei pysty painelemaan sun nappeja yhtä tehokkaasti kuin oma lapsi.