Tyttäreni käy terapiassa. Olemme eronneet hänen isänsä kanssa lasten ollessa pieniä. Lapset jäivät minulle, sillä isänsä halusi eron isoksi osaksi sen vuoksi kun lapset olivat hänen "harrastustensa esteenä". Olimmehan saaneet elää "vapaata elämää" toistakymmentä vuotta. Isänsä ei myöskään ole ollut koskaan isätyyppiä, eikä juurikaan halunnut lapsia. Nyt lasten kasvaessa aikuisiksi isä on ottanut tyttären hoviinsa. Tytär tarvitsi terapeutin apua selvitäkseen tästä valheiden vyyhdistä jota isänsä pyörittää. Toisin kävi. Tämä jyväskyläläinen terapeutti on nyt vain pahentanut tilannetta. Yhteys isäänsä on "syventynyt" ja terapeutti on suositellut siten, että tytär on nyt aina vain vähemmän yhteydessä minun kanssani. Pelkään kovasti tyttäreni pahasti masentuvan, sillä itse tein toipumistyötä narsistiexästäni vuosia. Ainoa vaihtoehto on elää, kuin häntä ei olisikaan. Hän tuhoaa elämääni jollakin tavalla elämänsä loppuun saakka. Ja nyt välineenä on lapsi. Pelkään niin tyttäreni terveyden puolesta.
Tunnistaako terapeutit narsistin uhrin?
AhdistunSivustaSeuraaja
14193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Narsismi" tässä tapauksessa, kuten muissakin, on turha leima. Ei se auta asiaa.
Oletko itse mahdollisesti läheisriippuvainen? Jos tytär haluaa ottaa etäisyyttä sinuun, mutta tarvitsee nyt kuitenkin toista vanhempaansa.
Lue tekstini uudelleen. Valitettavasti vain pieni prosentti tietää mitä on elää narsistin kanssa. Se ei ole sama asia kuin narsistisen luonteen kanssa. Eikä tällä asialla ole mitään tekemistä läheisriippuvuuden kanssa.
Ai vain pieni prosentti? Mistä tuo statistiikka on peräisin? Aatteli vaa ku niin moni mun exä on sanonut exiään narsisteiksi...
Sun suhde mieheen ja hänen suhde tyttäreen voi onneksi olla kaksi kovin eri asiaa, joissa toimii ihan erilaiset dynamiikat. Mut jos tytöllä ois aidosti jotain vaaraa niin viisaiten teet pitäessäsi häneen hyvät välit niin että tyttö tietää, että tykkäät hänestä. Älä mustamaalaa isää ja siirrä omia fiiliksiäsi tyttöön. Kokemusta on äidistä, joka koko elämäni on pauhannut, että isäni on narsisti ja voin sanoa, että se ei ainakaan mitään hyvää teetä. Hullumpana mä äitiäni aloin pitää kuin rauhallista isääni.
Todellakin suhde on eri lapseen ja exään. Kirjoitinhan että terapeutti on suositellut että tytär pitäisi vähemmän yhteyttä minuun ja se lisää sitä narsistin uhriutumisen pelkoa. Onko sinun isäsi narsisti jos äitisi on näin koko elämäsi pauhannut? En ymmärrä miksi se on sitä sinulle pauhannut, oli hän sitä tai ei. Tiedätkö mitä äitisi on kestänyt? En usko, ei hän hentoisi sitä sinulle kertoa. Narsistilla on selkeä ego jonka pystyy googlettamalla tunnistamaan onko hän sitä vai ei, empatiakyvytön, syyllistävä, oma napa edellä, muissa aina vika, ei saa puhua muille, hän on paras, vain häntä pitäisi rakastaa ja ylentää jne. Se on niin pelottava tila puolisolle. Pohdinkin juuri tämän vuoksi tyttäreni tulevaisuutta ja terveyttä. Narsisti kutoo verkkoonsa ja eikä irroita koskaan jos itse et irroita. Hänen kanssaan on vain yksi elämä. Tästähän löytyy tekstiä narsistiosastosta. Nyt mietinkin vain kysymystä tunnistaako terapeutit narsistin uhrin. Ja olenkin saanut siihen tuossa toisessa melko selkeän vastauksen. Hyvää jatkoa sinulle.
Mikä on narsistiosasto?
Juu, ymmärsin mitä pohdit ja pelkosi, mutta halusin vain kertoa, ettei mustamaalaaminen ole hyvä tie. Mitä mun vanhempiini tulee niin en lähde leimoja heittelemään, mutta kummassakin on narsistisia piirteitä ja ns. mustat pisteensä joita eivät osaa kohdata. Ja todellakin olen kuullut aivan liikaa mitä isä on tehnyt ja päinvastoin, mitään hentoamista ei oo ollut havaittavissa, Lol.
Meidän kohdalla ei mustamaalaamisesta ole kyse. Itse olisin niin paljon lasteni eteen halunnut yhdessä tehdä, mutta kun isä ei halunnut. Se onkin yksi syy miksi tilanne tuntuu niin pahalta. Ne tilanteet olivat ainoat joissa itkupotkuraivareita tuli lapsilta ja silloin ei auttanut kuin todeta ettei voi mitään kun isi ei halua. Ja silloin kyllä piti itsekin vihastumiset niellä ja itkut nurkan takana itkeä. Koskaan en lapsilleni ole narsistisuudesta puhunut. Eivät he olisi sitä ymmärtäneet. Kuten edellä jo kerroin, pelkoni kohdistuu tilanteeseen, jossa ammattiauttaja auttaa väärään suuntaan. Se surettaa ja ahdistaa niin kovasti, sillä olen itse vuosia toipunut narsistin otteesta. Ja se on tyttärellänikin edessä, mikäli hän on niin vahva että ymmärtää isällään sen sairauden. Siitä ei parane koskaan. Narsistiset piirteet ovat eri asia kuin narsismi. Voimia sinulle, lol.
Juu, hyvä jos pidät lämpimät välit ja olet olemassa tytölle mikäli hän olisi vaarassa tuossa. Ulkopuolinen pystyy narsistiksi näkemään esim. puolisoista toista todella harvoin luulen, joten heidän toimintaa tuossa on ymmärrettävä. En itsekään ketään kevyesti leimaisi ja jopa lähiomaisen tunnistamusessa voi kestää ihmisikä. Samoin, hyvää jatkoa.
Eivät tunnista. Minäkin olen narsismin uhri. Vanhempani olivat sitä ja myöhemmin myös ainakin osa sisaruksistani tuli narsisteiksi itsekin. En saanut tästä hoitojärjestelmästä mitään apua näiden vaikeiden ihmisten kanssa elämiseen ja siitä selviytymiseen. Heidän tähdenhän minä suurimmaksi osaksi sairastuinkin. Vasta kun olin ollut hoidossa jo yli kymmenen vuotta yksi sairaanhoitajani tajusi tilanteeni ja onneksi kertoi sen minulle. Siitä lähti tie asian tajuamiseen. Mutta siis niinkuin sanoin, en saanut häneltäkään mitään tietoa asiasta tai apua sen asioiden käsittelyyn. Jouduin itse lukemaan ja selvittelemään asioita. Minusta se oli täysin väärin. Tosin tässä kohtaa hän itse eläköityi, joten silläkin oli varmaan tekemistä asian kanssa. Sairaanhoitaja vaihtui. Tämä siis on paras kokemukseni kaikista lukuisista sairaanhoitajista elämäni varrella!
Ammattihenkilöstö on täysin sokeata! Ei ne mitään tajua! Minusta sitä vikaa etsittiin aina kaikkeen ja sillä vielä vahvistettiin sitä narsismin uhriutta mitä minussa oli jo muutenkin. Oikeastaan he vielä vahvistivat sitä, että jäisin narsistien uhriksi koko loppuelämäkseni. Siis terapoitiin aivan väärään suuntaan. Onneksi lopetin kaiken tämän, kun vihdoin tajusin, että tie vie väärään suuntaan. Siihen tosin meni vuosia. Poikkeuksena tähän lähinnä oli siis vain tuo yksi sairaanhoitaja.
Olisin tarvinnut tukea traumaattisien asioiden käsittelyyn. En saanut. Olisin tarvinnut tietoa narsismista. En saanut. Olisin tarvinnut tukea narsisteista irtautumiseen. En saanut. Päinvastoin minua syyllistettiin siitä, että minä olen se vika, että en tule toimeen ihmisten kanssa. Minut leimattiin persoonallisuushäiriöiseksi, sanomisiani ei edes uskottu ja niitä tulkittiin tavalla mikä ei pidä paikkaansa. Voisko enään pahemmin tehdä narsistin uhrille? Tuskinpa vaan! Minua on päinvastoin "tuettu" pitämään yllä näitä sairaita ihmissuhdekuviota.
Tämä jos mikä on sairasta tukemista! Olisin lopunelämäni sairaana jos noudattaisin käytännössä tätä neuvoa. Vihdoin olen Jeesuksen avulla päässyt irti näiden narsistien otteesta ja alkanut elämään omaa elämääni. Ihmissuhde heidän kanssaan ei ole mahdollista muuten kuin minun olemalla heidän kynnysmattonaan ja hyväksikäytön uhrina. Uskoa kaikki heidän valheensa. Voisko enään väärempään suuntaan "apu" mennä? Ja juuri tämä on yksi suuri syy koko psykoottisuuteeni! Puhumattakaan miten suuri osa masennuksesta tai ahdistuksesta on juuri tästä lähtöisin!
Mun tilannetta on vain ratkaisevasti pahennettu "hoidon" avulla!
Täysiä tolloja koko ammattihenkilöstö! Paras olisi, että tyttäresi ei kävisi siellä terapiassa ollenkaan! Ne vain sekoittavat senkin raukan pään lopullisesti!
Jeesus yksin minua on parantanut, sekin oli johdatus, että vihdoin se yksi sairaanhoitaja edes viitoitti minut oikean tiedon äärelle! Siitä vihdoin selvisi mikä mättää oikeasti! Eikö ammattihenkilöstön pitäisi tällaiset tajuta jo paljon aiemmin? Ja myös auttaa uhreja? Ei narsistien kanssa mitään normaalia voi koskaan tulla. Ja kyllä minä sitä yritin vuositolkulla! Tämä on minun kokemukseni! Narsisteista on pakko pysyä kaukana tai menee oma terveys! Suosittelen sitä tyttärellesikin! He eivät muutu, minulta ainakin on usko mennyt siihen omien läheisteni kohdalla.
Valheiden verkosta selviytymiseen ei ole muuta tietä kuin totuuden paljastaminen. Mitä nopeammin sen parempi. Harmittavaa vain, että narsistit osaavat valehdella kirkkain silmin ja täysin vakuuttavasti. On vaikeaa lapsena tajuta se, että omat vanhemmat toimivat näin tai sisarukset. Kriisi se oli minullekin. Ymmärrän, että tyttärelläsi on todella vaikeaa! Omista vanhemmista haluaisi kaikesta huolimatta aina uskoa hyvää ja selittää jotekin asiat hyvin päin. Ei ole helppo hyväksyä totuutta. Haluaisi ymmärtää mutta pahuudelle ei oikeasti ole muuta selitystä kuin pahuus. Tilanne on vaikea mutta älä anna narsistin kääntää tytärtäsi sinua vastaan.
Luulin ettet usko psykiatrisiin leimoihin.
Kiitos tästä psykoottinen-. Kammottavaa luettavaa. Viimeinen lauseesi on juuri se joka on tapahtumassa ja vielä ymmärtämättömän terapeutin avustuksella. Ja siksi pelkään herkän ihmisen sairastumista. Aurinkoa elämääsi :)
Olet täysin oikeassa enkä itsekään ole saanut kovinkaan paljon apua siihen että olen ollut lähes koko elämäni narsistien uhrina. Juuri noin on käynyt että aloin syyllistämään itseäni vain enemmän hoidossa käytyäni ja todellisuudentajunikin on heikentynyt. Se kamala syyllistäminen on pesiytynyt koko psyk.hoitoon. Se vika on LÄHES AINA potilaassa. Sinä olet se joka on ongelmasi aiheuttanut. Minkäänlaista ymmärrystä syy-seuraus-suhteista ei ole. Itsekin olen asioita itsekseni selvitellyt ja ymmärtänyt että totuus todellakin on AINOA joka narsistin uhrin parantaa. Se että uskallat kohdata itsesi, maailman ja muut ihmisten sellaisina kuin ne on. Että uskallat aukaista silmät ja kykenet näkemään asiat objektiivisesti ja tajuat että tietyt ihmiset EI MUUTU KOSKAAN.