Ja ehkä tyhmäkin kysymys, mutta itkeekö narsisti koskaan? Usein?
Olen vasta keräämässä ymmärrystä mut tapahtui kun vuoden kestänyt suhde muuttui helvetiksi enkä oikeen tiedä mikä tapahtui. Ilmaantui valehtelua ja todella taitavaa joo vakuuttavaa sellaista(ei oikeen voi käsittää miten noin hyvin voikaan).. Puheet niin tunteellisia kuin romaanista mutta teot, ei vastannut. Jos tuli riitaa niin joskus pienestäkin riidasta niin kohtuuton raivopurkaus ensin ilkeitä sanoja ja sitten itkua ja säälittelyä kuinka olen kamala ihminen. Hän vaan rakastaa niin ettei voi luopua minusta. Valheita tuli ja ihan selvää vehkeilyä. Helvetin herkkä kritiikille jotenkin kuin lapsi välillä.. Mitätöi minua joskus ja naamioi sen mukamas vahingossa ettei tarkoittanut ja heti perään aina että no hän ei sitte osaa tehdä/sanoa mitään oikein. Marttyyri asenne ja vaikka hän olisi itse aiheuttanut riidan oli se lopulta jotenkin aina mun syy..
Nuo itkemiset vaan jäi mieleen kun soitteli välillä tutuilleen ja itki puhelimeen kuinka hänen on kurja jne meidän riidan aikana. Minusta tehtiin se paha. Yhtä helvettiä oli. Milloin minulla oli vääränlaisia kuvia fb:saa ja kuulemma halusin vaan miesten huomiota. Jäi vaan mieleen miehestä(erottu jo onneksi) että onko hänessä nph piirteitä vai olenko itse narsisti koska noi hänen piirteensä rupesi vituttamaan mua ja tappelin hänen kanssaan.. Olen kyllä aika vahva persoona mut en tajua vieläkään mikä tuossa yhtälössä muuttui niin sairaaksi. Kumpi meistä on mielipuoli, voin olla itsekin. Hän ei lyönyt ikinä mutta huusi kun hyeena
Olen vasta keräämässä ymmärrystä mut tapahtui kun vuoden kestänyt suhde muuttui helvetiksi enkä oikeen tiedä mikä tapahtui. Ilmaantui valehtelua ja todella taitavaa joo vakuuttavaa sellaista(ei oikeen voi käsittää miten noin hyvin voikaan).. Puheet niin tunteellisia kuin romaanista mutta teot, ei vastannut. Jos tuli riitaa niin joskus pienestäkin riidasta niin kohtuuton raivopurkaus ensin ilkeitä sanoja ja sitten itkua ja säälittelyä kuinka olen kamala ihminen. Hän vaan rakastaa niin ettei voi luopua minusta. Valheita tuli ja ihan selvää vehkeilyä. Helvetin herkkä kritiikille jotenkin kuin lapsi välillä.. Mitätöi minua joskus ja naamioi sen mukamas vahingossa ettei tarkoittanut ja heti perään aina että no hän ei sitte osaa tehdä/sanoa mitään oikein. Marttyyri asenne ja vaikka hän olisi itse aiheuttanut riidan oli se lopulta jotenkin aina mun syy..
Nuo itkemiset vaan jäi mieleen kun soitteli välillä tutuilleen ja itki puhelimeen kuinka hänen on kurja jne meidän riidan aikana. Minusta tehtiin se paha. Yhtä helvettiä oli. Milloin minulla oli vääränlaisia kuvia fb:saa ja kuulemma halusin vaan miesten huomiota. Jäi vaan mieleen miehestä(erottu jo onneksi) että onko hänessä nph piirteitä vai olenko itse narsisti koska noi hänen piirteensä rupesi vituttamaan mua ja tappelin hänen kanssaan.. Olen kyllä aika vahva persoona mut en tajua vieläkään mikä tuossa yhtälössä muuttui niin sairaaksi. Kumpi meistä on mielipuoli, voin olla itsekin. Hän ei lyönyt ikinä mutta huusi kun hyeena
Vastaukset 37
Vanhimmat
En oo asiantuntija, mutta sanonpa, että ilmeisesti teissä molemmissa yhtä paljon vikaa.
Yleensä sanotaan, että narsistilla on tunteet, mutta narsisti on ilkeä.
Psykopaatti on yleensä se, joka ei itke(koskaan?).
Paria itkupotkuraivaria olen joutunut todistamaan. Isompi auktoriteetti sanoi narsistille, että asia menee vääjäämättömästi toisin kuin tämä haluaisi. Siitä narsisti nosti mekkalan, jonka yhteydessä myös kyyneleet ja räkä lentelivät ympäriinsä, koska hän hyppi ja tärisi raivosta samalla, kun uhmakkaasti huusi kita levällään. Tämä keski-ikäinen oli hetken aikaa turhautunut, koska ei heti keksinyt, miten neutraloida kannaltaan ikävä käänne.
Olen paljon miettinyt tämän suhteen jälkeen että mut hittoa siinä tapahtui? Aihe on minulle aika uusi, mutta aloin aika aluksi voimaan jotenkin huonosti tuon miehen lähettyvillä tuli uupumusta ruokahaluttomuutta ja kaikkea. Tämä alkoi sen jälkeen kun hän jäi pettämisestä kiinni ja tuli valheita valheen perään.. Lopuksi en luottanut häneen ollenkaan ja hän yritti todistella kaikilla keinoilla olevansa uskollinen ja lopettaisi valehtelun ... Aloin jotenkin olemaan itse ihan pihalla että olenko mä tullut hulluksi. Sitä kuulin häneltä syyttävästi että olen hullu kun en luota. Ne hänen töppäilynsä painettiin villasella eikä niitä olisi saanut puida vaan unohtaa.. Mietinkin että minkälainen ihminen oikeesti jatkaa tuollaista valehtelua ja haluaa olla suhteessa jatkaen uskottomuuttaan ja samalla perhehelvettiä? Lopulta ymmärsin kuitenkin itse sen että yritin omaa sisintäni vastoin luottaa väkisin häneen puheidensa perusteella ja se sai itsessä jotain inhoreaktiota aikaan. Rupesin vihaamaan häntä ja tekojaan. Mutten päässyt irtikään... Kaikkein eniten vihasin lopulta hänen sitä itkuraivaria siinä oli jotain kuvottavan teennäistä teatteria.. Se että menin hänen ilkeyteensä itse mukaan haukkumalla samalla tavalla ihmetyttää itseäni. Hän sai kyllä minussa hirviön piirtetä esiin. Siksi nyt aprikoinut että miten voisin testailla olenko minä itse narsisti? Voiko sitä tietää itse jostakin? Antakaa pliis vinkkejä koska olen valmis menemään hoitoon jos olenkin :/
Voi aloittaja, kuulostaa todella tutulta. Olin itse n.7 vuotta samantapaisen ihmisen kanssa. Kahden viikon tapailun jälkeen hän jo halusi muuttaa luokseni, ja tyhmä suostuin. Olin kuulemma maailman ihanin ja hyväluontoisin nainen. Olin todella rakastunut...hän toi lahjoja, hieroi hartioita ja jalkoja, ja vannoi päivittäin rakkauttaan. Vuosi tapaamisesta hän osti meille talon, johon onnellisina muutimme. Melkein pari vuotta meni hyvin...sitten ihminen alkoi kummasti muuttua, tuossa vaiheessa aloin jo tarkkailemaan omaa käytöstäni, omaa itseäni, koska luulin, että miehen käytöksen muutos oli minun aiheuttamaani. Välillä meni hyvin, sitten ykskaks olin laiska, paska, huolimaton, pukeuduin vääriin vaatteisiin, kynteni ja hampaani olivat rumat, tissini olivat pienet, perse liian iso. Yritin todellakin paljon tämän ihmisen takia, että miellyttäisin häntä, ja huomasin, kuinka aloin itse muuttumaan. Pikkuhiljaa luovuin ystävistäni, sukulaisistani, jopa perheestäni ja lapsistani...lapseni näkivät minkälaisen ihmisen kanssa olin, eivätkä suostuneet olemaan hänen kanssaan missään tekemisissä. Niinpä esim. joulut, ja kaikki muut juhlapyhät vietin tämän narsistin kanssa, enkä lapsieni, koska yritin kovasti todistella itselleni ja heille, että mies on ihana ja he ovat väärässä. Miehen ja minun elämä kulki kahden kuukauden sykleissä...kaksi kuukautta meni hyvin, oli riitojen sovittelua, lahjomista, pusuja ja halauksia, yhteistä kivaa tekemistä, sitten tuli taas joku asia, josta mies sai raivarin. Seksiä meillä oli niin, että minä tein aloitteen...itse en enää viiteen vuoteen saanut edes orgasmia, koska mies ei tehnyt hyväkseni mitään..hän lopetti minun koskettamisen yhtä-äkkiä n. 4 vuotta sitten.
Vittuilu alkoi ensin pienistä asioista, hän tiesi, mikä minua ärsytti...jauhoi asiaa niin kauan, että sai minut raivostumaan...olin itselleni vieras, koska en koskaan ollut ollut tällainen...huusin ja raivosin takaisin, ja välillä huomasin, kuinka mies nautti noista tilanteista, ja jopa hymyili. Hän teki riitoja tahallaan, jotta sai minut lähtemään pois kotoa, että pääsi baariin...ironista siksi, että en ole koskaan ollut ihminen, joka haluaa sitoa toista, hän olisi voinut baariin mennä ilman tätä teatteriakin. Kolme vuotta sitten aloin irrottautumaan hänestä, sitten tuli pahoinpitelyt ja pettämiset, yölliset tekstiviestit, pitkät ulkona puhutut puhelut, tietokoneen muistin tyhjennys, uusien vaatteiden ostaminen ja kaikki, mikä viittasi toiseen naiseen. Sitten hän jäi rysän päältä kiinni todella törkeällä tavalla, ja jätin hänet. Olin poissa kaksi viikkoa, ja hän lähetti lukuisia anteeksipyytelyviestejä,kuvia kasvamaan alkaneista kukkasistani ja puheluita, joihin en vastannut. Viimein tyhmä annoin periksi, ja suostuin puhumaan miehen kanssa...en koskaan ennen ollut nähnyt hänen itkevän, ja se mursi minut, ja palasin takaisin. Kahden viikon päästä tuosta hänen äitinsä kuoli, ja vaikka anoppi kuoli 7 vuotta sairastettuaan hoitokodissa altzheimeriin, kuolema oli kuulemma minun syyni...siitä alkoi taas alamäki, enkä päässyt enää pois, koska miehelläni oli suuri suru....tosin minua kummastutti, että hänellä ei ihmeemmin ollut tunteita tuossa tilanteessa..oli siis neutraali. Järjestin hautajaiset ja tein perunkirjoituksen. Kun perunkirjoitus oli verotoimistossa hyväksytty, mies muuttui entisenlaiseksi. Tuollaista aikaa jaksoin vielä kaksi vuotta. Huomasin pikkuhiljaa, että minua piti hänen kanssaan vain yhteinen materia, ja kaikki mukavat yhdessä koetut hetket, jotka olivat todella ihania...en halunnut päästää irti, koska odotin, että kaikki muuttuisi. Mikään ei kuitenkaan muuttunut, ja nyt viikko sitten lähdin lopullisesti...takana ovat seitsemän vuoden aikana koetut pahoinpitelyt, ulkona nukkumiset, pettämiset, päällekusemiset, itsetunnon menettäminen, oman itsensä epäileminen, poliisien soittaminen ja valehtelut.
Olen todella järkyttynyt tuosta ajasta sen vuoksi, kuinka muutuin narsistin luonteen vuoksi ihan toiseksi ihmiseksi, mikä oikeasti olen...jopa työkaverit kysyivät, miksi olen aina vihainen ja väsynyt, enkä ollenkaan oma iloinen itseni. Nyt ymmärrän, että minulta oli viety itsetunto, ja oma tahto. Toivun pikkuhiljaa, ja nyt JO viikon aikana, olen alkanut nauramaan asioille, jotka ennenkin nauratti, hymyilemään vastaantuleville ihmisille, olemaan ystävällinen oma itseni :D
Lapseni tulevat sunnuntaina syömään. Teen burgundinpataa ja mansikkakakkua.
Kaikille teille voimia, jotka olette olleet, tai olette tällä hetkellä narsistin vaikutuksen alaisena...ymmärrän teitä koko sydämmestäni ja tiedän, kuinka koukuttavaa tuollainen suhde on. Siitä on vaikeaa irrottautua, koska narsisti hävittää itsetunnon ihmiseltä, loppujen lopuksi luulee olevansa niin huono, ettei kelpaa enää kellekkään. Tuin siihen tulokseen, että kelpaan itselleni ja lapsilleni ja se saa riittää.
"Hän teki riitoja tahallaan, jotta sai minut lähtemään pois kotoa, että pääsi baariin...ironista siksi, että en ole koskaan ollut ihminen, joka haluaa sitoa toista, hän olisi voinut baariin mennä ilman tätä teatteriakin. "
Sinun puolestasi hän olisi voinut mennä baariin ilman teatteria... mutta omasta puolestaan, hän ei olisi saanut sitä sinun syyksesi ilman teatteria.
"kuolema oli kuulemma minun syyni...siitä alkoi taas alamäki, enkä päässyt enää pois, koska miehelläni oli suuri suru....tosin minua kummastutti, että hänellä ei ihmeemmin ollut tunteita tuossa tilanteessa..oli siis neutraali."
Miehellä ei siis ollut aiemmin äidin kuoleman yhteydessä ollut tunteita, mutta sitten äidin kuoleman yhteydessä hänelle tuli suuri suru???
Hyvä että pääsit irti hänestä. Voimia ja onnea sinullekin elämään ja hyvä että saat välit kuntoon lapsiesi kanssa :)
Minun oma narsisti-psykopaattini väänsi jotain itkun sukuista. Silmät eivät kuitenkaan kostuneet, mutta tunnelma oli käsinkosketeltavan kyyneleinen, ihan kuin hän olisi pitänyt minua akvaariossa, jonka vesi on kyyneleitä...
Eli hän oli hyvin surumielinen, niin että kuka tahansa muu olisi itkenyt siinä tilassa, hänen silmänsä eivät kuitenkaan edes kostuneet.
Näin jälkeenpäin voisi ajatella, että hän manipuloi minut syvään suruun omasta puolestaan, itse hän oli valmis pettämään samantein.
En tietenkään voi tietää muiden narsisteista tai psykopaateista.
http://www.tohtori.fi/?page=7706206&id=3550696
Tuossa muutama totuus itkemisestä.
Itkeminen voisi auttaa erektiohäiriöihin jopa...
EEii!!, miten on kahden nuoren välinen rakkaus medikalisoitu nykyisin näin pitkälle???
Ihmisiähän me olemme kaikesta tietoähkystämme huolimatta. Ei se diagnooseilla peluu ketään helpota!
"kahden nuoren välinen rakkaus"
How sick you are....
Olen huomannut joskin narsistissani piirteen tämän. Hän saattaa itkeä todella vuolaasti esim puhelimessa kun on niin loukkaantunut ja olen niin kovin hirveä ihminen riidassa. Jos puhelu katkaistaan ja soitan heti uudestaan hänen äänensä on kuin ei olis koskaan itkenytkään vaiko vasta min sitten oli surun murtama ja itsarin partaalla.. Näillä hän manipuloi pikkuhiljaa tai yrittää saada päähäni olevani paha ja syypää kaikkeen pettämuseen ja paskaan mitä itse suoltaa.. Käänteistä touhua
Narsisti pystyy näyttelemään hyvin ja siitä huomaa kun mielialat voi mennä supersurulliseta normaaliksi tai jopa ilkeäksi sekunneissa.. Ilmeköön ei värähdä . Huomatkaa yks hauska juttu, miten hän seurailee ja tarkkailee asioita millä voi "lyödä" sinua myöhemmin kasvoille jos on alakynnessä. Olen oppinut tämän pelin. Se että hän itse pettää ja jäädessään kiinni saattaa kääntää esim näin " mene sinä akka itse huoraamaan niiden työkavereidesi kanssa" sinähän se oot niin vitun enkeli ja parempi kun muut. Tälläistä paskaa tulee petoksiensa jälkeen, kun normaali ihminen sanoisi anteeksi ja häpeisi.. Heille se on oikeutettua koska on niin paskan ämmän kanssa ja kärsii vaan kotonaan. Väärinymmärretty eikä siekaile hakea sympatiaa muilta polkien sinua kuinka olet hänen elämästään tehnyt helvettiä
TOki jos itse olet ilkeä ja nalkutat, niin itsessäkin on vikaa.
Eikö?
Mutta toivottavasti näin ei ole asianlaita.
Täytyy myös muistaa, että sinäkin saatat olla narsisti ja yrität nyt syyllistää miestäsi.
Sekin on mahdollista.
Tai sitten te molemmat olette narsisteja.
Sekin on mahdollista.
Siksi kysyinkin että miten sen voi tietää? Onko olemassa mitään keinoa/testiä millä mitata onko itse narsisti?
Psykiatri yleensä määrittää narsistisen persoonallisuushäiriön.
Ei kannata luottaa testeihin netissä.
Ihte en tulisi toimeen ihmisen kanssa, joka jatkuvasti piikittelisi.
En vetäisi itkuraivareita, mutta nakkaisin ulos talostani silmän räpäyksessä, mulla on vahva ja omaperäinen mieli, jonka takia en suvaitse rinnalleni ihmisiä, jotka vittuilee tai kiusaa.
En edes suvaitse vittuiluhuumoria.
Näytän ovea.
Siksi mulla ei oo kavereita yhtäkääm.
Mun elämän tarina on vähän niinkuin se Yö-yhtyeen biisi vain varjot häntä seuraa.
Eli "miksi hän vain pakoilee elämää" "miksi hän juoksee pakoon elämää"
"niin hän yksin olla saa, vain varjot häntä seuraa"
Toki en ole hullu, kuten siinä biisissä kuvaillaan sitä miestä.
Biisi osuu ja uppoaa, kuvaa minua hyvin.
Mun tarina on tuo, yksin menen tässä elämässä.
Mulla juuri niin, että syntymämerkkini täsmää minuun kaikin tavoin eli syntymähoroskooppini on härkä.
Omapäinen, laiska, kerää tavaroita, muttei välitä rahasta suuremmin, on koko ajan kotona ja omissa oloissaan, hyvin vähän kavereita, ei tee töitä tai sitten tekee ns helppoa rahaa ja on hankala noiden asioiden takia nimenomaan, yksi eläinradan/horoskooppien hankalin merkki.
Jos olet härkä, olet yksinäinen.
Tämä täsmää yllättävää kyllä hyvin moniin tuntemiini härkiin.
Aina yksin, aina itsepäinen, aina kotona.
JA härkään täsmää hyvin rauhallisuus ja vahva mieli.
Pahimmillaan härkä jyrää muiden yli.
Muttei tee sitä pahuuttaan vaan siksi, että ei siedä muiden piikittelyä ja määräilyä.
Härkä ajattelee omilla aivoillaan eikä ole kontrolloitavissa.
Olikohan tää nyt mitä mutta mä olen härkä... Ja samaistuin heti tuohon aina kotona, usein yksin ja en todellakaan kuuntele vittuilua. Omaan vahvan persoonan. Toisaalta mä puollustan aina jos näen väärinkohtelua/epäoikeuden mukaisuutta niin sitä heikompaa. Jos olisikin näin että entinen mieheni olikin narsisti ja minä en niin ei mua kyllä narsisti kovin helpolla nujerra, mä laitan hanttiin ja puollustaudun. Yksin viihdyn lähes erakkona omassa maailmassani varmaan siksi että olen nähnyt liikaa inhottavuutta. Muut ihmiset jotenkin rasittavia, muutamaa ystävää lukuunottamatta.
Vaikutat hyvältä tyypiltä.
Härkä ei siedä pahuutta.
Se voi tosin vastata pahuudella pahuuteen =)
Mutta toisaalta ei tarvitse edes aina, kun käskee nätisti poistua paikalta.
ISOT HALIT SULLE!
Vaikutat tosi ihanalta ihmiseltä.
Pusi pusi.
Ollaan ikäänkuin samoja sielunveljiä =)
Minun narsistini ei koskaan itkenyt. Vain erittäin surullisissa televisiokohtauksissa saattoi ns. salaa kyynel tipahtaa. Mutta ei muulloin koskaan. Kylläkin itketti minua senkin edestä.
Onko miehesi rapu?
Marttyyriksi menee ja punoo juonia?
Isäni on rapu, mutta hieno persoona.
Isäni välillä marttyyria, mutta oikein hyvä isukki minulla.
Asun sen kanssa samassa talossa.
Omakotitalo, lääniä hyvä määrä.
Mersu pihassa, pientä duunia teemme, otamme iisisti tämän elämän, emme hötkyile.
Hiljaa hyvää tulee.
Hiljaista ja rauhallista elämää, välillä kotioloissa villiä menoa, kun ittellä villit jutut.
Isä ei tajua omaperäistä huumorintajuani.
Kuulemma ihan ufot jutut mulla.
Syödä tykkään hyvin ja liikkua jonkun verran.
Säännöllistä liikuntaa.
Rapu ja härkä sopii hyvin yhteen.
Muista se.
Jos sulla ja miehelläsi muuten synkkaa hyvin, niin ei välttämättä kannata luovuttaa.
Riidatki kuuluu toki elämään.
Mutta härkähän ei usein halua edes riidellä, koska vahvamielinen ja tasapainoinen.
Suuttuessaan näyttää kaapin paikan.
En ala neuvomaan, mutta asiat voi aina sopiakin.
En tiedä, jos oot saanu tarpeeksesi miehestäsi, niin ota ero.
En tiedä, sun ja miehesi oma asia.
En puutu asiaan.
Mulla ei tuu itkua myöskään, mutta saatan herkistyä kuitenki tai tuntea empatiaa, mutten itke liikoja.
En muista milloin oon viimeksi itkenyt.
Unissani saatan itkeä.
Me miehet ollaa vähän tälläsiä, ettemme aina näytä tunteita, koska koemme ne heikkouden merkiksi vai mitä?
Naiset näyttävät paremmin tunteensa, mutta kyllä mieskin tuntee, muttei näy välttämättä itkutulvana.
On toki niitäki miehiä, jotka itkevät ja usein.
Sinäkin vaikutat hyvälle tyypille :) suukko takasin :)
Olemme eronneet jo mieheni kanssa hän oli leijona.. Kaikki tuo mitä kirjoitit oli paljon asiaa siinä.
Eron jälkeen miettinyt paljon asioita oliko hän narsisti tai minä narsisti jne.. Kai tämä kirjoittelu/ajatuksien purku täällä on mulle ns omaa terapiaa :D
Yksi härkien ainakin minun piirteistäni on että olen vähän huono keskustelemaan ihmisille/ ystäville.. Kätken herkkää sisintäni kovan pinnan alle joka on lopulta hyvin herkkä, mutta suojamuuri on vähän tiellä :) näytän itseni vain hyvin läheisille ihmisille
Tuo, että kätket herkkää sisintäsi voi tarkoittaa sitä, että sun horoskooppikartallasi on rapua luonteessasi.
Ravut yleensä kätkevät herkkyyden kovan pinnan alle.
Olen tutkinu astrologiaa/horoskooppeja.
Tiesitkö sen, että meillä jokaisella ihmisellä on yleensä paljon muutakin horoskooppikartalla kuin syntymämerkki?
Se voisi selittää sen, että ei aina kaikki luonnekuvaukset täsmää/osu kohdalle syntymämerkkiin eli jos sä ihmettelet että miksi tuo luonnekuvaus ei täsmää sinuun, niin se voi johtua siitä, että ne muut horoskoopit kartallasi vie sitä luonteenpiirrettä pois eli toisinsanoen astrologia on erittäin monimutkainen juttu, johon älykkäinkin ja kyynisin ihminen voi kompastua eli käsittää sen väärin.
Kyllä minusta astrologia on hyvin järkeenkäypä, jos tutkii sitä tarkemmin.
Esim mun kartallani on paljon vaakaa, mikä ennestään lisää luonteeseeni tasapainoa ja mielenmalttia.
Toki oinas venusmerkkini tuo aika-ajoin esille räjähtävän/suuttuvan puoleni, mutta nykyään harvemmin.
Kuu kauris minussa on jäykkä puoleni luonteessani.
Härkä kuvataan myös hiljaiseksi, ei paljoa puhetta yleensä.
Kaikkee hyvää sulle!
Ihmisen luonteeseen vaikuttaa myös omien vanhempien horoskoopit ja tietenkin elämänkokemukset muovaa jokaisen ihmisen luonnetta.
Ystäväpiirikin voi vaikuttaa.
Enpä nyt lähtisi sua narskuksi sanomaan.
Mun oma mielipide.
En toki tunne sua, mutta hyvin varma oon, ettet oo narsisti.
Miehestäsi en osaa myöskään sanoa, ai niin te erositte.
Leijonalle on tyypillistä olla johtaja, itseään kehuva, mutta leijona on myös hyvin lämminhenkinen ja tunteikas ihminen.
Kaikissa ihmisissä on hyvät ja huonot puolensa.
Toki narsistit kannattaa kiertää kaukaa.
Ja psykopaatit.
Ovat nuo kaksi pahimpia kiusaajatyyppejä.
Mua kiusattu koko ikäni, mut jotenki oppinu niistä paljon.
Sietää paljon paremmin nykyään kiusaamista.
En tietenkään arvosta semmosia ihmisiä.
Huonoja ovat=)
Parasta siedätyshoitoa on lukea kommentteja netisäs, joissa sua haukutaan.
Pääsee jo pian niiden niskan päälle.
EI niille kannata edes kirjoitella.
Eivät oo sen arvoisia.
Mulla kyllä kanssa sisimmissäni on tota herkkää puolta.
Pakko myöntää.
Isäni on rapu ja hyvin herkkä.
Isältäni oon periny sen herkkyyden.
Äitini on jousimies, liikkuvaa sorttia.
Vanhempani erosivat.
Isä rapuna tykkää olla paljon kotona ja äiti jouskari liikkuva, niin ei oikein kemiat kohdanneet, toki olivat naimisissa sen 20 vuotta.
Ihte en oo etsiny naiskumppani itelleni.
Ollu vain itsekseen.
Enpä tiiä, ei kai mua kukaan katsoisi, kun paljon oon kotona ja vähän teen töitä.
Ei siinä kauan naisihmisen hermot kestäisi mua =)
Toki oon rauhallinen, rehellinen ja mukava.
Huumoriakin piisaa.
Voi jumaliut mitä juttuu
Meitä on ihmisiä monenlaisia =)
Se on rikkaus, kun meitä on monenlaisia.
Osuvasti sanoit :) meitä todella on niin monenlaista sorttia.. Ja nykyään mä olen jotenkin enemmän sinut se kanssa että olen vähän erakko ja ehkä jopa kummallinen. Tiedän kyllä heikkouteni ja vahvuuteni.
Siipeen on tullut elämän varrella ja siitä tuo muuri ympärillä. Nuo horoskooppijutut oli aika jänniä en oo koskaan miettinytkään muita kuin näitä perus horoskooppeja. Häräksi mua kyllä kaikki lähimpäni "haukkuvat" on kuulemma juuri niin... Itsepäinen ja rauhallinen. Tosiaan minusta saa kyllä kaivettua sitä suuttumustakin :D yleensä ei... Hyvää jatkoa myös sinulle härkäpää, kiitos kannustavista kommenteista :)
Niin ja vanhemmista isä on kaksonen ja äiti leijona, niin mitä kertoo? Kiinnostaa vähän toi astrologinen näkemys
Kiitos samoin.
Joo kyllä tietyissä asioissa oon vahvasti härkäpää HEHHEH (naurua LOL LOL).
Kaksosen luonnetta kuvaa kaksinaisuus luonteessa, voi olla sekä hyvä että paha.
Kaksonen jos toukokuun kaksonen, niin luonteeseen tullu myös härkää kaksosella.
Näin sanotaan.
Kaksonen on älykäs usein, hieman sanova ihminen, mutta yleensä ne ilkeämielisimmät kaksoset ovat kesäkuun kaksosia.
Näin sanotaan.
Kaksonen on monipuolinen ihminen luonnepuolella.
Sillä on vähän kaikkea, kolikolla kaksi puolta.
Hyvässä ja pahassa.
Leijona vähän sama, hyvä ja paha, leijona hyvin tunteikas, omaa itseään korostava, suurisydäminen ja johtajaluonne.
Näin siis kuvataan.
En tietenkään nyt tunne edes vanhempiasi.
Voihan toki horoskooppijutut olla humpuukia/valhetta.
Ei voi tietää.
Mahdoton asia saada selville tieteen avulla.
Tiede ei voi todistaa sitä todeksi, ei ehkä koskaan.
Nää on semmosia mielenkiintoisia asioita.
Heinäkuun leijonan luonteeseen tullut rapua.
Herkkä.
Minä tunnen kaksi samanikäistä leijonaa.. molemmat exiäni. Toinen herkkä, avoin, luotettava ja hyväsydäminen ja toinen ..umpisulkeutunut, tunteeton, anteeksiantamaton, loppujen lopuksi lähinnä piru luonteeltaan. Tässä kohtaan lopetin uskomisen horoskooppeihin.
Enemmän vaikuttanee juuri menneet kokemukset ja lapsuuden traumat kuin horoskooppi.. minusta.
Otappa huomioon se, että sen toisen leijonan luonteessa on ehkä ja hyvin todennäköisesti joitakin muita horoskooppeja, jotka muovaavat hänen luonnetta pois perinteisestä leijonasta. Toki aina pitää muistaa, että sen tyypin luonteeseen ovat voineet vaikuttaa vanhempien horoskooppimerkit ja kuten sanoit itse menneet kokemukset ja traumat nuoruudesta.
Periaatteessa jos tarkemmin pohtii, niin ei ole mitään tunteetonta horoskooppimerkkiä eikä pirun kaltaista, mutta esim ravut tai härät usein mielletään ujoiksi/sulkeutuneiksi.
En usko, että on mitään tunteetonta merkkiä, pikemminkin sen tyypin tunteettomuus johtuu todennäköisesti sen vaikeasta nuoruudesta.
Narsisti itkee vain muiden nähden jos se auttaa hänen asiaansa. Eli teeskentelee. Ainoa heitä harmittava tunne on itsesääli. Siis muut on sen elukan mielestä aivan tyhmiä ja hän ainoa erityisyksilö.
Tuo oli kyllä niin nappiin sanottu kun voi. He mitävöivät ns vastapuolta itkullaan ollakseen oikeassa ja toinen paha!! Tuohon vielä lisäyksenä apinan raivokohtaukset ja ilkeät sanat. Huorittelua ym..
Minun narsisti-psykopaattini loihti minusta muutamassa kuukaudessa ilkeitä sanoja käyttävän ja huorittelevan apinan...