Moro. Aattelin tänne avautua jos ketään kiinnostaisi tai jos joku suunnilleen minun ikäinen sattuisi olemaan samassa tilanteessa.
Olen koko elämäni ajan ollut hyvin erilainen verrattuna muihin lapsiin ja nuoriin ja ylipäätänsä ihmisiin. Niinpä olen jo lapsuudestani asti joutunut muiden silmätikuksi ja pilkan kohteeksi. Varhain aloin siis jo joutua kiusatuksi, ja se jatkui aina yläasteen jälkeenkin ammattikouluun. Lisäksi minulla on ollut traaginen lapsuus perhe-elämässä. (Kaltoinkohtelu, pahoinpitelyt, heitteille jätöt, vanhempien ero, äidin itsemurhayritykset, siskoon kohdistuneet pahat asiat jne.) Kaikki tapahtumat elämässäni ovat jättäneet jäljet, joista en vieläkään ole kunnolla päässyt yli. Olen myös sairastunut masennukseen, yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön, traumaperäiseen stressihäiriöön, astmaan, ja paniikkihäiriöön. Nämä sairaudet aiheuttavat minulla hyvin paljon henkistä rasitusta ja oireita, sekä fyysisia oireita. Elämäni on vaikeutunut merkittävästi. Lisäksi olen luonteeltani jo valmiiksi aika sulkeutunut ja introvertti, ja omalaatuinen. Minun on hyvin vaikea nauttia elämästä ajoittain, ja en omista oikeastaan ainuttakaan ystävää tällä hetkellä. Kaikki koulut ja opiskelut minun osaltani ovat menneet melkolailla päin persettä, ja myös työelämä on osoittautunut ajoittain melko hankalaksi. Epäonnistumiset ja kiusaaminen ovat antaneet minulle surkean itsetunnon, joka ei ole parantunut. Se on isoin syy, miksi en omista sosiaalisia suhteita tällä hetkellä. Olen todella itsekriittinen ja minulla on ulkonäköpaineita, ja häpeän itseäni, myös luonnettani.
En tiedä mitä elämältä haluan, tuntuu että kaiken olen jo nähnyt. Koulunkäynti, ihmissuhteet, työelämä, kaikki osa alueet elämässä tuntuu vaikealta. Tunnen äärimmäistä katkeruutta ja vihaa koko ihmiskuntaa kohtaan ajoittain. Välillä olen rauhallinen ja tyyni, välillä täynnä vihaa ja aggressiivinen. Negatiiviset kokemukseni elämän varrella ovat vaikuttaneet minuun paljon. Olen tajunnut asioita. En esimerkiksi halua koskaan perhettä, en aijo ikinä perustaa sellaista. Oman perheeni elämä oli niin paskaa, että sain siitä päivittäisestä ihmissuhde draamasta tarpeekseni. Lisäksi olen hylännyt kokonaan kirkon ja uskonnon elämästäni, olen siis ateisti. Olen myös vahvasti pasifistinen ja en aijo käydä armeijaa.
Kysyisinkin nyt, että mistä voisin löytää samankaltaisia ihmisiä elämääni? Ei tämä elämä oikeasti ole sen arvoista yksin, ja olen sen itsekin huomannut, mutta koen melko vaikeaksi edes lähestyä ihmisiä, ja oikeastaan en ole koskaan tavannut mielenkiintoisia ihmisiä. Kaikki tuntuvat kuuluvan ''massaan''.
Olen koko elämäni ajan ollut hyvin erilainen verrattuna muihin lapsiin ja nuoriin ja ylipäätänsä ihmisiin. Niinpä olen jo lapsuudestani asti joutunut muiden silmätikuksi ja pilkan kohteeksi. Varhain aloin siis jo joutua kiusatuksi, ja se jatkui aina yläasteen jälkeenkin ammattikouluun. Lisäksi minulla on ollut traaginen lapsuus perhe-elämässä. (Kaltoinkohtelu, pahoinpitelyt, heitteille jätöt, vanhempien ero, äidin itsemurhayritykset, siskoon kohdistuneet pahat asiat jne.) Kaikki tapahtumat elämässäni ovat jättäneet jäljet, joista en vieläkään ole kunnolla päässyt yli. Olen myös sairastunut masennukseen, yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön, traumaperäiseen stressihäiriöön, astmaan, ja paniikkihäiriöön. Nämä sairaudet aiheuttavat minulla hyvin paljon henkistä rasitusta ja oireita, sekä fyysisia oireita. Elämäni on vaikeutunut merkittävästi. Lisäksi olen luonteeltani jo valmiiksi aika sulkeutunut ja introvertti, ja omalaatuinen. Minun on hyvin vaikea nauttia elämästä ajoittain, ja en omista oikeastaan ainuttakaan ystävää tällä hetkellä. Kaikki koulut ja opiskelut minun osaltani ovat menneet melkolailla päin persettä, ja myös työelämä on osoittautunut ajoittain melko hankalaksi. Epäonnistumiset ja kiusaaminen ovat antaneet minulle surkean itsetunnon, joka ei ole parantunut. Se on isoin syy, miksi en omista sosiaalisia suhteita tällä hetkellä. Olen todella itsekriittinen ja minulla on ulkonäköpaineita, ja häpeän itseäni, myös luonnettani.
En tiedä mitä elämältä haluan, tuntuu että kaiken olen jo nähnyt. Koulunkäynti, ihmissuhteet, työelämä, kaikki osa alueet elämässä tuntuu vaikealta. Tunnen äärimmäistä katkeruutta ja vihaa koko ihmiskuntaa kohtaan ajoittain. Välillä olen rauhallinen ja tyyni, välillä täynnä vihaa ja aggressiivinen. Negatiiviset kokemukseni elämän varrella ovat vaikuttaneet minuun paljon. Olen tajunnut asioita. En esimerkiksi halua koskaan perhettä, en aijo ikinä perustaa sellaista. Oman perheeni elämä oli niin paskaa, että sain siitä päivittäisestä ihmissuhde draamasta tarpeekseni. Lisäksi olen hylännyt kokonaan kirkon ja uskonnon elämästäni, olen siis ateisti. Olen myös vahvasti pasifistinen ja en aijo käydä armeijaa.
Kysyisinkin nyt, että mistä voisin löytää samankaltaisia ihmisiä elämääni? Ei tämä elämä oikeasti ole sen arvoista yksin, ja olen sen itsekin huomannut, mutta koen melko vaikeaksi edes lähestyä ihmisiä, ja oikeastaan en ole koskaan tavannut mielenkiintoisia ihmisiä. Kaikki tuntuvat kuuluvan ''massaan''.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jooh....hyvin osaat ainakin kertoa elämästäsi eli sulla on kaikesta huolimatta järki päässä ja lahjakkuuttakin. Et vaikuta tässä mitenkään erikoiselta, vain normaalia rankempia elämänkokemuksia eläneeltä fiksulta ihmiseltä. Voisko jonkun harrastuksen kautta löytää samanhenkisiä tyyppejä? Joku nettiyhteisö? Jos asut pienellä paikkakunnalla niin voi olla pakko laventaa katsetta kauemmaksi, mutta se ongelma on meillä kaikilla välillä. Tee juttuja, jotka on aidosti susta kivoja eikä muistuta mistään kurjasta. Ota lemmikki? Kyllä joku kiva tyyppikin vielä löytyy jostain!!
haluutko olla mun frendi
Kukaan täys toope ei osaa kirjoittaa noin hyvin ymmärrettävää ja selkeää, jäsenneltyä tekstiä! Sinulla on vahvuuksia. Olet oivaltava ja henkevä ihminen.
Jeps! Keksi itsellesi aluksi muutamia päivärutiineja. Pari esimerkkiä (kotona teet). Voimistele nosta kahvakuulia yms. 5-10 minsaa 1-3 krt/päivä. Kroppa jämäköityy. Hanki edullinen kitara plektra ja näppäile päivittäin. Saat fiilikset. Hyvät rutiinit kumuloituvat aina lisäarvoksi. 18 vuotiaana olet vielä oman reissusi ja seikkailusi alkutaipaleella. Kaikki on mahdollista. Tsemppiä !
Ponua vaa keittelee ja pää sekasin ku käellä tai tikalla keloon koloa tehdessään.
Ponu keittelee vaa niin et päässä soi tittirii. Sitten ponut naamaa nii et käy ku tikalla joka keloon päätänsä hakkas.
Sori ei kukaan halua pasifistin kaveri olla
Aika monikin haluaa. Sorry jos tuhoan käsityksesi.
Täällä on saman ikäinen poika, jolla ei ole ainuttakaan kaveria. En viitsi/jaksa kertoa tässä enempää itsestäni. Voin kuitenkin sanoa sen, että olen suurin piirtein samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Jos haluat jutella mun kanssa niin pistä viestiä tähän sähköposti osoitteeseen: [email protected]
Täällä myös yksinäinen 23v mies PK seudulta, voit myös sähköpostiin laittaa viestiä jos kiinnostaa jutella! [email protected]
Kun on noin monipuolisesti ongelmia, täytyy ehkä kokonaisuuden osia käsitellä asia kerrallaan.
Soita auttaviin puhelimiin, hakeudu ryhmiin esim Al-anon tai AAL. Vaikka ei haluaisi puhua uskonnosta, uskovaiset voi olla rauhallisia fiksuja juttukavereita. Tavallisessa ev.lut. seurakunnassa voi olla pelijoukkueita samoin NMKY:ssä.
Ota se mitä tarvit ja jätä loput.
Mene työväenopistoon vaikka kokkauskurssille. Kaikenlaiset liikuntajutut on ihan parhaita. Liity mielenterveysyhdistykseen.
Laadi itsellesi jonkinlainen lukujärjestys. Lue kokonaisia kirjoja. Katsele kirjaston ilmoituksia. Myös terveyskeskus järjestää paikkakunnasta riippuen esim ahdistuksenhallintaryhmiä.
Kiusatulla on yleensä jotain mitä kiusaajilla ei ole. Ja mustalampaaksi joutuu se joka näkee asiat selvimmin.
Kun on joutunut näkemään paljon epäoikeudenmukaisuutta, vihan tunteminen on aivan normaali reaktio. Tunteita voi kuitenkin käsitellä järjen avulla eikä katkeruuteen kannata jäädä vellomaan. Voi myös kävellä hautausmaalla jos se auttaisi arvostaa elämää joka kuitenkin loppuu joskus.
Elämä on vaan jotain mikä täytyy käydä läpi ja iloita joka hetkestä joka ei ole aivan hirveä.
Reippaasti vain kohti uusia haasteita.
Ulkonäköasioista ei tarvi stressata yhtään.
Tärkeintä ettei haise. Käy pikasuihkussa päivittäin ja vaihda vaatteet ennenkuin alkaa haisemaan.
Pyykin laitto voi olla tosi rauhoittavaa. Tulee hyvä fiilis kun osaa hoitaa omat asiat.
Ravinnolla voi vaikuttaa ihon kuntoon. Sähköhammasharjan käyttö vähentää hammaslääkärikäyntejä.
Ulkonäöstä esimerkki: joskus oikein tälläydytään ja lähdetään ulos suurin odotuksin toiveena vaikka löytää seurustelukumppani. Pälyillään ympärille sen näköisenä että tarvii muilta jotain. Ei nappaa.
Mutta annas olla kun joku päivä tulee treeneistä naama punaisena
sennäköisenä ettei voisi vähempää kiinnostaa, niin joku voikin ihastua kuinka itsevarmalta näyttää ihminen joka tietää mihin on menossa eikä yritä olla muille mieliksi. Oman tien kulkija. Ei tarvi olla röyhkeä mutta ei myöskään nöyristellä.
Elämänhallinta tosiaan lähtee pienistä asioista. Vaikka kaapin siivouksesta symbolisesti ja oikeasti. Pidä kämppä ja mieli siistinä.