Minun ex-vaimo varmaan on narsu, mutta mitä väliä onko narsisti, tai vaikkapa mielialahäiriöinen, psykopaatti yms.???
Olin naimisissa yli kymmenen vuotta ja muutenkin pitempäänkin hänen kanssaan. Kyllä sellaisen ajan saatossa jo pitää oppia tuntemaan ihminen. Veikkaisin, että tunnistaisin tuollaisen ihmisen jo vähemmälläkin.
Täällä monet ihmettelevät kun jotkut ihmiset ovat välinpitämättömiä, syytteleviä ja ties mitä... Minäkin joskus ihmettelin... Mutta en tietysti enää. On niin yleistä jo, että kaikkia asioita mietitään vaan omaa napaa tuijottaen. Työpaikoilla työilmapiirin osaa pilata yksikin ja sama vaikka harrastekiekkojoukkueen. Jo lapsissakin sitä ilmenee ja harvassa on ihmiset, jotka pelkästään auttamisen ilosta auttaa jotain muuta ihmistä.
En kuitenkaan ole synkkämielinen ja kulje sadepilvi pääni päällä. Kyllä tänne maailmaan mahtuu aivan loistaviakin ihmisiä ja niitä on kuitenkin enemmän, kuin noita kauheita omaan napaan tuijottelijoita.
Minusta täällä porukka saisi vaan olla ihmettelemättä, että miksi ihmiset, olkoot nyt vaikka niitä narsisteja, tekevät ilkeästi. Siksi, koska he ovat tottuneet elämään niin. Ja turha sitä on omaa elämäänsä kuluttaa sen pähkimiseen...Ei tää ihmiselämä sentään niin pitkä ole, että kannattaisi jäädä sellasia miettimään. Joku vois kysyä, että mitäs itse odottelit yli 10 vuotta? No niinpä niin...ihmettelin juuri tuota asiaa... Ja ei se sillä ihmettelyllä miksikään muuttunut... Se on vaan tuollainen ihminen karistettava elämästä mahdollisimman hyvin pois...
Olin naimisissa yli kymmenen vuotta ja muutenkin pitempäänkin hänen kanssaan. Kyllä sellaisen ajan saatossa jo pitää oppia tuntemaan ihminen. Veikkaisin, että tunnistaisin tuollaisen ihmisen jo vähemmälläkin.
Täällä monet ihmettelevät kun jotkut ihmiset ovat välinpitämättömiä, syytteleviä ja ties mitä... Minäkin joskus ihmettelin... Mutta en tietysti enää. On niin yleistä jo, että kaikkia asioita mietitään vaan omaa napaa tuijottaen. Työpaikoilla työilmapiirin osaa pilata yksikin ja sama vaikka harrastekiekkojoukkueen. Jo lapsissakin sitä ilmenee ja harvassa on ihmiset, jotka pelkästään auttamisen ilosta auttaa jotain muuta ihmistä.
En kuitenkaan ole synkkämielinen ja kulje sadepilvi pääni päällä. Kyllä tänne maailmaan mahtuu aivan loistaviakin ihmisiä ja niitä on kuitenkin enemmän, kuin noita kauheita omaan napaan tuijottelijoita.
Minusta täällä porukka saisi vaan olla ihmettelemättä, että miksi ihmiset, olkoot nyt vaikka niitä narsisteja, tekevät ilkeästi. Siksi, koska he ovat tottuneet elämään niin. Ja turha sitä on omaa elämäänsä kuluttaa sen pähkimiseen...Ei tää ihmiselämä sentään niin pitkä ole, että kannattaisi jäädä sellasia miettimään. Joku vois kysyä, että mitäs itse odottelit yli 10 vuotta? No niinpä niin...ihmettelin juuri tuota asiaa... Ja ei se sillä ihmettelyllä miksikään muuttunut... Se on vaan tuollainen ihminen karistettava elämästä mahdollisimman hyvin pois...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerrot että ex vaimo oli narsisti, mutta et kerro millätavalla se ilmeni. Minun ja varmaan monen muunkin mielestä kun tuota narsu diagnoosia jaelleean aivan liian helposti. Varsinkin avioeron yhteydessä leimataan se toinen narsistiksi. Sillä yritetään hyvittää omaa käytöstä mahdollisesti pettämistä ym.
En nyt tarkotia että teet niin, mutta kun aloitit keskustelun syyttämällä ilman minkäänlaista viitettä siihen millätavalla asia ilmeni.
Ihan hyvässä hapessa tunnut olevan, et vaikuta mitenkään kärsivältä kirjoituksesi perusteella? Olet "karistanut" ikävän ihmisen elämästäsi jne. Et lainkaan kertonut, mitä ikävää omaan elämääsi seurasi.
Eivät kaikki persoonallisuus häiriöt ole narsismia tai psykopatiaa. Itsellänikin on persoonallisuushäiriö, eikä se ole kumpikaan niistä. Persoonallisuushäiriöinen ihminen voi olla myös yliherkkä ja suojaton. Älä diagnosoi, vaan kuvaa, mitä elämänne oli. Itsediagnosointi ei kerro mitään, ja psykiatritkin antavat kolmasosassa tilanteista eri diagnoosit.
Kun kyse on parisuhteesta, siinä on mukana kummankin heikkoudet ja vahvuudet, ja niiden pohjalta muodostetaan yhteinen kokoonpano: toimiva tai toimimaton. Sama ihminen voi olla eri seurassa erilainen. On eri asia olla "kylmä" kuin tietoisen ilkeä. Kylmyys voi olla myös oman itsen suojelua esim. toisen tunkeilevuutta vastaan.
Siinä vaiheessa, kun samalle tyypille tulee jatkuvasti narsistityttö- tai poikakavereita elämään, niin suosittelisin tutkituttamaan ja hoidattamaan oman pääkopan. Kukaan ei ole täysin terve. On osaltaan omaa mielenheikkoutta hakeutua aina uudelleen samanlaiseen toimimattomaan seuraan. Kaikille parisuhde ei oikeasti edes sovi
No sinäällään minulle ei ole väliä onko se exä narsu tai ei... Ihmettelinkin, että mitä ihmeen väliä sillä on? Veikkaan, että kukaan narsisti ei myönnä olevansa narsisti. Ja tulisiko minulle onnellisempi olo jos saisin tietää, että exä on narsisti?
Mutta mustasukkaisuutta ja hallitsemista oli suhde häneltä. Lapsia käytti suhteen aikana manipuloidakseen minua ja eronkin aikaan ja jälkeen...oikeastaan tarvittaessa vieläkin, mutta ovat jo sen verran vanhempia, että ymmärtävät itsekin sen ja itse osaan pitää puoliani.
Mutta koko kirjoituksen idea siis, että mitä merkitystä onko narsisti vai ei, jos on vaan käytös sellaista, että sitä ei kestä? Vaikka syy olisi minussakin, niin voinhan minä olla silti se joka haluaa eron??
Niin ja vielä sellainen pointtikin.... Että moni sanoo, että avioliittoa, missä on lapsia, ei pitäisi hajoittaa, jos ei ole fyysistä väkivaltaa, pettämistä tai alkoholismia. Minusta kyllä, ettei se mene siihen. Tietysti jokainen tekee itse päätöksensä, mutta kyllä minä ajattelin asian niin, että jääpähän lapsille eron jälkeen edes täysipäinen isä. Ja veikkaan, että montaa vuotta en enää tuota elämää olisi kestänyt, ilman noita oireita mitä jo tuossa luettelin. Tai vastapuoli....
Minusta vaan parisuhteessa etsitään jotain konkreettisia syitä eroon... On oltava narsisti, alkoholisti, väkivaltainen....kun riittävää olisi miettiä, että onko elämä sen toisen kanssa elämisen arvoista. Ja nauttiiko siitä? Thats the point...