En tarkoita mitään maallista oikeutta, vaan ihan muuta... maallisessa oikeudessahan narsisti yleensä useimmiten voittaa.
Tarkoitan toisenlaisia "oikeudenkäyntejä", esim
- jos uskoo, että meillä on vain tämä yksi elämä ja tämän elämän jälkeen ei ole mitään. Mihin puu kaatuu, siihen se maatuu. Näin kai ajattelevat ateistit? Jos narsisti ei tässä elämässä joudu vastuuseen teoistaan, niin sitten narsisti ei koskaan joudu vastuuseen teoistaan.
- jos uskoo, että meillä on vain tämä yksi elämä ja sen jälkeen joudumme joskus viimeiselle tuomiolle, Jumalan eteen tuomittavaksi, ja siellä narsisti joutuu vastaamaan teoistaan. Jumala päättää narsistin kohtalosta.
- jos uskoo sielunvaellukseen ja karman lakiin niin silloin uskoo myös, että jonain päivänä, joko tässä elämässä, tai jossain tulevassa elämässään narsisti joutuu vastuuseen tässä elämässä tekemistään teoista.
Onko muita vaihtoehtoja?
Jos uskoo jompaan kumpaan kahdesta viimeksi mainitusta vaihtoehdosta, niin onko silloin uhrilla edes mitään oikeutta yrittää puolustaa itseään? Pitäisikö uhrin vain tyytyä tässä elämässä kohtaloonsa ja uskoa, että narsisti jonain päivänä joutuu aivan varmasti vastuuseen teoistaan?
Mitä ajattelette?
Tarkoitan toisenlaisia "oikeudenkäyntejä", esim
- jos uskoo, että meillä on vain tämä yksi elämä ja tämän elämän jälkeen ei ole mitään. Mihin puu kaatuu, siihen se maatuu. Näin kai ajattelevat ateistit? Jos narsisti ei tässä elämässä joudu vastuuseen teoistaan, niin sitten narsisti ei koskaan joudu vastuuseen teoistaan.
- jos uskoo, että meillä on vain tämä yksi elämä ja sen jälkeen joudumme joskus viimeiselle tuomiolle, Jumalan eteen tuomittavaksi, ja siellä narsisti joutuu vastaamaan teoistaan. Jumala päättää narsistin kohtalosta.
- jos uskoo sielunvaellukseen ja karman lakiin niin silloin uskoo myös, että jonain päivänä, joko tässä elämässä, tai jossain tulevassa elämässään narsisti joutuu vastuuseen tässä elämässä tekemistään teoista.
Onko muita vaihtoehtoja?
Jos uskoo jompaan kumpaan kahdesta viimeksi mainitusta vaihtoehdosta, niin onko silloin uhrilla edes mitään oikeutta yrittää puolustaa itseään? Pitäisikö uhrin vain tyytyä tässä elämässä kohtaloonsa ja uskoa, että narsisti jonain päivänä joutuu aivan varmasti vastuuseen teoistaan?
Mitä ajattelette?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Luulen, että jos ajatellaan kahta jälkimmäistä vaihtoehtoa, niin silloin uhrin ei varmaankaan tarvitsisi puolustautua. En ole kuitenkaan ollenkaan varma asiasta.....
Se on itse otettava koston jumalan rooli, satukirjaolennot eivät hoitele mitään hommia.
Ja koston jumalia taas voidaan syytellä narsisteiksi, milloin päästään vanhoihin verikoston periaate -asetelmiin (tai eivät ne joka maailmankolkassa taida niin vanhojakaan olla), joissa kaikki ovat omasta mielestään oikeassa ja muut ovat narsisteja (tai roviolla poltettavia noitia).
Rikosilmoitus tietysti menemään, milloin tunnusmerkistöt täyttyvät.
Ajattelisin vähän noiden väliltä.
Eikö se ole vähän niin, että ei Jumala ruokaakaan suuhun kanna jos asian eteen ei tee mitään, mutta pitää niinkuin tehdä parhaansa ja sitten loput jättää Jumalalle.
Mutta jos emme usko Jumalaan, niin olisivatko sitten narsistit maailman voimallisimpia olentoja niinkuin vai kuinka ?
Jos uskomme heidän olevan maailman voimallisimpia olentoja, niin eivätkö he siinä tapauksessa olisi oikeassa itsestään tietyllä tavalla ? Jos narsistit ovat oikeassa niin miksi sitten heistä valittamaan ?
Eli miten tämä asia mahtaisi olla ?
Vastasin siis lokin viesteihin
Noin minullekin on usein sanottu, että pitää itsekin tehdä jotain, eikä vain passiivisena odottaa, että Jumala auttaa.
En usko siihen, että narsisti olisi maailman voimallisin olento, vaikka usein siltä (uhrista) tuntuukin.
Luulen, että narsisti joutuu vastuuseen teoistaan, joko tässä elämässä tai tulevassa.
Kommentoin. Olen pelännyt unessa narsistia enemmän kuin Antikristusta.
Se on kummallista.
En tiedä, pelkäsikö Daavid Saulia? Vai pelkäsikö hän vain henkensä puolesta? Hän joutui pakenemaan mutta silti aina koetti osoittaa syyttömyyttään ja vilpittömyyttään Saulille. Lopulta Saul tuhoutui.
Olen itsekin kokenut samaa. Ihmiset jotka ovat tuoneet tuskaa elämääni, ovat tulleet "siirretyksi syrjään" elämästäni, että heidän aiheuttamalleen kivulle oli raja.
Se ei aina mene niin. Joku voi joutua kärsimään koko elämänsä. Hakien salaa omaa tilaa, jopa tuoden omalla olemuksellaan ja elämällään toivoa monille.
Mutta on lohdullista lukea ja kuulla että monia tapauksia, joissa narsisti on ikänkuin otettu kiinni olkoonkin että usein elämänsä ehtoopuolella. Itse en toivoisi "omallenikaan" mitään niin rajua kiinniottoa kuin jotkut ovat kokeneet, mutta tiedän myös sen että kyseessä on kova luu. Eivät ne hennot otteet tehoa. Onneksi siihen särkemiseen ei minua tarvita, se on kyllä suuremmissa käsissä.
Kyllä Jumala on narsistia suurempi. Ja Raamattu kehottaa olemaan pelkäämättä ihmisiä. Mutta miksi se on niin vaikeaa? Me narsistien uhrit tiedämme sen. Meissä on se heikkous johon tuo ihminen osaa tarttua -vai onko takana sittenkin henkivalta?
Lähellä narsistia ollessani olen saanut lohtua ja toivoa ja varmuutta vain yhdestä asiasta: rukouksesta. Esirukouksesta ja ymmärtävän ystävän läheisyydestä ja tuesta. Ei -ymmärtävät ystävät eivät voi auttaa. Vain saman kokenut voi ymmärtää ja auttaa toista.
Psalmi 31, Psalmi narsistien uhreille.
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Ps.31.html
"Mykistykööt valheen huulet, jotka puhuvat vanhurskasta vastaan röyhkeästi, ylpeästi ja ylenkatseellisesti. Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä! Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta."
"Sinä päästät minut verkosta, jonka he ovat eteeni virittäneet, sillä sinä olet minun turvani."
-Lue koko luku! :) Siunausta.
Mutta kuinka siihen narsistiin tulee sitten suhtautua, jos kerran Jumala lupaa suojella meitä häneltä? Eikä Daavidkaan suin päin rynnännyt Saulia halaamaan koska tiesi henkensä olevan vaarassa. Viisautta tarvitaan, mutta sota-aseet on oltava kunnossa -ja taivaalliset.
"Kaikkien ahdistajaini tähden minä olen pilkaksi tullut, ylenpalttiseksi pilkaksi naapureilleni, peljätykseksi tuttavilleni; jotka minut kadulla näkevät, pakenevat minua."
"Minun aikani ovat sinun kädessäsi, pelasta minut vihollisteni kädestä ja vainoojistani."
Minun suosikkipsalmeihini kuuluu myös psalmi 91.
Olen paljon miettinyt juuri tuota, että pitäisikö uhrin puolustautua ollenkaan, vai pitäisikö asia jättää kokonaan Jumalan hoitoon.
Niin no... Kyllä kai terve puolustautuminen on ihan hyväksyttävää. Jeesusta aiottiin kivittää, niin Hän käveli pois tilanteesta. Herra on Puolustajamme ja Pyhä Henki, mutta kai sitä itsekin saa ainakin leukansa pystyssä pitää? Jeesus ei myöskään suostunut sukulaistensa pompoteltavaksi, teki jo kaksitoistavuotiaana sen, mikä oli Jumalan tahto ja vanhempien tahtoa vastaan, eikä antanut vanhempiensa/ perheensä estää toimintaansa vanhemmallakaan iällä, kun he luulivat Hänen olevan poissa tolaltaan.
Tämähän on suunnattoman mielenkiintoista. Siinä mielessä on hieman risririitaista, jos uskonnon nimissä ihmisen halutaan alistuvan narsistiselle perheelle,
Kiitoksia tästä viestistä, joka oli mielestäni yksi antoisimmista täällä koskaan,
Siis kiitoksia näistä kaikista. Kirjoitin jonkun tuonne väliin ylempänä, mutta tämä loppuketju oli aivan ihana lukea vaikken varsinaisesti edes ole kristitty.
Minulle on narsismiongelmaan apua lähinnä vain tämäntapaisista jutuista todella.
Menkää keskustelemaan uskonnosta asianmukaisille palstoille.
Tämä palsta on terveys/henkinen hyvinvointi ja mielenterveys/narsismi
Varsinkin kun täällä palstalla nyt ilmeinen hyvin ilkeä ja sinnikäs trolli jolla ei narsismia muualla kuin omien korvien välissä korkeintaan. Ei siis kykene asianmukaiseen keskusteluun. Tarkoitus vain sutata palsta.
Ihan sama mihin muuhun narsisti uskoo kuin itseensä, mutta viimeisellä tuomiolla Jumala näyttää sen paikan, mihin narsisti kuuluu. Älkää kertoko narsisteille, sillä se paikka saattaa olla tulikuuma, kärventävä, täynnä karseita purevia lepakoita, tulikiviä ja tuskaa.