100 kiloisella syömishäiriö??

Ihan ekaks sun täytyis miettiä, miten pääset tuollaisesta ajatusmallista, että jos on "v***tumainen päivä", niin se jotenkin oikeuttaa ahmimisen. Sun täytyy kehittää jokin toinen tapa käsitellä epämiellyttäviä tunteita, kuin syöminen. Liikunta olis siihen hyvä neuvo. Kun oikein keljuttaa, lähde oikein pitkälle lenkille tai "rääkkää" muuten liikunnalla itseäsi. Jälkeenpäin on sinulla kaksinkertainen syy olla tyytyväinen itseesi: kurja olo meni ohi ja lisäksi teit jotain laihtumisesi eteen.
Hiljalleen rupeat kaipaamaan näitä onnistumisen hetkiä ja houkutus repsahtaa syömään vähenee ja lopulta häviää.

Onnea laihdutukseen!

Eihän syömishäiriö painoa katso, ja suurin osa syömishäiriöisistä ei ole edes alipainoisia. Syömishäiriöitä on niin montaa lajia, että olisi todella väärin sanoa, ettei 100-kiloisella voi olla syömishäiriötä, koska onhan se täysin mahdollista. Lääkärihän sen diagnoosin sitten tekee.

Mä en voi sanoa tietäväni, miltä susta tuntuu, koska olen aina ollut hoikka. Mulla on kyllä ollut ahmimis- ja paastoamisongelmaa, vähän niin kuin sullakin. Mä vedin useemman päivän tosi alhasilla kaloreilla, mutta sitten kontrolli meni ja ahmin. Silloin, kun vetää energiansaannin ihan äärimmäisen alas, keho ja mieli ei pysty ajatella mitään muuta kuin ruokaa, koska siitä on luonnollisesti silloin puute. Siitä johtuu nämä "ahmimiskohtaukset", ja mä tiedän, että ne ei tunnu hirveen kivalle jälkeenpäin. Tulee ihan helvetillinen olo.

Tää saattaa kuulostaa ihan tyhmälle ja vanhanaikaiselle, mutta SÄÄNNÖLLINEN SYÖMINEN AUTTAA. Ja tämän lisäksi sun tarvitsee syödä vieläpä riittävästi, jotta sun elimistö ei mene säästöliekille. Kun sä vedät kalorit alle 1200kcal/päivä, sun elimistö menee tosiaan sille kuuluisalle säästöliekille ELI SE VÄHENTÄÄ KALORINKULUTUSTAAN JA USEIN VARASTOI KAIKEN "YLIMÄÄRÄISEN" ESIM. AHMITUT RUOAT. Mulle kävi tällein, enkä laihtunut karseesta paastoilusta huolimatta juuri yhtään. Kasvot vaan kalpeni ja hymy lähti huulilta. Ei mitään järkeä, sekä terveys ja elämänilo menee.

Jos mä olisin sun ravitsemusterapeutti, mä antaisin sulle ohjeeksi syödä jotain joka 3-4 tunti. Ja muista, että AAMUPALA ON PÄIVÄN TÄRKEIN ATERIA. Kun sun elimistö saa säännöllisesti ruokaa, se voi kuluttaa sen kaiken huoletta kaikkiin elimistön eri toimintoihin (hengitys, sydämen toiminta, suoliston toiminta, lihasvoima, ajattelu, muistitoiminnot, puhuminen jne) EIKÄ SEN TARVITSE VARASTOIDA SAATUA ENERGIAANSA, KOSKA SE TIETÄÄ SAAVANSA KUITENKIN KOHTA RAVINTOA.

Ihmisen elimistö on ihan pirun viisas, ja siksi sun kannattaakin kuunnella sitä ennemmin kuin omaa vihaasi itseäs kohtaan.

Tuo ahmimiskohtaus kielii siitä, että sä syöt aivan liian vähän. Mä luulen, että sä kyllä tiedät sen itsekin. Jos ja kun sä alat syömään edes hitusen verran enemmän ja säännöllisemmin, EDES SEN KOLME KERTAA PÄIVÄSSÄ ( välipalat), sun elimistö alkaa luonnollisesti kuluttamaan enemmän energiaa. Sen ei tartte käydä enää säästöliekillä. Sä tiedät syöväsi tarpeeksi, kun sun ei tee mieli ahmia. Tämä tarpeeksi syöminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sä söisit liikaa. Kun sä syöt tarpeeksi, sun aineenvaihdunta toimii ja sä jaksat tehdä asioita.

Tykkäätkö sä liikunnasta? Jos tykkäät, niin esim. reipas kävely on hyvää kestävyysliikuntaa ja polttaa energiaa. Lisäksi kuntosalitreeni polttaa todella paljon kaloreita, kunhan vaan on tarpeeksi suuret vastukset/painot. Mulla kuluu helposti tunnin salitreenissä reilusti yli 500kilokaloria. Joskus kun oon kattonut sykemittaria treenin jälkeen, niin on ollut lähemmäs 800kcal kulutus. Jos kiinnostut salitreenistä, niin suosi isoja liikkeitä, kuten kyykkyä, askelkyykkyä, erilaisia punnerruksia, maastavetoja, erilaisia soutuja jne. Ne aktivoi useita lihaksia yhtä aikaa ja polttaa enemmän energiaa.

Mä ymmärsin sun viestistäsi, että sä todella haluat laihtua. En mä voi sua estää, mutta haluan vaan kannustaa sua tekemään sen paremmin ilman jatkuvaa itseinhoa ja uupumusta. Sun ei tarvii rääkätä itseäs laihtuaksesi: EI TODELLAKAAN TARVITSE EIKÄ MYÖSKÄÄN PIDÄ. Nyt sä ehkä mietit, että "don't tell me what to do". Mä kyl tiedän. Jokainen tekee valintansa, ja muut ihmiset voi vaan ohjata oikeisiin ratkasuihin.

ELI SIIS TIIVISTETTYNÄ:
- syö aina jotakin 3-4h välein (muutakin kuin pelkkää salaattia tms)
- liiku sen verran minkä jaksat. valitse laji, josta pidät. suosittelen kyllä lämpimästi lihaskuntoharjoittelua!
- ymmärrä se, että SINÄ ET OLE MIKÄÄN EPÄONNISTUNUT PASKA. SULLA ON VAAN OLLUT IHAN PIRUN VAIKEETA, EIKÄ SIINÄ OLE MITÄÄN HÄVETTÄVÄÄ.
- kuuntele kehoasi ja sisäistä ääntäsi (kuulostaa idioottimaiselle, tiedän). ne kertoo sulle loppujen lopuksi tosi paljon asioita, kunhan vain haluat kuunnella itseäsi.
- veden juominen on aina plussaa. tässäkin asiassa kuitenkin kohtuus!
- koeta hyväksyä itsesi riippumatta mistään ulkoisesta tekijästä tai asiasta. 70kg kehonpaino ei välttämättä tee sua onnelliseksi, jos et osaa hyväksyä itseäsi sitä ennen.

Jos sun mieli on täynnä pelkkää vihaa itseäsi kohtaan, sun keho kyllä ennen pitkää huomaa sen. Niin kuin sanoin, sun elimistö on todella viisas. Se tekee joka minuutti aivan käsittämättömiä juttuja, joista sulla ei välttämättä ole käryäkään, ellet ole joku ihmeen anatomian ja fysiologian professori tai muuten perehtynyt ihmisen biologiaan.

Mun pointti on vaan siinä, että sun elimistö on niin paljon muutakin kuin painolukema tai rasvaprosentti, ja sä teet elimistöäsi ja omaa itseäsi kohtaan todella väärin, kun pidät sitä nälässä. Jos sä haluat kuolla nälkään, niin ole hyvä vaan, ja kituuta itsesi noin alhasilla energiamäärillä. Haluan vaan sanoa, et sun ei tarvitse<3

Tuollainen pikalaihduttaminen vain kiihdyttää syömishäiriötä. Oikeasti et pikalaihdutuksen jälkeen pysty olemaan ahmimatta (ruokahaluhormoonit sen aiheuttaa, luulevat sinun olevan nälänhädässä ja pakottavat lopultaa syömään liikaa ja sitten lihot ennalleen ja vielä takaisin).
Ainoa keino on syödä tarpeeksi pelleilemättä ja vähän kerrassaan pienentää ruoka-annoksia niin, että laihdut puolesta kilosta kiloon kuukaudessa. Silloin tulos voi olla pysyvä, ja jos rupeat lihomaan takaisin, niin sekin tapahtuu hitaasti ja voit sitten ajoissa tarttua siihen.
Punnitse itsesesi joka aamu, niin tiedät missä mennään. Painohan heittelehtii, mutta huomaat kyllä jo viikossa, mihin suuntaan se on menossa.
Helppoa se ei ole mutta mahdollista.
Onnea mukaan!