Muistan kun oli tunteita ja ei ole enää

Elämäni tuntui merkitsettömältä ilman toista. Tämä oli verrattavissa riippuvaisuuteen. Jatkuva ajattelu, pelko ja ahdistus. Tunteille en voinut mitään. Elin epätietoisuudessa ja olin harhainen. Pettynyt, katkera ja samaan aikaan toivokas. Ristiriita sisälläni ei osannut päättää viha vai rakkaus. Tämä teki minusta epätasapainoisen. Vanhat traumat heijastuu tulevaisuuteen. Samalla heräsin näkemään maailmaa avoimemmin. Ymmärsin omassa pienessä kuplassani kaikkea uutta.
27701
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 27

Vanhimmat

Jos voit niin käsittele puhumalla trauman aiheuttajan kanssa jos mahdollista tai puhu noista läheiselle ihmiselle jos se toinen on oikeasti mahdoton. Puhuminen ja asioiden prosessointi auttaa ja siihen ei tarvita oikeasti kuin luotettava ihminen kenelle voit purkaa sydäntäsi.

Hyviä öitä ja tsemppiä.

Äänestä
  • Ei tarvitse enää puhua kellekään. Olen päässyt kaiken yli.

    Äänestä

  • mennyttäaikaa kirjoitti:

    Ei tarvitse enää puhua kellekään. Olen päässyt kaiken yli.

    Jos näin oikeasti on niin hyvä. Mitä opit tuosta kaikesta?

    Äänestä

  • M....Mies kirjoitti:

    Jos näin oikeasti on niin hyvä. Mitä opit tuosta kaikesta?

    Ettei kaikkiin voi luottaa.

    Äänestä

Olitko avautunut ja saanut pakit?

Äänestä
  • Ei kyse sellaisesta.

    Äänestä

Oletko ap koskaan yrittänyt lähestyä sitä toista? Minäkin elin epätietoisuudessa ja harhassa, koska tulkitsin väärin toisten katseet. Todellisuudessa hänellä ei ollut mitään tunteitä minua kohtaan. Hän kertoi siitä mielellään minulle kun olen lähestynyt häntä. Se tuntui julmalta koska ehdin rakastua häneen. Mutta vihaa en ole tuntenut. Päinvastoin, vaikka aikaa onkin mennyt, en yritä unohtaa hänet. En enää ole hänen elämässä millään tavalla. Mutta nykyelämässäni minulla mukana on kuvitelma hänestä. Sellainen että hän olisi sittenkin se oikea. En siis ole ihan yksin tavallaan.

Äänestä
  • Hän ei ollut millään tavalla minulle se oikea. Onneksi tunteeni kuolivat.

    Äänestä

  • On se niin paljon parempi tietää kuin elää epätietoisuudessa, niin voi päästää irti tai osata jatkaa. Jos vuosien suhteessa tunteet kumppania kohtaan ovat kuolleet tai väljähtyneet tai jos itse on ihastunut johonkuhun ja hän ei tunne samoin, niin paljon parempi on tietää, jotta voi tilannetta selvitellä onko mahdollisuuksia jatkaa/aloittaa suhdetta ollenkaan. Itseäkin oma pitkä suhde puhuttelee, koska kumppanin käytös on niin ristiriitaista. Olen yrittänyt tilanteestamme keskustella, mutta hänen on vaikea puhua omista tunteistaan ja itse olen kuitenkin täpöllä mukana edelleen, mutta todella raskasta on elää epävarmuudessa ja jostainhan mättää, jos välillä yhteydenpito lakkaa tyystin usemmaksi viikoksi tai ei jaksa tavata ja ei vaan kerro syytä. Miksi se on niin vaikeaa se puhuminen?

    Äänestä

  • mennyttäaikaa kirjoitti:

    Hän ei ollut millään tavalla minulle se oikea. Onneksi tunteeni kuolivat.

    No eihän sinulla sitten ole paljon kaduttavaa, kun ilmeisesti itse olet tehnyt kaikki
    oikein. Toisin kuin itseällä. Tai ei sinulla oikeesti mitään kaduttavaa, jos ei sen oikean paikka sinun sydämessä ole vielä varattu. Totta kai voit olla onnellinenkin siitä. Kysymys on ilmeisesti aika tuoreesta tapauksesta kun vieläkin jopa kirjoitat tälle palstalle. Mutta ihastuksiahan tulee ja menee.

    Äänestä

  • Mä oon tehny kaiken väärin, mitä silloin pitäisi tehdä.Päätin etten tule lukemaan edes näitä juttuja, nyt taas täällä, miksi ihmeessä.

    Äänestä

  • epitänyt kirjoitti:

    Mä oon tehny kaiken väärin, mitä silloin pitäisi tehdä.Päätin etten tule lukemaan edes näitä juttuja, nyt taas täällä, miksi ihmeessä.

    Silloin kun kyse on molemminpuolisista voimakkaista tunteista, yksikin virhe saattaa olla kohtalokas, sellainen jota voi joutua katumaan koko lopun elämänsä.

    Äänestä

  • eitarvikaikenväärin kirjoitti:

    Silloin kun kyse on molemminpuolisista voimakkaista tunteista, yksikin virhe saattaa olla kohtalokas, sellainen jota voi joutua katumaan koko lopun elämänsä.

    niin totta.

    Äänestä

  • eitarvikaikenväärin kirjoitti:

    Silloin kun kyse on molemminpuolisista voimakkaista tunteista, yksikin virhe saattaa olla kohtalokas, sellainen jota voi joutua katumaan koko lopun elämänsä.

    Kohtalokas virhe. SE on juuri mihin kaikki päättyi. Ei mahdollisuutta hänellä enää...

    Äänestä

päässyt yli ja tunteet on kuolleet mutta miksi niin kova katkeruus heijastuu kaikista sanomisistasi, se kertoo kyllä että et ole päässyt yli.

Äänestä

Tiedottaa asiasta järkipalstalla?

Äänestä
  • kyse ilkeydestä.

    Äänestä

Kiitos tuntemuksien kertomisesta.

Äänestä

Pitää käsitellä pois eikä antaa niiden pilata kaikkea tulevaakin.

Äänestä

Minäkin elin vielä jokin aika sitten ajassa väärän ihmisen kanssa. Siinä oli suurta kuplaa kaikki. Olen nyt asian käynyt päässäni läpi. Olisin toki halunnut normaalia elämää yhdessä mutta jos toinen on väärä ihminen ei se onnistu
Paljon olen myös tuosta ajasta oppinut. Nyt jo alan vahvistua ja elämä hymyilee pikkuhiljaa. Ennen kaikkea opin sen että tästä eteenpäin luotan sisäiseen ääneeni, enkä koskaan anna kenenkään yrittää manipuloida ajatuksiini mustaa valkeaksi.
Vastasin ketjuun kun on niin samoja ajatuksia. Kuplassa eläminen vain puhkeaa joskus ja siitä vapautuminen on kun taakka pois harteilta

Äänestä

Niin uutta kutia putkeen sitten vaan ja paremmalla onnella ja toivottavasti ihminenkin oisi edellistä luotettavampi, tsemppiä.

Äänestä

Kun tunteesi kuolivat ihmistä kohtaan joka ei ollut millään tavalla se oikea, miten tunteesi sitten jossain vaiheessa roihahtivat tällaista ihmistä kohtaan?

Äänestä

Mutta en koe tarpeelliseksi silti solvausviestiä asiasta toiselle osapuolelle laittaa.

Äänestä

Talven lumet, uusiin tuuliin tuiverran, ken unotaa asiat nuo, se rauhassa kulkea yksin/kaksin saa.

Äänestä

Joo, tuntuu, että sinä vihaat edelleen. Saattaa mennä kuukausiakin, ennen kuin ne tunteet menevät ohi.

Äänestä

iteppä teet, mitä haluat, leikit loppu mun puolelta.

Äänestä

Ihmisiä joiden mielestä itse on hyvyyden perikuva ja muut sitten jotain muuta, kuten hän kenelle viesti oli osoitettu.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mennyttäaikaa kirjoitti:

Elämäni tuntui merkitsettömältä ilman toista. Tämä oli verrattavissa riippuvaisuuteen. Jatkuva ajattelu, pelko ja ahdistus. Tunteille en voinut mitään. Elin epätietoisuudessa ja olin harhainen. Pettynyt, katkera ja samaan aikaan toivokas. Ristiriita sisälläni ei osannut päättää viha vai rakkaus. Tämä teki minusta epätasapainoisen. Vanhat traumat heijastuu tulevaisuuteen. Samalla heräsin näkemään maailmaa avoimemmin. Ymmärsin omassa pienessä kuplassani kaikkea uutta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu