Olen korviani myöten ihastunut työkaveriini, joka on minua n.20v vanhempi mies. Hän on varattu, samoin kuin itsekin olen. En saa häntä mielestäni. Hän on minua kohtaan mukava ja ystävällinen, on varmaan aistinut ihastumiseni. Miten ihmeessä saisin hänet ihastumaan itseeni? Mikä tarkoitus tällaisella voi olla, että ihastuu johonkuhun, mutta ei saa vastakaikua. En oikein saa selvää siitä, mitä hän minusta ajattelee... Tahtoisin niiin kovasti saada hänet itselleni. Pelkkä seksikin riittäisi, jos en voi koko miestä saada. Koskaan ennen en ole kenestäkään näin ajatellut. Mitä tehdä? Mies on eronnut vähän aikaa sitten, mutta palannut yhteen eksänsä kanssa. Oma parisuhteeni vetelee viimeisiään.
Ihastunut vanhempaan, varattuun mieheen.
Silja1
181861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hyppää mereen.
"varattuun mieheen"
lopetin lukemisen tässä kohtaa.
Vapaita kunnollisia miehiä on olemassa vaikka miten paljon, miksi aina pitää sekaantua varattuihin? Kilpailunhimo muita naisia kohtaan?
Miten niin et ole saanut vastakaikua?
Aina voi pyytää kahville
Teillä on aika iso ikäero. Eikö se häiritse sinua?
En ole mitenkään tietoisesti valinnut ihastumiseni kohdetta. En voi sille mitään, että olen niin ihastunut juuri tähän mieheen. Hän itse kertoi minulle eronneensa, mutta ei sitä, että onkin palannut yhteen eksänsä kanssa. Se selvisi minulle myöhemmin. Yhtään ei kiinnostaisi kilpailla muiden naisten kanssa! Ihastumiseen varmaan myötävaikutti se, että luulin hänen olevan sinkku, kun itsestään sellaisen kuvan antoi.
En koe saavani vastakaikua, tai välillä en ole ihan varma... Mutta ei mitään selkeää. En uskalla myöskään kahville pyytää tms, koska pelkään saavani pakit. Tämä on tavallaan kauhean kivaa olla ihastunut ja odottaa näkevänsä hänet ja jutella yms hänen kanssaan, mutta jos selviäisi, että hän ei ole kiinnostunut minusta, niin tämä kaikki kiva romuttuisi. Ehkä ymmärrätte, mitä tarkoitan. En myöskään halua menettää kasvojani töissä.
Ikäero ei häiritse minua yhtään. Olen aina pitänyt itseäni vanhemmista miehistä. En tiedä häiritsisikö se häntä. Hänellä aikuiset lapset, minulla vasta reilu 2 vuotias lapsi...
Haluat kuitenkin kaikesta huolimatta edetä asiassa?
Haluaisin kyllä, mutta en haluaisi menettää tätä, mitä nyt on. Eli en haluaisi kuulla, että häntä ei kiinnosta. Miten sitä töissäkään sen jälkeen kehtaisi enää olla... Itse olen ajatellut antaa ajan kulua ja katsoa, mitä tapahtuu.
Oletko miettinyt sitä toista vaihtoehtoa. Siis jos asia etenisi ja se olisikin vuosisadan rakkaustarina teille?
Tottahan toki olen, siitä juuri haaveilen! :) Mutta jotenkin vaikea uskoa sellaista omalle kohdalle tällaisessa tilanteessa, joka tuntuu ihan mahdottomalle. Haluaako kukaan n. 50v mies näin paljon nuoremman naisen, jolla vielä pieni lapsi, kanssa vakavaan parisuhteeseen? No, onhan se tietty mahdollista, mut...
Tuohan kuullostaa liki normaalilta suhteelta :) .... itsellä tilanne päinvastoin, mies on sen n. 20v. nuorempi. Kumpikin vapaita, mutta epäilen hänen uskallusta hypätä suhteeseen. Itse pohdin pitkään omaa kantaani ja, kyllä, kyllä olisin valmis hyppäämään. :)
Ai normaalilta? No kaikenlaista tietysti tapahtuu... Sullahan kiva tilanne, jos tunne molemminpuolinen. Toivottavasti mieskin uskaltaa ;)
Kuka helvetti haluaisi 20v vanhemman naisen kanssa suhteeseen? Ymmärrän jos joku kerran epätoivoissaan sellaista panee mutta suhteeseen ;D?
Parempi kun toinen menee VikingLinelle ja toinen TallingSiljalle töihin:
Kypsä, aikuinen, omilla jaloillaan seisova Mies, kenties?
Unohda. Anna miehen hoitaa oma suhteensa rauhassa joko kuntoon tai lopettaa se pysyvästi. Nyt jos menet väliin niin miestä saattaa alkaa myöhemmin kaduttaa miksi ei kokeillut exän kanssa jatkamista ja sinä jäät siinä vaiheessa kakkoseksi. Samoin hoida oma suhteesi selväksi joko jatkamalla tai lopettamalla suhde. Sen jälkeen vasta uusi suhde. Muuten tulee varmasti ongelmia. Niistä saa lukea lehtien sivuilta vähän väliä kun joku mustasukkainen suhteen loppuvaiheessa päättääkin ottaa väkivallan mukaan kuvioihin. Todetaan vaan jälkeen päin että ei olisi siitäkään uskonut kun oli niin mukava muuten. Vältä varattua ja pettämistä, kummassakin tapauksessa huono alku uudelle suhteelle.
Unohtamaan en pysty... Mut puhut kyllä asiaa. Täytyy katsoa mitä tapahtuu.
Minusta asia ei ole noin yksinkertainen kuin näitäonkuultujanähty kirjoittaa. Pettämään ei kannata ruveta, mutta sivusta antaisin vinkin, että asioista kannattaa avoimesti puhua. Välittäviä ihmisiä ei koskaan ole liikaa. Kukaan ei pysty myöskään tietämään kenenkään tunteita puhumatta ja monesti ns.hyvät varatut katoaa nopeasti vaputumisensa jälkeen sinkkumarkkinoilta.