Tuntui että se oli viikkoni piristys kun näin sinut,vaikkakin tosi nopeesti vain...Toisaalta oon taas aika surullinen kun taas kaipaan sinua mystinen mies ja kun en voi oikein lähestyä sinua vaikka sydän sanoo muuta.Olenko hullu ja kuvittelen vain mut musta tuntuu että nää meidän katseet ei oo puoli eikä toisin ihan "normaaleja" katseita vaan meidän välillä on jotain..?
Mies ihana,näin sinut tänään vilaukselta
ehkätaasensiviikolla
13567
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hienosti kirjoitat mutta mikset voisi oikein lähestyä, oletko jo varattu?
Missä näit hänet? Kerro jotain miehestä. Esim mitä miehellä oli päällä?
Taasen.
Sulle eikl huomenna,joo näin on..Tää tilanne vaan jatkuu ja jatkuu.Tai siis mun tunteet häntä kohtaan.Ja kyllä se on vasta ensiviikon lopulla kun hänet näen taas..
Missä nähdään.
Tahtoisi päästä jo erästä vaaleaa naista tapaamaan ja juttelemaan olisi paljon asiaa tunteista.Mutta hän ei ehkä uskalla ei ole mitään pelättävää.
Kyllä se on niin, että joskus pelko on lahja. Gift of fear, siinä hyvä kirja esim narsissin katkuun kyllästyneille.
Minä en oo vaalea..tummat on mun hiukset..
Miksi et voi lähestyä vaikka sydän sanoo muuta? Nyt kerro aloittaja syy tuohon? Eikä mitään ympäripyöreyksiä kiitos vaan mikä tuo tilanne on?
Saat vastaukseksi: tilanne vaan on sellainen etten voi lähestyä vaikka haluaisin. Eli saat saman vastauksen kuin aloituksessa jo todettiin. Ei kukaan uskalla täällä kirjoittaa mistään tarkemmin vaikka samanlaisia tilanteita Suomessa tuhansia.
Mulla hiukan sama fiilis yhden tummahiuksisen naisen kanssa..tekisi mieli jotenkin kertoa se miten paljon aina odotan hänen näkemistä.. katseet ja eleet taitavat kertoa sen etten ihan yksin taida olla siinä tilanteessa.. Ehkä jonain päivänä rohkeus riittää,näemme kyllä liian harvoin.
Ja mulla yhden tumman miehen kanssa sama tilanne.. Tänäänkin oli tilanne että en tiennyt minne silmät laitan..
Tosiaan näemme..Vaikka tää on tosi sekavaa silti tunteet ainaki mun puolelta sillä tasolla että en sua/häntä ole voinut unohtaa.Jotenkin pelottaa jos tulee tilanne että en häntä enää näe..Toisaalta ehkä hyvä mutta jotenkin tuntuu vahvasti että kadun loppuelämäni jos ei jotakin yhteyttä tule kun vielä ois ehkä mahdollista