NARSISTIA VAROKAA

Huomattu ollaan! Täälläkin se yks pirulainen kiusaa vainoharhaisuudessaan.

Narsisti osaa kyllä esittää sitä kaveriakin tarvittaessa...

Kannattaa lukea, oli hyvä kirjoitus tuon linkin takana. Katkelmia:

"- Luonnehäiriöisen ihmisen tunnistaminen on suunnattoman vaikeata. Se, joka on saanut tuntuman ilmiöön, voi joistakin välähdyksistä päätellä jonkun kohdalla, mistä oikein on kyse.

Luonnehäiriöisen alistama uhri ei saa aina apua siksi, että toisinaan ammattiauttajakin haksahtaa alistajan puolelle. Uhri joutuu kokemaan vielä senkin, että auttaja painaa häntä alas.

- Yhteistä kaikille luonnehäiriöisille on, että he ovat erittäin itsekeskeisiä. He ovat kykenemättömiä tekemään eron oman itsensä ja toisten ihmisten välillä. Niinpä toiset ovatkin heille vain oman persoonan jatkeita, joille voi tehdä mitä tahansa.

Luonnehäiriöisen varmin tuntomerkki on se, että hänen lähellään on ihmisiä, jotka ovat kokeneet jotain sellaista, mitä he äärimmillään kuvailevat sanomalla: "Hän on riistänyt ihmisarvoni. Hän on tuhonnut elämäni."

- Ja luonnehäiriöinen myös tekee mitä vaan. Hänen yksi lahjakkuutensa puoli on siinä, että hän on taitava manipuloija. Hän hankkii suosiota - jos ei muuten niin mielistelemällä ja keräämällä kannattajiaan "hoviksi". Sen jäsenet hän siis tavalla tai toisella ostaa, maksaa ja palkitsee.

- Luonnehäiriöisen sisimmässä on silmitön pelko, jota hän itse ei tiedosta. Se on niin suuri, että kestääkseen sen luonnehäiriöinen joutuu toimimaan niin, että hän saa muut pelkäämään itseään.

- Terve reaktio on, että suutut, kun joku yrittää alistaa sinua. Taistele vastaan, tai jos muu ei auta, pakene."

"LUONNEHÄIRIÖISELTÄ PUUTTUU SAIRAUDENTUNTO

- Nuorena minulla oli vahva perusluottamus ihmisiin. Lapsuuden ja nuoruuden lähisuhteissani en törmännyt sellaisiin vaikeisiin ihmisiin, jotka tuhoavat toisia. Siksi suhtauduin ihmisiin myönteisesti - pidin itsestään selvänä, että ihmiset ovat hyviä.

Sinisilmäisesti ihmisiin luottava joutuu kuitenkin yleensä pettymään, ja niin kävi Mäkelällekin. Kokemus osoitti, että ihmiset ovat paljon monivivahteisempia - eivätkä pelkästään hyviä."


"Luonnehäiriöt eivät tule kaikille mielenterveyden ammattilaisille tutuksi senkään vuoksi, että luonnehäiriöiset eivät yleensä etsi itselleen apua tai terapiaa. He eivät tunne itseään sairaiksi, heiltä puuttuu sairaudentunto."



" Vaikka luonnehäiriöinen voi joissakin tilanteissa esittää empaattista, pohjimmiltaan hän ei ole sitä. Kun lisäksi hänen omatuntonsa toimii vajavaisesti, mikään ei hillitse hänen röyhkeyttään ja häikäilemättömyyttään.

- Luonnehäiriöön liittyy aina jonkinlainen väkivalta - fyysinenkin useammin kuin voisi kuvitella, ja henkinen aina. Luonnehäiriöinen käyttää alistamisen mekanismia - hän alistaa ne, jotka suostuvat siihen."



" Sillä, että kyse on muissakin ihmisissä esiintyvistä piirteitä, ei luonnehäiriötä saa turhentaa tai selittää pois. Jos joutuu katsahtamaan luonnehäiriöisen ihmisen pahuuteen, saattaa vastaan tulla ehdoton pahuus."



"Kokemus alistetuksi joutumisesta on hyvin yksilöllinen ja henkilökohtainen. Mutta jos on tosiaankin kyse luonnehäiriöstä, niin kertomuksen ydin paljastaa kuulijalle aina, että kertoja on tullut ihmisenä murskatuksi, Mäkelä erittelee."

Jollain tavalla luonnehäiriöinen onnistuu siis luomaan ympärilleen hirveän uhkan - toiset elävät sen pelon vallassa, että jos he eivät toimi niin kuin hän haluaa, tapahtuu kauheita. Ja samalla kun toiset alkavat pelätä, luonnehäiriöisen oma pelko laukeaa.

Toisten alistaminen ei kuitenkaan onnistu ilman niitä, jotka alistuvat.

- En halua sanoa kenellekään, että on oma vikasi, että sinut on alistettu. Mutta luonnehäiriöisen uhri päätyy toisinaan siihen itse.

Joitakin neuvoja Mäkelä on kuitenkin valmis antamaan luonnehäiriöisen uhreille.

- Yritä tajuta pelon mekanismi. Kun tajuat sen, pääset alistamisen yläpuolelle. Kun et suostu pelkäämään, saat luonnehäiriöisen konseptit sekaisin.

Mä en osaa nimetä ongelmaa joka exälläni oli, mutta koko lyhyt suhde oli täyttä kaaosta päivästä toiseen. Siitä hetkestä kun hän astui elämääni oli elämäni jatkuvaa sekasortoa, raivokohtauksia, raastavaa tappelua, mustasukkaisuuutta, pelkoa, äärimmäistä ahdistusta ja uhan tunnetta. Määräyksiä, käskyjä, rajoituksia, vaatimuksia, haukkuja satoi päivästä toiseen.

Minua uhkailtiin ja vaadittiin että irtisanon asuntoni ja muutan asumaan sen ihmisen luokse. Vaatimukset alkoi välittömästi kun olimme alkaneet tapailla. Minä toppuuttelin koska suhde oli tuore enkä tuntenut ihmistä edes vielä hyvin.

Henkinen väkivalta, mustasukkaisuus ja raivokohtaukset voimistuivat ja tiheentyivät kun en suostunut vaatimuksiin. Vääntö alkoi ensiksi siitä. Myöhemmin vaatimuksiin tuli myös avioliittoon astuminen.

Annoin ehdon: kihloihin voimme mennä, mutta en harkitsekaan asuntoni vuokrasop. irtisanomista, yhteenmuuttoja tai avioliittoja niin kauan kuin emme edes yhtä kuukautta pysty olemaan sovussa tappelematta rajusti päiviä tai jopa viikkoja yhtä riitaa.


No siitähän riemurepesi. Raivarit lisääntyi ja voimistui. Minulta vaadittiin yhä kovemmilla keinoilla taipumista ja koska siihen kuului helvetilliset raivarit ja jäätävät tappelut se vain lujitti näkemykseni siihen että yhteisasuminen olisi helvettiä.

Minä olin sentään omassa kodissa suojassa niilta raivareilta lukkojen takana, mutta missä olisin suojassa jos meillä olisi yhteinen koti?


Ei suhteemme kestänyt edes täysiä vuoden päiviä, sillä minä pyrin eroon suhteesta jossa mulla oli paha olla. Exäni vuoroin lirkutteli ja vuoroin huoritteli, vuoroin oli hirveän ihana ja myötätuntoinen saadan mut uskomaan että homma ehkä toimisikin.. Lopulta järkeni sai otteen minusta ja katsoin realismin silmin suhdettamme.

Voiko se toimia jos se on ollut suhteen ensimmäisestä päivästä asti ihan hirveää kaaosta? Lupailtu on paljon mutta jokainen lupaus on päättynyt pettymyksiin.
Aloin miettiin oloani. Mulla oli pelokas, ahdistunut olo ja olin joutunut alkaan syömään masennus ja nukahtamislääkkeitä... Mulla oli paha olla siinä suhteessa.

Tekeekö suhde siis minulle hyvää? Onko suhteella tulevaisuutta ? Kannattaako sitä maistraattiiin mennä ja ottaa sen miehen sukunimi ja synnyttää sille lapsi? Onko kukaan onnellinen?

Vastaus oli ei. Se mitä suhde oli ollut kuukausia. Sellaisena se jatkuisi oltiin aviossa tai ei.


Päätin että suhde laitetaan katkolle. Vaikeaa se oli koska minua ei meinattu päästää suhteesta pois. Aloin tunteen että nyt olin kunnolla kiikissä. Olin suhteessa pakotettuna enkä meinannut päästä pois.


Lopulta ero tuli mutta exäni jäi ikuisesti kantaan mulle kaunaa. Onkohan syy sitten tuo että asetuin vastahankaan.... ja se ei ollut hänelle mieleinen asia.

Hän tuskin koskaan ymmärtää järjellä ja logiikalla tekemääni pähkäilyä ja päätöksiä vaan kostaa minulle läpi elämäni.

Se mikä hänellä on.. en halua kutsua sitä narsismiksi koska hän haukkui minua sillä nimellä päivittäin ja muistan miten paljon se sattui.. En halua käyttää sanaa itse siksi...

ainakin hän oli erittäin mustasukkainen ja vaikea ihminen.. suhde hänen kanssaa oli mahdoton vaikka aidosti häntä kyllä siinä ajassa rakastinkin.. Aina vain rakkaus ei riitä jos muuten homma ei toimi.

ALLAMYLLYNVERÄJÄN

töissä akka narsku

NYT LOPETAN, MUUT SAA KIRJOITUSVUORON, VIELÄ TERV. OULUN KYRPÄ NILKEILLE