Kerron irl, vähän muunneltuna, kauan sit tapahtunu. Tämän ja sit toisen eri aloitukseen. Suloinen nuori nainen, ei enää pikkutyttö, katsoi toosasta tosi tv-sarjaa, ja ihastui mieheen, hyvin voimakkaasti. Ulkomainen sarja, mies sai nimeä maailmalla. Suomineito vaipui unelmiinsa ja koki, että tämä mies on häntä varten, oikeen tosissaan, oli luonut mielikuvia, yhteisen elämän piti olla aivan varma. Tyttö sairastui psyykkisesti hyvin vakavasti, ja pitkäaikaisesti, ei ole vieläkään 'selvillä vesillä', parantumassa kyllä.
Uskokaa ihmiset, älkää kuvitelko ja vaipuko haaveisiinne. Sellainen voi viedä tosi oudoille sivupoluille, siellä oikeassa elämässä. Joku tietty sanoo, että toihan on ihan eri juttu kun tää mun ihastuminen, mutta eipä oo. Ne on psyykkisesti ihan sama kuvio.
Uskokaa ihmiset, älkää kuvitelko ja vaipuko haaveisiinne. Sellainen voi viedä tosi oudoille sivupoluille, siellä oikeassa elämässä. Joku tietty sanoo, että toihan on ihan eri juttu kun tää mun ihastuminen, mutta eipä oo. Ne on psyykkisesti ihan sama kuvio.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Luin enkä ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, joten uskin että jokaisella on oma tarina, vaikka se ulospäin saattaa näyttäytyä samankaltaiselta.
Kuinka kukaan voi koskaan ymmärtää toisen tarinaa jos siitä ei ole puhuttu.
miten sä opit jos et ymmärrä suomenkieltä, lukemaasi sisältöä tai varoittavaa esimerkkiä?
Myönnän, tämä ei ole tervettä lainkaan.
Koska vastatunteita ei ole niin ihastumisen tunteeseen kiinni jääminen on sairastuttavaa.
Olisi vaan pakko rimpuilla irti..
Miten, näen häntä joka päivä.. Lopetanko koulun kesken?
Siinäpä se. Kai olisi vaan pakotettava ajatukset pois kohteesta, siis jos liikaa ajattelee jotakuta. Koulunkäynnin lopettaminen olis just se liioiteltu teko. Ei sellaiseen tarvi ryhtyä kuin ääritapauksessa. Silloin kun ihastuminen on liiallista, saattaa sieltä toisesta koulusta löytyä se uus ihailtava. Tää liiallinen ihastuminen on se ongelma, ja se on seuraus jostain psyyk ongelmasta. Siis silloin kun se hallitsee koko ajan liikaa ajatuksissa.
Uskoisin että yleensä pakkomielteinen ihastus on oire eikä syy.
joo, meinasin puolustella, että ihastuin paikan mielenkiintoisemman näköiseen mieheen. Enkä ensin välittänyt siitä, että hän on varattu. Enhän minkään ole tosissani - en ollut ajatellut tehdä mitään muuta kuin katsoa ja haaveilla.
Tosin, en uskonut että hän huomaa katseeni.
Sitten pitikin jo miettiä tunteen tukahduttamista.
Joo, syyt ovat muualla: olen väsynyt ja kaipaan jotain positiivista.
Mitä tästä opimme: pitää katsoa mieluummin enemmän telkkaria, ettei ihastu oikeisiin ihmisiin..... ;)
Joo.
Anteeks, mutta paska tarina oikeasti. Alku on siitä Kielletty Rakkaus-tytöstä, eikä edes muunneltu, sitten yhtäkkiä "tyttö sairastui psyykkisesti ja plaaplaa" Oisko kannattanu muunnella myös tuota alkua? Se ei ainakaan mun tietääkseni sairastunu psyykkisesti niin tuo nyt oli vähän outo, kun alku selvästi viittaa siihen tyttöön. Ja se parihan meni yhteen ja on vieläkin yhdessä. Muutenkin VMP. Ei susta kirjailijaa tule.
Ei o juttu mistään sellasesta sarjasta. En kirjoita tarkasti mistä, mutta reality ohjelma amerikkalainen, oli siis tää mies, jonka kans koki tulevaisuutensa olevan 'totta'.
Sosiopaattinen henkilö pyrkii käyttämään valtaa muita mustamaalaamalla ja tautiluokitus muuttuu psykoksi jos syyllistyy rikokseen ja joutuu lusimaan. Raja on häilyvä.......
imarella itseäsi noilla jutuilla, että joku muka sairastuisi kaipauksen takia ja vieläpä ikävästä sinuun. Yleensä on perintötekijöistä kiinni kuka sairastuu. Ettet sinä vain sairastuisi, jos kehittelet päässäsi tuollaisia juttuja toisista. Kuinka paljon olet muuten mustamaalannut toisia ihmisiä elämäsi aikana?? Veikkaanpa että melko monia.
Ai oletko tosissasi väittämässä että amerikkalainen reality-tähti kirjoittelisi täällä selvällä suomenkielellä? Aika posketonta
kirjoitti, että muutti vähän tarinaa. Etkö osaa lukea??
Voit vapaasti myös osittaa tuon paikkaansapitävyyden sen sijaa että sepität omiasi.
Minä kirjoitin tuon. En ole itse tapahtumiin osallisena, vaan kerron erään suomalaisen naisen tapauksesta, vuosia sitten alkaneesta. Varoitukseksi, että ei ole hyvä kun vaipuu liikaa haaveisiinsa.
Kirjoittelet tänne muiden elämän tapahtumia, eikö löydy omasta elämästäsi muuta kuin tyhjää??
yleensä nuo mielenterveydelliseen horjumiseen liittyvät tarinat toisten kertomana ovat pelkkää puppua.
Höpö-löpö!
Lakkaa käymstä FB-sivuillani omilla tai nuoren Annin (tyttäresikö?) tunnuksilla.
Sitä paitsi olen naimisissa VARSIN KOMEAN MIEHEN KANSSA, ja kirjoitan lopputyötäni kotona.
Sinun takiasi en muuttaisi mitään elämässäni vakoilija.
Niin traagista, niin traagista on. :'((
Mutta oikeasti, tulen tästä lähtien aina tähän ketjuun jos mulla on tylsää!!!!!! XDDDDDDDDDDDDD
Otan osaa tuon tytön puolesta. On se hieman harmittavaa, että jotkut ihmiset osaavat vielä nykypäivänä kokea tunteitakin ja vielä harmillisempaa henkilöt jotka pelleilee sillä.
Olen muuten nähnyt hyvän leffan Joy nimeltään, jossa yhdelle henkilöistä kävi samoin. Siinä puolisonsa menettänyt nainen oli niin surun murtama, että hän huoneessaan vain tuijotti yhtä tositv-sarjaa ja oli siihen lääpällään. Tuossa elokuvassa oli kuitenkin hyvä loppu, sillä tuo nainen löysi uuden, ihanan rakkauden.
No oli kyllä :'( Minäkin otan syvästi osaa.
Ihanan aitoa empatiaa ja myötätuntoa pullollaan tämä ketju. On se ihanaa, että maailmassa on vielä jäljellä aidosti muiden parasta ajattelevia ja hyvää tarkoittavia ihmisiä.
:D love ya! ISO KIITOS.
Kyllä tää myös minusta vaikuttaa jonkun oman elämänsä ken-nuken/filmitähden sepustukselta
Tuohon parhaaksi avuksi on skeptinen asenne, ei usko ennen kuin näkee. Pitää osata haaveilla mutta pitää myös nähdä haaveen ja todellisuuden välinen ero, jopa saman ihmisen kanssa kahdessa paikassa asioidessa. Jotkut on täällä tosissaan, toiset ei.
Täällä on ihan mahdoton tietää kuka on tosissaan ja kuka ei, niin se vain on ja valitettavaa. Minusta irl sanomisilla ja tekemisillä on suurempi merkitys. Tietty, jos joku täällä vakoilemalla tietää kuka kirjoittelee. Skeptinen ja loukattu ja moneen asiaan pettynyt ihminen ei myöskään varmasti helposti usko mitään kaunista itselleen helpolla irl saatikka sitten täällä.
Jos luotetaan siihen, että muutkin kyllä osaavat olla skeptisiä, jos me itsekin osataan. Uskoisin, että aloittaja on joku narsistinen ihminen joka ei ole saanut vastakaikua tunteilleen ja nyt yrittää mustamaalata ja manipuloida sepittämällä tarinoita.
En usko mihinkään reality jenkkiohjelmiin, puolet tekaistuja ellei kaikki.
Tuollainen sopisi kertomuksen, jos tekisimme tietokonepelin erilaisista elämäntilanteista, hyvin, kuten joku ujous pojilla... lihavuus tyttöjen riestana, ja tuollaisia juttuja juurikin voisi laittaa... Tiedän ihmiset jo jotka voisivat tehdä.
Venäjältä, Englannista sekä Teksasista, ihmisiä olisi tekemässä juttua, joka olisi aika hyvä minun mielestäni... tehdä tuollainen... mini-peli jossa olisi jotain ihmissuhdekohtaamisia...
Vaatii niin hirveästi työtä tuollainen, että pitäisi ottaa heti yhteyttä johonkin venäläiseen vanhaan tuttuun tyttö-ohjelmoijaan, jonka nimi on muuten: Xenia :)
KIrjoitin aloituksen. Tosielämästä hiukan muunneltuna. Enhän voi olla 100 % varma, että tämä nainen ei lue näitä, nykyään siis. Tarina on oikeasti paaaaaaaaaaaaaaaaljon traagisempi. En voi asioista enempää kertoa, juuri sen takia, jos nainen nykyään kävisi täällä. En kyllä usko, ajattelen hänen oppineen, että 'ihastumiset' täytyy olla irl:ssä. Sen verran paha oli tää keissi oikeasti. Sen verran voin kertoa, että nämä henkilöt eivät tietenkään tavanneet koskaan, irl.
Heitän ajatuksen: Ettekö usko, että joku voisi oikeasti ihastua ja rakastua johonkin henkilöön pelkkien kirjoitusten perusteella. Itse nimittäin uskon ja tiedän näin käyneen. Se on silloin todellakin sitä henkistä rakkautta kahden tuntemattoman välillä. Tosiasia kuitenkin on, että tuokin kupla voi puhjeta sitten, jos tapaisivat sillä kyllähän mielikuviimme ja esimerkiksi seksuaalisuuteen vaikuttaa paljon myös se mitä silmillä näemme, eleet ja kaikki muu. Mutta ei tuollainen seim. pelkällä kirjoittamisella toiseen ihastuminen kuplineen ero oikeastaan yhtään sen enempää siitä, että ihastuisimme vain jonkun näkemiseen ja oikeastihan rakkaus on aina myös mielikuviamme, haaveitamme ja jonkinlainen oma "kupla" minkäluomme ja niin sen pitääkin olla. Rakkaus on höttö tunne, lempeyttä ja hempeyttä ja tietty mukana ripauksia myös ikävyyttä. Ei rakkautta pidä liikaa anlysoida, miksi pitäisi?
Totta, moni on melkein rakastunut esim meileillä. Mut sit kun henkilöt tapaa, ero mielikuvaan on usein liian suuri, ja kaikki tunteet häipyy siinä samassa. Valokuvakaan ei kerro yhtään mitään. Olen samaa mieltä myös tuosta, että sama kupla on ihastumisessa livenä. Jos joku asia henkilössä osoittautuu niin epäsopivaks, monta hyvää asiaa saattaa mitätöityä ihastujan mielessä. Tuokin on mielestäni totta, rakkautta ei olekaan syytä analysoida. Ihastuminen onkin pinnallisempi asia.