Olen perheellinen, työtön mies. Olen kärsinyt jo 15 vuoden ajan eri pituisista masennuskausista. Olen käynyt intensiivisessä terapissa kolmen vuoden ajan, ja syönyt lääkkeitä yli kymmenen vuoden ajan. Tuntuu, etten olen juurikaan edistynyt, vaan putoan jatkuvasti samaan kuoppaan.
Itsetuntoni on ollut heikko jo pitkään. En arvosta saavutuksiani pätkääkään.
Vanhempani olivat alkoholisteja, ja heidän sekoilunsa jättivät todella syvät arvet sisimpääni. Minua kalvaa jatkuvat huonouden tunne. Kadehdin nykyään lähes kaikkia, koska tuntuu, että kaikki muut ovat pärjäneet elämässään paitsi minä. Olen täynnä vihaa, ja kadulla kävellessäni tunnen usein halveksuntaa tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Tuntuu, että minulla on jonkin muotoinen narsismi myös. Toivon epäonnea muille ihmisille, niin katkeraksi olen tullut. Haluan eristyä ihmisistä. Haluan olla peiton alla.
Välillä on ollut toivoa. Olen opiskellut kaksi korkeakoulututkintoa, minulla on monipuolisesti työkokemusta ja pidän muutenkin itseäni melko fiksuna ja mukavana ihmisenä. Ihan mukiin menevän näköinenkin olen. Sosiaalisesti koen itseni taitavaksi ja empaattiseksi. Olen yrittänyt kaikkeni. Kirjoittanut hakemuksia, soittanut yrityksiin, tavannut headhunterin, mentorin ja työnhakuohjaajan, olen verkostoitunut, tehnyt kotisivut ja rampannut rekrymessuilla. Tuloksetta.
Nyt puoli vuotta työttömänä olleena olen vaipunut epätoivoon. En usko työllistyväni enää koskaan. Pelkään tulevaisuutta. Häpeän itseäni. Pelkään lasteni tulevaisuuden puolesta. Periytyykö syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat heillekin. Toivon heille vain hyvää. Vaimoani käy sääliksi, kun tällaisen luuserin meni naimaan. Mutta en näe vaihtoehtoja enää. En jaksa elää itseni kanssa. En jaksa tätä jatkuvasti toistuvaa masennusta. Ei tällainen elämä ole elämisen arvoista. Nyt olen alkanut tosissani harkitsemaan päivieni päättämistä, mutta perheeni estää minua tekemästä sitä. En halua jättää sellaista möykkyä heille. Ihme kyllä, en ole vielä viinapulloon tarttunut.
En näe valoa tunnelin päässä. Kadun mennyttä, pelkää tulevaa ja nykyhetki on täyttä helvettiä. Olen yrittänyt myös masennuksen suhteen yrittänyt parhaani: olen meditoinut, käynyt vertaistukiryhmissä, kirjoittanut päiväkirjaa, käynyt terapioissa, syönyt lääkkeitä, mutta aina tämä vain toistuu. Elämäni palaa aina lähtöpisteeseen. En ole oppinut virheistäni, eikä vaikeudet ole vahvistaneet. (Kaikki tällaiset viidenpennin elämänviisaudet, tyyliin "se mikä ei tapa, vahvistaa" tai "virheistä oppii" masentavat masentunutta vain entisestään.)
Päivä päivältä vihaan itseäni enemmän ja enemmän. Syytän itseäni vääristä valinnoista ja haluan ottaa vastuun teoistani ja tekemättä jättämistäni. Yleinen mielipide on tehnyt tehtävänsä: olen omaksunut asenteen, jonka mukaan epäonnistuminen on yksilön oma vika. Olen sanalla sanoen luuseri!
Kirjoitan tämän, koska en keksi muutakaan kanavaa, jossa voisin jakaa tarinani.
Epätoivoisin terveisin,
Elämään totaalisen pettynyt
Itsetuntoni on ollut heikko jo pitkään. En arvosta saavutuksiani pätkääkään.
Vanhempani olivat alkoholisteja, ja heidän sekoilunsa jättivät todella syvät arvet sisimpääni. Minua kalvaa jatkuvat huonouden tunne. Kadehdin nykyään lähes kaikkia, koska tuntuu, että kaikki muut ovat pärjäneet elämässään paitsi minä. Olen täynnä vihaa, ja kadulla kävellessäni tunnen usein halveksuntaa tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Tuntuu, että minulla on jonkin muotoinen narsismi myös. Toivon epäonnea muille ihmisille, niin katkeraksi olen tullut. Haluan eristyä ihmisistä. Haluan olla peiton alla.
Välillä on ollut toivoa. Olen opiskellut kaksi korkeakoulututkintoa, minulla on monipuolisesti työkokemusta ja pidän muutenkin itseäni melko fiksuna ja mukavana ihmisenä. Ihan mukiin menevän näköinenkin olen. Sosiaalisesti koen itseni taitavaksi ja empaattiseksi. Olen yrittänyt kaikkeni. Kirjoittanut hakemuksia, soittanut yrityksiin, tavannut headhunterin, mentorin ja työnhakuohjaajan, olen verkostoitunut, tehnyt kotisivut ja rampannut rekrymessuilla. Tuloksetta.
Nyt puoli vuotta työttömänä olleena olen vaipunut epätoivoon. En usko työllistyväni enää koskaan. Pelkään tulevaisuutta. Häpeän itseäni. Pelkään lasteni tulevaisuuden puolesta. Periytyykö syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat heillekin. Toivon heille vain hyvää. Vaimoani käy sääliksi, kun tällaisen luuserin meni naimaan. Mutta en näe vaihtoehtoja enää. En jaksa elää itseni kanssa. En jaksa tätä jatkuvasti toistuvaa masennusta. Ei tällainen elämä ole elämisen arvoista. Nyt olen alkanut tosissani harkitsemaan päivieni päättämistä, mutta perheeni estää minua tekemästä sitä. En halua jättää sellaista möykkyä heille. Ihme kyllä, en ole vielä viinapulloon tarttunut.
En näe valoa tunnelin päässä. Kadun mennyttä, pelkää tulevaa ja nykyhetki on täyttä helvettiä. Olen yrittänyt myös masennuksen suhteen yrittänyt parhaani: olen meditoinut, käynyt vertaistukiryhmissä, kirjoittanut päiväkirjaa, käynyt terapioissa, syönyt lääkkeitä, mutta aina tämä vain toistuu. Elämäni palaa aina lähtöpisteeseen. En ole oppinut virheistäni, eikä vaikeudet ole vahvistaneet. (Kaikki tällaiset viidenpennin elämänviisaudet, tyyliin "se mikä ei tapa, vahvistaa" tai "virheistä oppii" masentavat masentunutta vain entisestään.)
Päivä päivältä vihaan itseäni enemmän ja enemmän. Syytän itseäni vääristä valinnoista ja haluan ottaa vastuun teoistani ja tekemättä jättämistäni. Yleinen mielipide on tehnyt tehtävänsä: olen omaksunut asenteen, jonka mukaan epäonnistuminen on yksilön oma vika. Olen sanalla sanoen luuseri!
Kirjoitan tämän, koska en keksi muutakaan kanavaa, jossa voisin jakaa tarinani.
Epätoivoisin terveisin,
Elämään totaalisen pettynyt
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kirjoituksesi osoittaa kaikkein kipeimmin vain sen, miten suoristus- ja työkeskeinen kansa me suomalaiset olemme. Jo puolen vuoden työttömänä olo voi suistaa vastuuntuntoisen ja toimeliaan miehen ajattelemaan jopa noinkin pessimistisesti itsestään.
Kuitenkin todellisuus on myös tällainen: sinun tukenasi on puoliso ja perhe, ja se on huomattavasti enemmän kuin mitä monella on ja mitä monet muut ihmiset ovat "saaneet elämässään aikaan". Sinulla on korkeakoulutus, jota kaikilla ei ole eikä tule koskaan olemaan. Sinä ymmärrät omien tämänhetkisten ajatustesi synnyn ja syyt itseinhoosi, ja sekin on paljon enemmän kuin mihin moni työtön mies kykenee tai edes haluaa kyetä. Moni vain heittää toivonsa ja tarttuu pulloon. Sinä kyseenalaistat jopa senkin vaihtoehdon, kaikesta lähipiirissäsi tapahtuneestakin huolimatta. Ja niin edelleen.
Et siis ole reilu itseäsi kohtaan, kun haukut itseäsi luuseriksi koska sinulla ei juuri nyt ole ansiotuloja. Sinä olet enemmänkin ajan uhri ja teitä on nyt paljon, joten et todellakaan ole ainut ja yksin turhautumisesi kanssa.
Jos pääsisit huomenna töihin, ongelmasi olisi sillä hoidettu ja masennus menneen kevään kotkotuksia. Vai mitä?
Älä siis päätä hävitä taistelua. Se on katala päätös, niin itseluottamustasi kuin perhettäsikin kohtaan. Omat negatiiviset ajatukset ja itsesyytös. Ne pitää saada loppumaan ihan ite.
Tänne tulo ja tuon tekstin kirjoittaminen jo osoittaa sen, ettet sinä halua luovuttaa. Et sinä halua lopettaa elämääsi, sinä haluat vain töihin!! Pidäkin se ajatus päällimmäisenä: Duuniin pitää päästä, ja sinnehän vielä päästään.
Huonojen aikojen jälkeen tulee väistämättäkin parempi aika. Se on elämän luonnollinen kulku. Vielä tulee se päivä jolloin sinä katsot taaksepäin ja etsit ehkä tuon tekstisikin, luet sen ja pudistelet päätäsi, että oli se jumalauta tiukka paikka mulle yksilönä, kokea jotain sellaista mitä mä en olisi ikinä halunnut kokea, mutta niin se äijä vaan selvisi tuostakin vastuksesta.
Niin on käynyt monelle muullekin, jopa pitkäaikaistyöttömille...
No minua sinun ei tarvitse kadehtia ja vihata sen vuoksi, että olisi fiksumpi, koulutetumpi sinua. Eipä ole tullut hankitutta niitä korkeakouluarvosanojakaan, vaikka olisi siihen aikoinaan kannustettu.En osaa edes kirjoittaa noin hyvin kuin sinä.
Masentunut en ole, joskin helppoa ei aina ole ollut menetysten ja epäonnistumisten myötä.
Jospa en vertailisi itseäsi toisiin: aina löytyy fiksumpia, menestyneempiä kuin olen ja myös heitä, joita elämä on potkinut päähän ja joilla menee vielä paljon huonommin.
Ei kyllä kannata jäädä liikaa katumaan menneisyyttä, sillä sinne ei voi enää palata ja tulevaisuuttakaan ei voi elää. Eikö mielle riitä juuri tämä hetki ja päivä. Turha haaskata liikaa energiaa ja ruutia hetkiin, jotka eivät ole enää tai vielä käsillä.
Hienoa, ettet ole siihen viinaan sortunut ja se itsemurha olisi kyllä pahin ele perheellesi, joten jätä sen pohtiminen tähän paikkaan.
Taidat olla niitä tyyppejä, joka ei millään tyydy olemaan tavis, ja puhumattakaan heikko. Mitäs jos alkaisit nyt sen menestymisen sijaan miettimään, miten vähimmällä vois tulla toimeen. Onhan niitäkin, jotka ovat hypänneet menestymisen ja kuluttamisen oravanpyörästä sivuun ja alkaneet elää "järkevämpää elämää". Kyllä sitä tulee vähemmälläkin rahalla toimeen ja maapallokin voi paljon paremmin. Luin tänään uutisen että Suomen kanssa on tänään kuluttanut vuoden luonnonvaroistaan jo loppuun ja vasta eletään huhtikuuta.
Ei ne mielenterveysongelmat välttämättä periydy ja usko pois, olet lapsillesi se paras mahdollinen isä.
En ole meditointia harrastanut, mutta uskon Jumalaan ja sen on kyllä ollut se jykevin peruspilari elämän myrskyissä. Tuntemuksesi ovat tyypillisiä masentuneen ihmisen kokemuksia ja siinä jää pyörimään vain ikävän kehän ympärille. Nouse tuosta itsesäälin ja katkeruuden syöveristä. Et ole ensimmäinen etkä viimeinenkään alkoholistien jälkeläinen ja työttömyyskin on yleinen ongelma, mutta elää voisi siitäkin huolimatta jopa onnellista elämää.
Hieman suora kirjoitus, mutta sinähän olet ymmärtäväinen ja fiksu suomalainen mies.
Minä olen ihan tavallinen jo iäkkäämmänpuoleinen muori.
sulla ehkä tälläin olemisen ja tekemättömyyden osaamattomuuden ongelma. mulla kun joskus loppu työt ja tuli ekaa kertaa tilanne, ettei ollu koulua, töitä tai harrastuksia, niin se oli outo tilanne. suosittelen sua ottamaan aikaa lapsille,pyöräilemeninen, juokseminen, erävaellus, kalastus, kävely,telttailu ja uinti on lähes ilmasia harrastuksia kunhan alkuun pääsee. säilytät työkykys ja pidän sulle peukkua, sillä kyllä työtä tekevälle löytyy. nykysin sitä joutuu vaan ettimään vähän enemmän kun ennen. älä suotta vaivu synkkyyteen. asioilla on tapana järjestyä hyvin...tsemppiä kesään!!! ;>
En nähnyt että olisit kokeillut vitamiineja ja hivenaineita.
Monet niitä pitävät hihhulointina tällä palstalla, mutta itse sain niistä avun yli 20 vuoden masennukseen.
Eihän mikä tahansa aine toki auta, vaan pitää etsimällä etsiä ne, mistä on vajausta.
Suurimmalla osalla suomalaisista on vajausta D-vitamiinista ja seleenistä. Itse sain masennukseni noilla pois, tosin D-vitamiinin annos on kohdallani 700 mikroa päivässä, vähempi ei riitä.
Netistä löytyy paljon asiasta, kun olet koulujakäynyt kaveri ja aikaakin varmaan nyt löytyy, niin opiskelemaan ihmisen hormonitoimintaa ja aivojen välittäjäaineita. Noilla vitamiineilla ja hivenaineilla siis valmistetaan aivojen tarvitsemia välittäjäaineita ja hormoneja. Mielestäni aika loogista, että jos tuo valmistusprosessi häiriintyy, ihminen sairastuu.
Oikeasti mielenkiintoisia asioita, etenkin kun oppii ymmärtämään oman kehonsa toimintaa ja siinä ohessa ehkäpä parantamaan itsensä.
Näitä asioitahan ei kukaan lääkäri selvitä koskaan.
Jos et jaksa lukea asioista, aloita kokeilemalla tuota Deetä ja seleeniä. Ei siinä paljon ole menetettävääkään.
Itse kokeilin kaikki mahdolliset hivenaineet, aminohapot ja vitamiinit, varmaankin 50 erilaista ainetta. Ja noilla kahdella oli vaikutus.
Tarinani on paljon paljon isompi kuin tuo muutaman rivin kirjoitus, mutta kaikkea ei jaksa naputella, joten oikaisin oikein kunnolla tuon tekstini.
Jaksamista ja kerro ihmeessä joskus miten sinulle kävi.
Ymmärrän sinua oikein hyvin. Asia / asiat, jotka olleet kovia lapsuuden aikana niin kuin sinulla tuo kodin alkoholismi, niin ne vaan ovat todella rankkoja asioita, joita ei milloinkaan unohda. Ne muokkaavat kyllä jokaisen päivän ajattelun ja ovat muistoissa, sellaisissa muistoissa ja mielessä siellä syvällä aivojen lokeroissa, joita ei kyllä poiskaan saa.
Kaikilla meillä on paljon erilaisia muistoja. Kaikilla meillä on myöskin negatiivisia muistoja, surullisia menneisyydestämme ja ihan lapsuus- nuoruusvuosista saakka. Aivot taltioivat kaiken, ihan kaiken ja ne tiedot pysyvät siellä aivoissa niin hyvin ettei niitä saa edes hypnoosilla pois. Muta,....
Nyt vaan on sellainen asia, niin sinä olet raitis, et käytä alkoholia, olet todella upea ihminen. Kunnioitan sinua todella paljon, sillä en käytä alkoa minäkään, vaikka minulla on perheessäni alkoholiongelmaisia ja suvussa myöskin useita, joilla elämän aikaa kuluu juomiseen ja elimistönsä ovat jo aivoja myöden tuhonneet. Suomessa niin kuin kaikkialla länsimaissa alko on se vapaa-ajanviettotapa. Se on terveyden pilaaja ja rahan kuluttaja niinkuin ympärillä olevien ihmisten tuhooja. Lähimmille alkoholisti aiheuttaa kovaa tuskaa, masennusta ja voimattomuutta.
Minulla on ehdotus. Vaikka tuo alkoholiin liittyvä asia onkin jo vanha juttu, mutta on aiheuttanut sinulle syvät arvet ja huonoa itsetuntoa, niin voisit kuule mennä paikkakuntasi alkoholistien omaisten ryhmään tai johonkin tuollaiseen. Siellä kaikki ovat anonyymejä, nimeä ei tarvitse kertoa ja siellä kaikilla on alkoholisti omainen, josta he kärsivät. Siellä kaikilla on se sama suru ja samoja kokemuksia ja on siellä sellaisia, joilla on lapsuudessa ollut kodissa tuo alkoholismi. Monesti vertaistuki voittaa monet terapiat ja lääkkeet eivät ihan kaikkeen auta.
Työttömyys ei tee ihmistä yhtään huonommaksi. Mutta hei, miten sitten voit olla enää, kun joskus jäät eläkkeelle vanhempana? Jaksatko kuulla tuota sanaa eläkeläinen????Moni sitä kuuntelee ihan uuvuksiin saakka jo 40-vuotiaana.
Oletko muuten ollut työttömien kanssa tekemisissä. On olemassa paikkoja työttömille, jossa voi keskustella myöskin ja saada vertaistukea. Siellä on oppineita fiksuja ihmisiä, joille nyt vaan ei ole riittänyt maassamme töitä. Muuten hei, voisitko ajatella tulevasi toimeen hieman pienemmillä tuloilla? Raha ei ratkaise täällä yhteiskunnassa sinun ihmisarvoasi. Pidä uutiset ja politiikkaohjelmien aikana TV ja radiot kiinni. Kuulet vain negatiivisia asioita. Kohdista ajatuksesi kevään kauneuteen, joka kohta alkaa lisäämään uutta kasvustoa luontoon. Oletko milloinkaan antanut itsellesi aikaa nauttia ja levätä???? Tarkoitin sillä tavalla, että myös itse hyväksyt tämän tilanteesi ja otat siitä hyödyn irti. RAHA EI RATKAISE TÄÄLLÄ MAAILMASSA KAIKKEA. ON FAKTA.
Kukaan ihminen ei itse pysty tuhoamaan omaa itsetuntoaan. Kyllä se aina tapahtuu muiden ihmisten toimesta.
olet väärässä
täysin erakoitunut ihminen autiolla saarella voi menettää itsetuntonsa siinä kuin muutkin
Kiitos vastauksista! Niistä oli aidosti hyötyä. Sain toista perspektiiviä. Ja vaikka paha olo jatkuukin, näen itsessäni pienta muutosta lempeämpään suuntaan. Ehkä työttömyys ei olekaan minun vikani. Ehkä olenkin ihan hyvä tyyppi. Ehkä tulevaisuus onkin valoisa.
Oudointa tässä on se, että pidän itseäni liian vanhana työelämään, vaikka olen vasta reilu 30-vuotias. En tiedä, mistä nämä ajatusmallit ovat syntyneet, mutta tiukassa ne elävät.
Et todellakaan ole vanha työelämään,sinä työllistyt vielä,kunhan osut oikeaan saumaan,siis kun on alasi paikkoja tarjolla.Sinä olet opiskellut,ja motivaatiota työntekoon olisi,kun vain olisi paikkoja.Et todellakaan ole mikään luuseri,itsetuntoasi pitäisi nyt saada kohdalleen,yritä ammattiauttajilta saada apua itsetuntosi kohottamiseen,sinulla tuntuu siihen olevan aivan hyvät edellytykset
Perheesi ja itsesi vuoksi ,yritä jaksaa hakea apua.Liikunta kohentaa alakuloista mielialaa,lenkkeilystä olisi varmaan jonkinverran apua.
Sinullla on elämä vielä edessäpäin,toivon sinulle jaksamista,ja voimia hakea apua.
Kun sitä jatkuvasti toitotetaan että halutaan vain niintä nuoria ja vihreitä, niin voi tulla mielikuva ettei enää kelpaa. Eihän kaikki ole kolmikymppisenä ehtineet vielä tuskin aloittaa sitä "siunattua" työelämää. Kyllä sinä hommia saat, ja jos ei aina tärppää, niin voi hyödyntää osaamistaan, koulutustaan monella tavalla.
Olet todella mahtava tyyppi. Usko pois. Jätä vain sen vertailu toisiin. Sinulla on oikeus ihan omanlaatuiseen elämään niin kuin meillä kaikilla.
Kiitos tuesta, ystävät! On lohdullista tajuta, että maailmassa on hyvyyttä niin paljon.
Ikävämpi uutinen on se, että muutaman hyvän päivän jälkeen romahdin eilen jälleen totaalisesti, kun näin erään nuoren menestyneen miehen tarinan netissä. Sama vanha levy alkoi pyöriä mielessä: Pelkään, että lapseni joutuvat elämään köyhyydessä. Kadun menetettyjä mahdollisuuksia ja hukattuja tilaisuuksia. Miksen kouluttautunut alalle, jossa on töitä ja hyvä palkka? Tämä on aivan helvetin järjestönä kelailua, mutta en mahda sille mitään. Nämä ajatukset vain pyörivät koko ajan mielessä.
Nyt on pakko saada ammattiapua. Terapiaan en enää pääse Kelan tuella, koska se optio on jo käytetty. Terveyskeskuksesta sain yhden ajan psykiatriselle sairaanhoitajalla. Tuntuu vain, ettei minun ongelmiani kukaan voi ratkaista, paitsi minä itse, mutta minulla ei ole siihen enää työkaluja. Kaikkeni olen yrittänyt, mutta silti palaan aina samaan vanhaan masennukseen.
Itkeskelen paraikaa yksin kotona. Ahdistaa ja pelottaa. Epäilen, jaksanko enää nousta tästä. Tämä on kyllä yhtä helvettiä.
Loppuuhan sulla pelimerkit kun et ymmärrä lukemaasi, tai sitten on jokin muu syy miksi ohitit viestiketjun ehkä parhaimman neuvon.
En ala sitä tässä toistelemaan, jotakin pitää ihmisen itsekin ymmärtää, mutta kaikkea et todellakaan ole kokeillut.
Googlellakin löytää paljon asiasta... Jos ei osaa tätä internetin tietolähdettä käyttää, niin sitten pitää mennä ammattiauttajalle hakemaan ne SSRI lääkkeet.
Et sinä nyt itse ole syyllinen.
Tää meiniki on nykyään sellainen, että yritykset koittaa saada maksimitulosta millä tavalla tahansa. Eli irtisanovat, laskevat palkkoja yms. Lisäksi hallitus tekee kaikkensa, että ostovoima minimoituu, mikä tietysti on järjenvastaista taviksen kannalta, mutta eliitti juhlii osinkojuhlia. Trendinä on yhtiöittää kaikki metsät, taksit, tiet, jopa terveysjärjestelmä ja myydä ne yksityisille, esim.venäläisille.
Suomelle tepahtuu juuri nyt samaa kuin Venäjällä 1990 jälkeen. Valtion omaisuus yksityistetään ja myydään "hyvävelikerhon" oligarkeille. Venäjällä nähtiin nälkää tämän takia 1998, kunnes Putin tuli ja laittoi osan oligarkeista hautuumalle tai vankilaan ja kansallisti ryöstettyä omaisuutta, jolloin venäläisten elintaso kolminkertaistui.
Suomi on siitä huonossa tilanteessa, että kun infra ja yritykset myydään, tänne ei jää kuin köyhtyvä veronmaksajien joukko, joka menettää työnsä ulkomaalaisille ja lopulta roboteille.
Taistele tai pakene!
Esim.muuta ulkomaille, jossa on töitä.
Suomi on oikeasti menossa kysyntälamaan, 2008 investointilaman lisäksi.
Kaikki tullaan myymään kuten Kreikassa. Kansa tulee kärsimään suuresti.
Syy työtyyömyyten ei ole yksin sinun, vaan Kekkosen jälkeisten tyhmien isänmaanpetturipoliitiikkojen ja hyvävelikerhojen.
500 000 työtöntä, 500 000 puhelinmyyjän tapaista ja 16 000 "avointa" työpaikkaa eli jotain tempputöitä. Siinä Suomen karu tilanne! Eiköhän leikata duunarilta lisää:)
En tiedä miten masennuksesta pääsee eroon!
Viina ei auta, nainen kyllästyttää ajan kanssa. Muuttoa ulkomaille pitää kokeilla. Äiti ja "valtio" hoitaa kyllä lapset. Tai ne voi viedä ulkomaille, jos sieltä saa hyviä hommia.
Kuolema tulee olemaan joka tapauksessa armahdus tästä paskamaailmasta, joten sitä korttia ei kannata etuajassa katsoa.
..
http://www.telegraph.co.uk/science/2016/04/27/mindfulness-can-control-depression-as-well-as-drugs-study-shows/
"as well as drugs" ei tarkoita välttämättä kovin hyvää vaikutusta
terävä huomio. sanonpa kuitenkin, että kaikenlaisessa meditaatioon jne. suuntautuvassa rauhoittumisessa ja mietiskelyssä on parempi potentiaali auttaa ihmistä tuskissaan kuin "lääkkeillä". Kiinni henkilön tilanteesta.
PSYKIATRISET LÄÄKKEET:
NIIDEN VAHINGOLLISET SIVUVAIKUTUKSET
Kuka tahansa, joka kahlaa läpi
kliininen farmakologia -osan lääkepakkauksen tuoteselosteesta, päästäkseen sivuvaikutusten listaan, ansaitsee aplodit tästä urotyöstä. Tästä ja muista syistä ilmaisu "tietoinen suostumus" psykiatrisista lääkkeistä puhuttaessa on harhaanjohtava. Kuitenkin niille, joilla ei ole taipumusta tällaisiin urotöihin, seuraavassa on lista:
RAUHOITTAVAT AINEET, psykoosilääkkeet
aiheuttavat toistuvasti vaikeuksia ajattelussa, huonoa keskittymiskykyä, painajaisia, emotionaalista tylsyyttä, masennusta, epätoivoa ja seksuaalisia häiriöitä. Fyysisesti ne voivat aiheuttaa : tardiivia dyskinesiaa - äkillisiä kontrolloimattomia lihaskramppeja ja kouristuksia sekä kiemurtelevia , vääntelehtiviä liikkeitä erityisesti jaloissa, kasvoissa, suussa ja kielessä, vääntäen kasvot irvistykseen. Ne sisältävät myös akatisian, joka on vakava rauhattomuustila, joka tutkimusten mukaan voi aiheuttaa kiihtymystä ja psykoosin. Mahdollinen kuolemaan johtava vaikutus on Neuroleptic Malignant -syndroomalla (pahanlaatuinen psyykelääkkeistä johtuva oireyhtymä), johon kuuluu lihasten jäykkyys, muuttuneita mielentiloja, epäsäännöllinen pulssi tai kohonnut verenpaine ja sydänoireita.
RAUHOITTAVAT AINEET, bentsodiatsepiinit
voivat aiheuttaa uneliaisuutta, pyörrytystä, sekavuutta, hermostuneisuutta, seksuaalisia häiriöitä, HALLUSINAATIOITA, painajaisia, vakavaa masennusta, äärimmäistä rauhattomuutta, unettomuutta, pahoinvointia ja lihasvärinää. Epileptiset kouristukset ja kuolema ovat seuranneet , kun on yhtäkkiä lopetettu miedompien rauhoittavien käyttö. Siksi on tärkeää, ettei niiden käyttöä koskaan lopeteta yhtäkkiä tai ilman asianmukaista lääkärinvalvontaa, vaikka lääkkeitä olisikin käytetty vasta parin viikon ajan.
SEDATIIVI-HYPNOOTIT
eli rauhoittavat unilääkkeet aiheuttavat usein yllämainittuja sivuvaikutuksia, kuten myös krapula-vaikutusta, näkyvää humalatilaa, koordinaatiokyvyn puutetta (ataksiaa) ja ihottumaa.
MASENNUSLÄÄKKEET
(trisykliset) voivat aiheuttaa horrostilaa, uneliaisuutta, apatiaa, ajattelun vaikeutta, sekavuutta, keskittymiskyvyn heikkenemistä, muistiongelmia, painajaisia, paniikin tunnetta, äärimmäistä rauhattomuutta.; myös harhakuvitelmia, maanisia reaktioita, hourailua, kouristuksia, kuumetta, alentunutta valkosolujen määrää (infektioineen), MAKSAVAURIOITA ja sydänkohtauksia sekä halvauksia.
SELEKTIIVISET, serotoniinin
takaisinoton estäjät ( SSRI ) voivat aiheuttaa päänsärkyä, kiihtymystilan, unettomuutta, ja outoja unia, ruokahaluttomuutta, impotenssia, sekavuutta ja akatisiaa. On arvioitu, että 10 - 25 prosenttia SSRI:n käyttäjistä kokee näitä sivuvaikutuksia, joihin liittyy usein itsemurha-ajatuksia. vihamielisyyttä ja väkivaltaista käyttäytymistä.
Vuonna 1997 CandaceB. Pert,Georgetownin yliopiston lääketieteen laitoksen tutkimusprofessori Washington D.C:stä kirjoitti, että SSRI:t voivat pitkäaikaisen käytön jälkeen myös aiheuttaa sydän- ja verisuoniongelmia ihmisille, jotka ovat tällaisille alttiita. Tästä pitkäaikaiskäytöstä on tullut yleinen käytäntö huolimatta puutteellisista turvallisuustutkimuksista. *Vuonna1998 myös Japanilaiset tutkijat raportoivat Lancetissa, brittiläisen lääketieteen seuran julkaisussa, että keuhkoihin voi kertyä huomattava määrä masennuslääkettä ja ne voivat vapautua myrkyllisiin pitoisuuksiin, kun aletaan käyttää toista masennuslääkettä.
RITALINIA
(metyylifenidaatti) ei saisi antaa alle 6-vuotiaille lapsille.
Haitallisiin vaikutuksiin kuuluvat: hermostuneisuus ja unettomuus, liikaherkkyys, anoreksia, pahoinvointi, pyörrytys, päänsärky, uneliaisuus, kohonnut verenpaine ja pulssimuutokset, nopeutunut sydämen lyöntitiheys, angiina, alavatsakipu, ruokahaluttomuus, painon putoaminen, myrkytyspsykoosi. Joillekin lapsille on kehittynyt tahattomia tik-liikkeitä ja nykimistä, jota kutsutaan Touretten syndroomaksi.
Ihmiskeho on äärettömän monimutkainen biokemiallinen kone, jossa kemialliset reaktiot ja virtaukset tapahtuvat harmoniassa ja rytmisesti toistensa kanssa. Ne tapahtuvat tietyissä järjestyksissä, ja tietyissä määrissä ja tietyissä nopeuksissa. Kun vieras aine, kuten psykotrooppinen lääke tuodaan kehoon, nämä virtaukset ja sisäiset liikkeet häiriintyvät. Lääke voi nopeuttaa, hidastaa, hillitä, peittää alleen tai evätä tärkeät aineenvaihduntaan tarvittavat aineet.
Tämä on syy, miksi psykiatriset lääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksia. Tämä on tosiasiassa se syy, miksi ne edes vaikuttavat millään tavalla. Ne eivät paranna mitään. Ihmiskeho on kuitenkin varustautunut pitämään puoliaan ja vastustamaan tämän kaltaista rikkirepimistä. Kehossa useat järjestelmät taistelevat vastaan yrittäen prossesoida vierasta kemikaalia ja työskentelevät uutterasti tasapainottaakseen lääkkeen vaikutukset.
Mutta keho kestää vain tiettyyn rajaan saakka. Nopeasti tai hitaasti, systeemi romahtaa. Kuten auto, jota ajetaan raketin polttoaineella, voidaan ehkä saada kulkemaan1500 km
Täytyy laittaa uudestaan kun tietokone temppuilee taas:
PSYKIATRISET LÄÄKKEET:
NIIDEN VAHINGOLLISET SIVUVAIKUTUKSET
Kuka tahansa, joka kahlaa läpi
kliininen farmakologia -osan lääkepakkauksen tuoteselosteesta, päästäkseen sivuvaikutusten listaan, ansaitsee aplodit tästä urotyöstä. Tästä ja muista syistä ilmaisu "tietoinen suostumus" psykiatrisista lääkkeistä puhuttaessa on harhaanjohtava. Kuitenkin niille, joilla ei ole taipumusta tällaisiin urotöihin, seuraavassa on lista:
RAUHOITTAVAT AINEET, psykoosilääkkeet
aiheuttavat toistuvasti vaikeuksia ajattelussa, huonoa keskittymiskykyä, painajaisia, emotionaalista tylsyyttä, masennusta, epätoivoa ja seksuaalisia häiriöitä. Fyysisesti ne voivat aiheuttaa : tardiivia dyskinesiaa - äkillisiä kontrolloimattomia lihaskramppeja ja kouristuksia sekä kiemurtelevia , vääntelehtiviä liikkeitä erityisesti jaloissa, kasvoissa, suussa ja kielessä, vääntäen kasvot irvistykseen. Ne sisältävät myös akatisian, joka on vakava rauhattomuustila, joka tutkimusten mukaan voi aiheuttaa kiihtymystä ja psykoosin. Mahdollinen kuolemaan johtava vaikutus on Neuroleptic Malignant -syndroomalla (pahanlaatuinen psyykelääkkeistä johtuva oireyhtymä), johon kuuluu lihasten jäykkyys, muuttuneita mielentiloja, epäsäännöllinen pulssi tai kohonnut verenpaine ja sydänoireita.
RAUHOITTAVAT AINEET, bentsodiatsepiinit
voivat aiheuttaa uneliaisuutta, pyörrytystä, sekavuutta, hermostuneisuutta, seksuaalisia häiriöitä, HALLUSINAATIOITA, painajaisia, vakavaa masennusta, äärimmäistä rauhattomuutta, unettomuutta, pahoinvointia ja lihasvärinää. Epileptiset kouristukset ja kuolema ovat seuranneet , kun on yhtäkkiä lopetettu miedompien rauhoittavien käyttö. Siksi on tärkeää, ettei niiden käyttöä koskaan lopeteta yhtäkkiä tai ilman asianmukaista lääkärinvalvontaa, vaikka lääkkeitä olisikin käytetty vasta parin viikon ajan.
SEDATIIVI-HYPNOOTIT
eli rauhoittavat unilääkkeet aiheuttavat usein yllämainittuja sivuvaikutuksia, kuten myös krapula-vaikutusta, näkyvää humalatilaa, koordinaatiokyvyn puutetta (ataksiaa) ja ihottumaa.
MASENNUSLÄÄKKEET
(trisykliset) voivat aiheuttaa horrostilaa, uneliaisuutta, apatiaa, ajattelun vaikeutta, sekavuutta, keskittymiskyvyn heikkenemistä, muistiongelmia, painajaisia, paniikin tunnetta, äärimmäistä rauhattomuutta.; myös harhakuvitelmia, maanisia reaktioita, hourailua, kouristuksia, kuumetta, alentunutta valkosolujen määrää (infektioineen), MAKSAVAURIOITA ja sydänkohtauksia sekä halvauksia.
SELEKTIIVISET, serotoniinin
takaisinoton estäjät ( SSRI ) voivat aiheuttaa päänsärkyä, kiihtymystilan, unettomuutta, ja outoja unia, ruokahaluttomuutta, impotenssia, sekavuutta ja akatisiaa. On arvioitu, että 10 - 25 prosenttia SSRI:n käyttäjistä kokee näitä sivuvaikutuksia, joihin liittyy usein itsemurha-ajatuksia. vihamielisyyttä ja väkivaltaista käyttäytymistä.
Vuonna 1997 CandaceB. Pert,Georgetownin yliopiston lääketieteen laitoksen tutkimusprofessori Washington D.C:stä kirjoitti, että SSRI:t voivat pitkäaikaisen käytön jälkeen myös aiheuttaa sydän- ja verisuoniongelmia ihmisille, jotka ovat tällaisille alttiita. Tästä pitkäaikaiskäytöstä on tullut yleinen käytäntö huolimatta puutteellisista turvallisuustutkimuksista. *Vuonna1998 myös Japanilaiset tutkijat raportoivat Lancetissa, brittiläisen lääketieteen seuran julkaisussa, että keuhkoihin voi kertyä huomattava määrä masennuslääkettä ja ne voivat vapautua myrkyllisiin pitoisuuksiin, kun aletaan käyttää toista masennuslääkettä.
RITALINIA
(metyylifenidaatti) ei saisi antaa alle 6-vuotiaille lapsille.
Haitallisiin vaikutuksiin kuuluvat: hermostuneisuus ja unettomuus, liikaherkkyys, anoreksia, pahoinvointi, pyörrytys, päänsärky, uneliaisuus, kohonnut verenpaine ja pulssimuutokset, nopeutunut sydämen lyöntitiheys, angiina, alavatsakipu, ruokahaluttomuus, painon putoaminen, myrkytyspsykoosi. Joillekin lapsille on kehittynyt tahattomia tik-liikkeitä ja nykimistä, jota kutsutaan Touretten syndroomaksi.
Ihmiskeho on äärettömän monimutkainen biokemiallinen kone, jossa kemialliset reaktiot ja virtaukset tapahtuvat harmoniassa ja rytmisesti toistensa kanssa. Ne tapahtuvat tietyissä järjestyksissä, ja tietyissä määrissä ja tietyissä nopeuksissa. Kun vieras aine, kuten psykotrooppinen lääke tuodaan kehoon, nämä virtaukset ja sisäiset liikkeet häiriintyvät. Lääke voi nopeuttaa, hidastaa, hillitä, peittää alleen tai evätä tärkeät aineenvaihduntaan tarvittavat aineet.
Tämä on syy, miksi psykiatriset lääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksia. Tämä on tosiasiassa se syy, miksi ne edes vaikuttavat millään tavalla. Ne eivät paranna mitään. Ihmiskeho on kuitenkin varustautunut pitämään puoliaan ja vastustamaan tämän kaltaista rikkirepimistä. Kehossa useat järjestelmät taistelevat vastaan yrittäen prossesoida vierasta kemikaalia ja työskentelevät uutterasti tasapainottaakseen lääkkeen vaikutukset.
Mutta keho kestää vain tiettyyn rajaan saakka. Nopeasti tai hitaasti, systeemi romahtaa. Kuten auto, jota aje
Ja vielä loppuosa uudestaan kun ei onnistunut: nimimerkillä "Periksi ei anneta".
Mutta keho kestää vain tiettyyn rajaan saakka. Nopeasti tai hitaasti, systeemi romahtaa. Kuten auto, jota ajetaan raketin polttoaineella, voidaan ehkä saada kulkemaan1500 km/h, mutta renkaita, moottoria ja sisäosia ei oltu koskaan tarkoitettu tällaiseen. Kone hajoaa.
Ota myös huomioon Thomas Mooren 1998 Yhdysvaltalainen raportti. Moore on terveyspoliitiikan vanhempi tutkija George Washington Yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.
Moore arvioi, että Amerikassa kuolee yli 100.000 ihmistä joka vuosi reseptilääkkeiden haittavaikutuksiin ja miljoona ihmistä vahingoittuu niin vakavasti, että he tarvitsevat sairaalahoitoa. Moore kysyy: "Niin huonosti ohjatussa, luonnostaan vaarallisessa systeemissä, kuluttajien täytyy kiinnittää paljon enemmän huomiota käyttämiensä lääkkeiden vaaroihin. Pystyvätkö he tunnistamaan ottamansa lääkkeen haitalliset vaikutukset, eritoten vaikeasti määriteltävät vaikutukset, kuten väsymyksen ja lievän masennuksen? Onko tämä sellainen lääke, jonka pienikin yliannostus on vaarallinen?
Kyllä tuo sinä pääset tuon yli. Jospa alat mielessäsi kiittää ja iloita kun toinen menestyy. Ei se ole sinulta pois, ei sulje pois mahdollisuuksiasi onnelliseen elämään. Ja lapset rakentavat itse loppujen lopuksi oman elämänsä.
Jospa se prosessi ei menekään niinpäin että ensin on kateus tai mikä sitten onkaan ja sen jälkeen ihminen masentuu.
Jospa se onkin niinpäin että ensin on masennus, ja siitä johtuen kaikki ärsyttää, tietysti eniten ne asiat, jotka osuvat arkaan paikkaan.
Siinä ei mielikuvaharjoittelut ja asenteen säätäminen auta.
tekemistä ??
"Kirjoitan tämän, koska en keksi muutakaan kanavaa, jossa voisin jakaa tarinani."
Lue seuraava kirja ; Jobin kirja, niin tiedät mikä on todella paskaa...
Lisäksi lopeta helevetissä niidne myrkkyujen syönti, kjoska ne 100%:N varmuudella tuhoavat aivosi !!!
Sanonpa vain sen, että ajatus siitä että olet luuseri on tosiaan vain oman pääkoppasi iso vääristymä, koska faktathan kertovat aivan muuta. Se fakta, että olet tovin ollut työttömänä on yksi paskan maku, kun vertaa mitä muuta olet saavuttanut elämässä.
Tämä ei vielä auta sua mitenkään masennuksen kanssa, mutta mun mielestä on tärkeää, että tosissasi tiedostat edes tuon luuseri -ajatuksen olevan oman pääsi vääristymä, jota et voi millään tavalla rationaalisesti perustella.
Lääkkeistä en kommentoi mitään muuta, kuin että itse en enää ikinä ssri -lääkkeisiin koske. Ja 18 vuotta masennusta takana.