Lasten huoltajuuskiista oikeudessa

Pakko purkaa johonkin.
vein vuosi sitten lasten asumisen huoltokiistan käräjäoikeuteen.
Lasten isä lähti uuden naisen kanssa eri paikkakunnalle extempore hellurei ja kun kerroin oman mielipiteeni että lasten ei tulisi muuttaa 400km päähän tuntematomattomaan kun täällä lasten synnyinkunnassa on molempien vanhempien sukulaiset, kummit ja lasten kaikki lähi ihmiset. mutta ei! ei kuuloonkaan että isä olisi jättänyt työssä käyvälle päivätyötä tekevälle äidille lapset. lapset kaikki kolme on alle 12vuotiaita vielä pitkään. isä työtön eikä töitä halua edes tehdä. syynä muuttoon oli, lapsilla parempi tulevaisuus siellä toisaalla (uuden naisen kotipaikka siis) paremmat koulut, heillä paremmat ihmisuhteet ja isä menee töihin sinne. ja uusi avovaimo työttömänä hoitaa lapsiamme. en ymmärtänyt vieläkään koko systeemiä että miksi lasten ellämä pitää mullistaa kun isällä se kiire ja tahto sinne oli yksinään. lapset oireili. koulu ja lapsen psyka teki lastensuojelu ilmotuksen jossa oli huoli lasten olosuhteista isän luona, koti asioista. siitä alkoi myön minun äitinä olon syyllistäminen, en välittänyt lapsistani, en ikinä ollut kotona en toiminut säntöjen mukaan. kaikki mullistui. isä yritti itsemurhaa vuosi takaperin, kun uusi nainen yrittijättää hänet. mutta selvisi ja he menivät kihloihin, stten tuli kiire muuttaa kauas kaikkea pakoon totuutta pakoon.. en sallinu lasten muuttoa joten kyseenalaistin asian, sain siitä hyvästä rikos ilmotuksia kun lopulta vein asian lasten asumisesta ja huollosta käräjäoikeuteen sillä isä uhkaili että en näe enää lapsia ja hakee yksinhuoltajuutta. ei koskaan hakenut, mutta minä hain lasten asumiseen oikeuksiani ja tapaamisoikeuksia. sain siis laitomasta uhkauksesta, kotirahan häirinnästä, lasteni pahoinpidellystä rikossyytteet. ne jäi syyttäjällä syyttämättä jättämis päätökseen, eikä minu edes kuuneltu kuin puhelimessa. lasten isä oli valehellut ja hänen avovaimonsa oli tdistanut aivan kuten minäkin eli kuten asia meni. ja nuo syytteet oli selkeästi tehty hätäpäissään ja minua mustamaalatakseen. mutta perättömiä mitkä itsekin tiesin.

nyt alkanut sitten lapset ettei halua enää nähdä äitiä, ei kutsu minua äidiksi, eivät halua sukuani enää nähdä jne. ja kaiki lasten isä puhuu lasten puolesta mutta minä vaadin tapaamisia jotka on aina iloisia ja meillä on mukavaa ja lapset ei isälle tahtoisi mennä mutta sanon aina että meillä on säännöt ja niitä noudatetaan että nhdään taas kun on meidän yhteinen vko lopuu, eli joka toine vko loppu. lapset kärsii, ne ikävöi äitiä. ja miksei. lapsiltani kuulin ensimmäisenä että minä olen rikollinen? ja että miks en vauvana hoitanu niitä ja hylkäsin? ja miksi aina olin töissä enkä kotona?

nyt on olosuhde selvitys tehty ja odotan käräjiä. mutta lasten isä alkanut laittamaan viestiä kuinka hänellä on todistajia minua kohtaan, kuinka lapset on kaikille kertoneet että olen huono äiti ja kuinka hänen asianajaja on sanonut että isä on vahvoilla koska lapset on asuneet tämän väliaikaismäräyksen mukaan isän luona uudessa asuinkunnassa, kun ei tuomari silloin mitään uskonu ekä antanu puheenvuoroa, tuumasi vaan etä isä varmasti hoitaa asiansa ja katotaan sitten kun lopullinen tulee käräjä.

voiko asumistilanne muuttua? onko mitän mahdollisuuksia minulla saada ne luokseni. olen päivätyötä tekevä äiti, talous on kunnossa vaikken rikas olekaan. seurustelen mutta en asu avoliitossa eikä uusi suhde ole tärkein vaan lapseni. en ees tiedä mitä todistajia tai todisteita isällä edes voisi olla? sillä minusta ei ole mitään merkintöjä, ainoastaan että olen pyytänyt vuosia sitten jo liiton aikana perheneuvolaa, hoitanut lasteni asiat aina jne.perus tavis äiti siis olen.

aika hukassa olen. lasten isällä on pikaisesti uusi avioliitto jo, kolmas jo menossa ja lasta odottavat jo. lapsia ennestään ennen minua liitosta kolme joihin ei huoltajuutta ja ovatkin jo aikuisia. sitten minun kanssani kolme joista yhteishuoltajuus ja nyt uuden liiton kanssa tulossa yhteinen jossa sillä naisella jo kaksi edellisestä. he puhuvat ydin perheestä mitä minulla ei ole mutta mielestäni minun ydinperhe on minä ja lapset.

tiedän että sekavaa kirjoitusta, mutta kyllä tämä on sekavaa aikaa... käyn terapiassa purkaa ajatuksia, vertais tuessa toimin sillä tiedän että en ole ainut vanhempi joka tässä elämäntilanteesa on tahtomattaan