Olen alkanut pelätä kuolemaa

Mikä on jäänyt kokematta?

Mitä niistä voit tehdä tänään, huomenna tai tällä viikolla?

Tee lista niistä

Minusta olis hienoo jos voisin joskus vielä rakastaa

Itse olen joutunut kokemaan tuon kuolemanpelon aiemmin. En pelkää enää.

Miettinyt itse noita tekemättä jääneitä asioita. Ei oikeastaan ole sellaista, mitä haluaisi. Tärkeintä olisi varmaan rakkauden tunne. En tykkää matkustella ja olen jo tehnyt tapeeksi hurjia temppuja.

Monet pelkäävät kuolemaa siksikin, että orastava omatunto alkaa kolkuttamaan. Onko asioita, joita on jättänyt tekemättä, vaikka olisi voinut? Jättänyt auttamatta, kulkenut ohi, jättänyt rakastamatta, ollut tyly, itsekäs, ym. ym.???? Kuinkahan moni edes kuolinvuoteellaan tulee ajatelleeksi, että olisi pitänyt pyytää anteeksi siltäkin ja siltäkin. Tuomari nimittäin odottaa tuonpuoleisessa.

Minä en pelkää koska tämä maailma on minulle helvetti.

haaveita pystyisi muutenkaan toteuttamaan, koska se vaatisi rahaa.

Mä haluaisin kokea vielä loman ja nähdä toivunko mä tästä enää.
Mun pumppu leikkaa kohta kiinni väsymyksen määrästä.
hullua tässä on se, että mikään tekeminen ei riitä.

Mihin tai mille ihminen antaa aikansa ja voimansa? Työlle josta saa orjan merkkejä= rahaa?

AP: hyvä aloitus: en pelkää kuolemaa mutta mikä harmittaisi, jos kuolisin huomenna?

Moni asia jää kuitenkin kesken kuoleman lopettaessa koska tahansa kenen hyvänsä elämän.

Ihminen joutuu luopumaan ensin haaveistaan ja toteutumattomista unelmistaan, ja viimeiseksi me kaikki joudumme luopumaan elämästämme.

Ja siinä välillä kukin luopuu hyvin erilaisista asioista, mutta paljon niitä useimmilla kuitenkin on.

Kun sisäistää sen, että mahdollisesti moni asia jää kokematta, tekemättä ja kesken, voimme suhtautua jokaista joskus - ehkä piankin - odottavaan kuolemaan rauhallisin mielin.

On vain parasta tunnustaa vajavuutensa ja hyväksyä tosiasiat, mutta kuitenkin edes pyrkiä pienentämään sitä temättömien töiden, sanomattomien ajatusten ja korjaamattomien ihmissuhteiden listaa vähän joka päivä.

Tuossa päivällä juuri mietin millainen elämä minulla on ollut. Vaikka en ole koskaan elänyt, kuin viimeistä päivää on elämässä silti ollut paljon sisältöä. Monia erilaisia hetkiä ja tapahtumia, jotka on painunut mieleen.
Elämä laittoi mutkin miettimään asioita ihan eri kantilta ja kuolemakin tuli siinä samalla mietittyä. Ei kuolema siitä miksikään muutu pelkäsi sitä tai ei. Me kaikki kuollaan joskus. Eletään siihen asti valitsemallamme tavalla ja annetaan elämän tuoda elämäämme mitä se tuo. Toki itse voi avittaa saamaan lisääkin sisältöä, jos sitä elämäänsä kaipaa.

Vielä voit alkaa elää, meen nukkuu...

Aika paljonhan sitä on elämässään kerennyt jo nähdä ja tehdä ja paljon haluaisi vielä jatkossakin tehdä ja nähdä kaikkea haluamaansa ei varmaan ehdi, pitäisi tehdä varmaan viisi tai kymmenen tärkeintä lista ja toteuttaa mitä voi, aika hyvä ajatus ei menisi elämä haahuillessa.