Tapasin tämän miehen n. 3 vuotta sitten. Olin juuri eronnut pitkästä suhteesta ja meistä tuli täten lähinnä vain hyvänpäivän tutut. Vuosi meni ja yhteydenpitoa ei olut juuri lainkaan. Tapaamisemme ns. Vuosipäivänä/vappuna lyöttäydyimme samaan porukkaan ja alkoholin seurauksena ilta päättyi hänen kämpilleen pussailuun, halailuu ja vierekkäin nukkumiseen. Siitä alkoikin kesä, jolloin liikuimme lähes kokoajan yhdessä. Illat päättyivät monesti samalla tavalla ja kipinää oli, seksiä ei kuitenkaan ollut.
Lopulta huomasin ihastuneeni tähän mieheen, sillä yhteytemme oli jotain sanoinkuvaamatonta. Päätin kertoa tunteistani ja vastaukseksi sain, että hän ei ajattele minusta samalla tavoin. Hyväksyin asian, vaikka pahalta se tuntui. Välimme viilenivät kuitenkin, sillä pakeista huolimatta tunteeni eivät viilenneet.
Olin jo pitkään miettinyt paikkakunnalta poismuuttoa ja koska ajattelin sen helpottavan oloani päätin ottaa ja lähteä. Päätin kuitenkin olla aikuinen ja vietimme mukavan illan tämän miehen kanssa ennen poismuuttoani. Muutama kuukausi vierähti ja tulin taas vapuksi samalle paikkakunnalle. Päätin ottaa mieheen yhteyttä sillä olin varma että tunteeni olivat kadonneet.
Ilta oli mukava, mutta taas kerran päädyimme samaan lopputulokseen, seksiä ei kuitenkaan vieläkään tullut kuvioihin. Minun tunteeni heräsivät, mutta mies ei halunnut enempää. Palasun takaisin omaan kaupunkiini ja sovimme miehen kanssa, että koska minulla tunteita heräsi, pitäisimme suhteemme täysin platonisena. Vierähti taas tovi ennen kun seuraavan kerran näimme ja aloin pikkuhiljaa "toipumaan" tunteista. Lopulta olin tukahduttanut tunteeni niin hyvin, etten edes tiennyt niitä olemassa olevankaan.
Pari kuukautta sitten lähdimme taas yhdessä viettämään iltaa ja huomasin tuntevani tällä kertaa mustasukkaisuutta. Aikaisemmin tunteista huolimatta en tätä tunnetta ollut huomannut. Lopulta illan myötä tajusin, että ne tunteet mistä luulin päässeeni eroon olivat vain hyvin piilossa. Sain kännissä avauduttua kaikesta tälle miehelle ja tiemme erosivat illan aikana. Seuraavana päivänä keskustelimme asiasta, koska olimme molemmat yhtä hämmentyneitä siitä, että tunteeni eivät olleet kadonneet. Sanoin tälle miehelle, että en odota häneltä mitään ja ymmärrän, ettei hän minua halua. Ja että toivoin, ettei hänen käytöksensä muutu minua kohtaan. Halusin säilyttää ystävyyden ja lupasin ettei samanlainen tunnemyrsky tule enää toistumaan.
Luulinkin kaiken olevan hyvin ja seuraava tapaamisemme sujuikin hyvin. Mies nukkui patjalla ja minä hänen sängyssään, molemmilla oli hauska ilta ja itse en tukehduttanut tunteitani, mutta en myöskään toiminut niiden mukaan. Ajattelin, että viimein minun olisi mahdollista päästä noista tunteista oikeasti eroon ja pitää hänet kaverina, sillä kaikesta huolimatta tunsin sielunkumppanuutta tätä miestä kohtaan ja olin viimein hyväksynyt, että hän saattaa jossain vaiheessa löytää romanttisen kumppanin joka en ole minä.
Kaikki kuitenkin muuttui totaalisesti nyt vkl. Ilta alkoi ihan normaalisti ja tunteistani huolimatta en tuntenut tuskaa hänen seurassaan tai ylipäätänsä mustasukkaisuutta. Kännissä kuitenkin kaikki kääntyi ympäri. Lopulta huomasin taas suutelevani hänen kanssaan ja omista vastusteluistani huolimatta jatkoin myös hänen kotiinsa asti. Yritin selittää, että meidän ei pitäisi, sillä tunteeni eivät ole kadonneet mihinkään, mutta aamulla löysin itseni hänen sängystään ja olimme viimeinkin tämän lähes kolmen vuoden jälkeen harrastaneet seksiä. Aamulla en karannutkaan paikalta, kuten tapanani oli vaan jatkoimme hauskanpitoa, mutta edellisestä yöstä ei puhuttu sanaakaan. Mies yritti kyllä vihjailla, ettei tunne morkkista enää oikeastaan mistään tekosistaan. Jatkoimme puhumatta asiasta, kunnes lopulta sain soiton, että minun on pakko lähteä takaisin kotiin toiselle paikkakunnalle.
Mies yritti saada minua jäämään, mutta tilanne oli se, että lähtö oli pakollista. Sanoin lopuksi, että nähellään taas vappuna ja hän vastasi siihen myöntävästi. Nyt en suoraan sanottuna enää ymmärrä. En ole pystynyt ottamaan häneen yhteyttä, sillä en tiedä haluanko tietää vastausta. Odotan koko ajan, että hän laittaisi jotain, sillä hän tasan tarkkaan kyllä tietää tunteistani ja varmasti tajuaa, että tämä muuttaa kyllä asioita. Vai muuttako, pitäisikö tässä vain unohtaa koko asia ja jatkaa kuten ennenkin? Entä uskallanko oikeasti vappuna nähdä häntä? Luisunko taas tuohon kärsimyksen tilaan ja unohdan lupaukseni myös itselleni?
En missään nimessä syytä häntä mistään, olen aikuinen nainen ja olen vastuussa omista tunteistani. Silti olen nyt ihan pihalla, enkä tiedä mitä tehdä. Seksin harrastaminen ylitti jonkinlaisen rajan, josta en enää tiedä missä ollaan. Kokemuksia, neuvoja yms?
Lopulta huomasin ihastuneeni tähän mieheen, sillä yhteytemme oli jotain sanoinkuvaamatonta. Päätin kertoa tunteistani ja vastaukseksi sain, että hän ei ajattele minusta samalla tavoin. Hyväksyin asian, vaikka pahalta se tuntui. Välimme viilenivät kuitenkin, sillä pakeista huolimatta tunteeni eivät viilenneet.
Olin jo pitkään miettinyt paikkakunnalta poismuuttoa ja koska ajattelin sen helpottavan oloani päätin ottaa ja lähteä. Päätin kuitenkin olla aikuinen ja vietimme mukavan illan tämän miehen kanssa ennen poismuuttoani. Muutama kuukausi vierähti ja tulin taas vapuksi samalle paikkakunnalle. Päätin ottaa mieheen yhteyttä sillä olin varma että tunteeni olivat kadonneet.
Ilta oli mukava, mutta taas kerran päädyimme samaan lopputulokseen, seksiä ei kuitenkaan vieläkään tullut kuvioihin. Minun tunteeni heräsivät, mutta mies ei halunnut enempää. Palasun takaisin omaan kaupunkiini ja sovimme miehen kanssa, että koska minulla tunteita heräsi, pitäisimme suhteemme täysin platonisena. Vierähti taas tovi ennen kun seuraavan kerran näimme ja aloin pikkuhiljaa "toipumaan" tunteista. Lopulta olin tukahduttanut tunteeni niin hyvin, etten edes tiennyt niitä olemassa olevankaan.
Pari kuukautta sitten lähdimme taas yhdessä viettämään iltaa ja huomasin tuntevani tällä kertaa mustasukkaisuutta. Aikaisemmin tunteista huolimatta en tätä tunnetta ollut huomannut. Lopulta illan myötä tajusin, että ne tunteet mistä luulin päässeeni eroon olivat vain hyvin piilossa. Sain kännissä avauduttua kaikesta tälle miehelle ja tiemme erosivat illan aikana. Seuraavana päivänä keskustelimme asiasta, koska olimme molemmat yhtä hämmentyneitä siitä, että tunteeni eivät olleet kadonneet. Sanoin tälle miehelle, että en odota häneltä mitään ja ymmärrän, ettei hän minua halua. Ja että toivoin, ettei hänen käytöksensä muutu minua kohtaan. Halusin säilyttää ystävyyden ja lupasin ettei samanlainen tunnemyrsky tule enää toistumaan.
Luulinkin kaiken olevan hyvin ja seuraava tapaamisemme sujuikin hyvin. Mies nukkui patjalla ja minä hänen sängyssään, molemmilla oli hauska ilta ja itse en tukehduttanut tunteitani, mutta en myöskään toiminut niiden mukaan. Ajattelin, että viimein minun olisi mahdollista päästä noista tunteista oikeasti eroon ja pitää hänet kaverina, sillä kaikesta huolimatta tunsin sielunkumppanuutta tätä miestä kohtaan ja olin viimein hyväksynyt, että hän saattaa jossain vaiheessa löytää romanttisen kumppanin joka en ole minä.
Kaikki kuitenkin muuttui totaalisesti nyt vkl. Ilta alkoi ihan normaalisti ja tunteistani huolimatta en tuntenut tuskaa hänen seurassaan tai ylipäätänsä mustasukkaisuutta. Kännissä kuitenkin kaikki kääntyi ympäri. Lopulta huomasin taas suutelevani hänen kanssaan ja omista vastusteluistani huolimatta jatkoin myös hänen kotiinsa asti. Yritin selittää, että meidän ei pitäisi, sillä tunteeni eivät ole kadonneet mihinkään, mutta aamulla löysin itseni hänen sängystään ja olimme viimeinkin tämän lähes kolmen vuoden jälkeen harrastaneet seksiä. Aamulla en karannutkaan paikalta, kuten tapanani oli vaan jatkoimme hauskanpitoa, mutta edellisestä yöstä ei puhuttu sanaakaan. Mies yritti kyllä vihjailla, ettei tunne morkkista enää oikeastaan mistään tekosistaan. Jatkoimme puhumatta asiasta, kunnes lopulta sain soiton, että minun on pakko lähteä takaisin kotiin toiselle paikkakunnalle.
Mies yritti saada minua jäämään, mutta tilanne oli se, että lähtö oli pakollista. Sanoin lopuksi, että nähellään taas vappuna ja hän vastasi siihen myöntävästi. Nyt en suoraan sanottuna enää ymmärrä. En ole pystynyt ottamaan häneen yhteyttä, sillä en tiedä haluanko tietää vastausta. Odotan koko ajan, että hän laittaisi jotain, sillä hän tasan tarkkaan kyllä tietää tunteistani ja varmasti tajuaa, että tämä muuttaa kyllä asioita. Vai muuttako, pitäisikö tässä vain unohtaa koko asia ja jatkaa kuten ennenkin? Entä uskallanko oikeasti vappuna nähdä häntä? Luisunko taas tuohon kärsimyksen tilaan ja unohdan lupaukseni myös itselleni?
En missään nimessä syytä häntä mistään, olen aikuinen nainen ja olen vastuussa omista tunteistani. Silti olen nyt ihan pihalla, enkä tiedä mitä tehdä. Seksin harrastaminen ylitti jonkinlaisen rajan, josta en enää tiedä missä ollaan. Kokemuksia, neuvoja yms?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei tarvinnut kauaa vastausta miettiä, eikä ole enempää mietittävää. Sain vastaukseni kun kysyin ja se riitti tekemään lopullisen päätöksen.
Ap
Onko näkyny?