Isovanhemmat ennen

"Minulle myös aina koostettiin" Tähän tuli varmaan näppisvirhe?
" ...että vanhoja ihmisiä pitää kohdata kunnioittavasti, ja oli annettu käytösohjeet heitä varten. "
Meillä ei mitään "käytösohjeita" vanhoja ihmisiä varten annettu, vaan kokonaisvaltaisesti opetettiin hyviä käytöstapoja kaikkia ihmisiä kohtaan.

Tapasin isovanhempiani paljon, mutta he eivät hoitaneet minua eli kävimme vain kylässä heillä. Lapsena viihdyin paremmin kotona, kuin isovanhemmillani ja minusta se on hyvä asia. Kodin kuuluukin olla lapselle turvallisin paikka olla.

Minun isovanhempani olivat syntyneet ennen vuotta 1907 ja he käyttivät vaatetuksenaan suoria housuja (isoisät) ja mekkoja tai ns. kotitakkeja (isoäidit). Silloin kun isovanhempani elivät, ei lenkkareita käyttäneet edes nuoret ihmiset, koska niitä ei oltu vielä "keksittykään" tavalliseen katumuotiin, vaan olivat vain urehilijoilla käytössä. :D

Kukaan nykyisovanhempi ei ilmeisesti ollut läheinen omien isovanhempiensa kanssa. Varmaan heistä oli useimmista aika jo jättänyt. Omista isovanhemmistani en muista kuin pieniä kohtauksia, he kuolivat kaikki ennen kuin täytin 10 v.
Mutta ikivanhoilta he minun mielestäni näyttivät. Viimeisin heistä kuoli n. 70-vuotiaana, mutta muistan, että hänellä oli harmaat hiukset ja nuttura, ja hameen helma ulottui nilkkoihin. Hän ympärillään tuoksui kanfertilta. Muistan, että hänellä oli silmälasit, jotka nipistettiin kiinni nenän varteen. Hän istui nojatuolissa ja teki käsitöitä, ja koko muu perhe huolehti hänestä kaikin tavoin.
Hän ei olisi ikimaalimassa käyttänyt lenkkitossuja, housupuvusta puhumattakaan.
Tietenkään tossuja ei silloin ollut, mutta mummulla oli aina korkokengät, ja ulos mennessä päällyskengät.

En kyllä ole isovanhempi toivottavasti pitkään aikaan kun aloitin lapsenteonkin tuplasti vanhempana kuin "ennen vanhaan". Iän puolesta voisin tietysti ollakin.

No tunsin kyllä isovanhempani hyvin. Oltiin mukulalaumalla yleensä mommolassa koko kesä. He kun olivat maanviljelijöitä, joilla oli siihen aikaan tyypillisesti myös lehmiä, possuja ja tietenkin navettakissoja. He siis olivat aina aina kotona (mitä nyt kerran viikossa kävivät bingossa), kun taas äitini oli viiden lapsen yksinhuoltaja. Hänelle kesät olivat siis varmaan jonkinlainen helpotuskin. Lisäksi mummolassa oli kesällä myös useita serkkuja, joten muistan nimenomaan lapsuuden kesät tosi kivana aikana.
Eipä meistä lapsista siellä paljon huolehtia tarvinnut, aina keksittiin jotain tekemistä. Riitti kun muisti ruokkia meidät.
Melkeen tästä voikin sitten päätellä isovanhempieni vaatetuksen.

Toisessa mummolassa käytiin muuten vain säännöllisen epäsäännölisesti. Isoisääni oli tosin kuollut jo sodassa, mutta isoisoisäni oli hengissä ja tuli hänkin suhteellisen tutuksi.

En tiedä millaista erikoista kunnioitusta vanhempia ihmisiä kohtaan pitäisi tuntea. Ihan normaalit hyvät käytössäännöt pätevät kaikenikäisiin.
Enemmän mua ihmetyttää nykylasten kasvatus, kun tuntuu ettei lapset saisi muuta enää tehdä kuin olla tietokoneen tai älykännyn kimpussa.

Oma lapseni käy melko säännöllisesti äitini luona. Isääni hän ehti näkemään vain muutaman kerran, tämä kun asui Ruotsissa ja on jo kuollut. Äitinsä vanhempien luona hän käy silloin tällöin, muttei enää kovin usein kun siellä on niin kamalan tylsää aina.

Minusta voip tulla isoisä tuossa 5v päästä ellei jo aiemminkin :D

terveisin. 33vM

Minun mommoni käytti lenkkareitakin, verkkarihousuja jne. oli maalta.. viimeisinä vuosina ei tarvinnut kenkiä kun ei ollut jalkojakaan..
Hautaan laskiessa kuului arkusta kopinaa (liekö käänsi kylkeään) -ei sujunut ihan kuin strömsössä se arkun laskeminen.. :D

Mummu ja vaari olivat syntyneet 1890. Vaari kuoli 1949 mummu 1965. Isäni oli vanhin poika, mutta niin laiska ettei perinyt tilaa, sen sai veljeksistä toiseksi vanhin nuorin kaatui 1939.
Äiti oli katkera mummulle, koska syy miksi oli naimisissa isän kanssa oli tila jonka emännäksi äidin piti tulla. Äidin avioliiton pääti eno joka oli äidin holhooja äidin jäädessä täysi orvoksi 1927.
Mummu ei saanut tavata.
Mummu oli hirveä mitään osaamaton laiska ja ilkeä ihminen äidin kuvaamana. Tosiasiassa mummu oli täydellinen vastakohta äidin jauhamalle kuvalle Hänestä.
Enkä minäkään olisi antanut tilaa isälleni, kun oli parempi vaihtoehto isänveli / setäni. Sedän vaimo oli myös oikea työihminen joka löi työssä kynsille suurinta osaa koko kylän miehistä.
Äiti oli lepsu kaupunkilaistyttö joka oli työnjakaja ja muilla teetäjä ei todella työntekijä.

Sedällä oli kolmekertaa enemmän maata, karjaa nelinkertainen määrä ja työt tekivät setä ja hänen vaimonsa. Meillä oli kaksi renkiä ja piika tekemässä työt...

Vanhemmat eivät kunnoittaneet ketään, isä oli suurisuinen pilkkakirves, joka löysi kaikkien viat oli ne fyysistä psyykistä tai osaamisen alalla. Pilkkaa riiti fyysisistä ominaisuuksista avioparien yhteen sopivuudesta varallisuudesta ja sosiaalisista suhteista.
Äidin mielestä hän itse oli kylän ainoa hyvä ja arvokas ihminen. Eipä heillä ollut ystäviäkään hulluinta oli etteivät he itse koskaan asiaa tajuneet..

Kylässä oli köyhiä perheitä jotka mummu huolsi, ilma mummun ruokaapua he olisivat kuoleet nälkään. Apu oli ilman pyyntöä ja säännöllistä esim. perhe jossa 14 lasta isä juoppo ja äiti ompelija.

Minä arvostin mummua ja pelkäsin vanhempiani. Isä varsinkin heitti herjaa kaikesta kyläläisille: esim. En ymmärtänyt käskyä sulkea hana lämmityskattisassa jossa hanoja oli 6. Meillä oli kylän miehiä asian tapahtuessa Isä: " Karvaperseinen tyttö eikä tuon vertaa tajua." Menkkani olivat alkaneet sinä päivänä ja olin vasta kymmen vuotias. Sen ikäiselle oli jo koko menkkojen alkaminen mullistava ja hävettävä asia sitten kuulutttaa se noin vieraille miehille..
Jos josku on se viimeinen tuomio eikä isän käytös ja puheet saa tuomiota minä kiroan Jumalan.

Vaikka en uskovaiseksi itseäni erityisesti mielläkään, olisi hyvä muistaa joitakin Raamatun sanontoja ja käskyjä, kuten: "Tee toiselle se, minkä haluaisit itsellesi tehtävän" Sen kun muistaisi, olisi maailma paljon parempi paikka.
Toinen: "Minkä teet näille pienimmille, sen teet minulle".

Minulla oli ihana, kiltti mummo. Haluaisin olla sellainen mummo pikkuiselle tyttöselleni. En muuta. Mummoni oli parasta lapsuudessani.

Minulla oli kiltti mummo. Sellainen mummo haluaisin minäkin olla. Paras muisto lapsuudestani.

Minulla oli ihana, kiltti mummo. Sellainen haluaisin minäkin olla. Parasta lapsuudestani.