Olenkohan joku saatanan kätyri. Olen aina tiennyt että jos oikein toivon jollekin pahaa, niin se toteutuu.
Mun ex-mieskin sanoi aina, että välillä oli pelottavaa kun mun suutuspäissäni toivomani asiat toteutuivat. Itsellä oli aina tapana sanoa leikillään, että ei mun tarvitse ikinä itse olla ilkeä kenellekään, koska jos joku on mulle ilkeä, niin tiedän sen ja joku outo voima kostaa mun puolesta. Olen niin tottunut siihen, ettei minun itseni tarvitse tehdä mitään, vaan aina sille joka on ollu mulle paha tapahtuu itselleenkin pian jotain pahaa. Voin suuttua jollekin ja manata mielessäni, ja tiedän että pian joku suurempi voima "kostaa" tälle henkilölle.
Mulla myös uskomaton kyky lukea ihmisiä ja tiedän aina kuka on petollinen tai valehtelee tai on muuten ilkeä. Näen tavallaan ihmisten sisälle. Aina ennen kuvittelin sen johtuvan siitä, että mua kiusattiin ala-asteella ja totuin lukemaan ihmisiä ja niiden mielialoja ja toimimaan ja käyttäytymään niiden mukaan, jotta en saanut turpiini tms.
Mutta nykyään tuntuu että olenkohan joskus lapsena kiusattuna manannut jonkun pahan puolustamaan minua tms. Koska muistan joskus rukoilleeni ja toivoneeni että joku kuulisi hätäni ja auttaisi. Ja vähän tämän jälkeen itsetuntoni kasvoi ja sain olla rauhassa. Musta tuli koulun kaunein ja urheilussa olin hyvä yms. eikä kukaan enää kiusannut tai vaikka kiusasikin niin en välittänyt, koska tiesin sisälläni olevani parempi, jotenkin erilainen.
Jo lapsena jos olin kateellinen jollekin ja toivoin ettei kaverini vaikka pääsisi ulkomaanmatkalle tms. niin toivoessani näin, tiesin että kaverini sairastuisi tms. eikä pääsisi matkalle. Ja näin tapahtui todella usein. Ja mulla kasvoi luotto siihen ettei mulle voi tapahtua mitään pahaa, koska joku huolehtii koko ajan ja toteuttaa mun toiveita. Vieläkin luotan siihen että joku pelastaa mut aina kun on paha tilanne ja näin on aina tapahtunut. Mulla on myös kyky puhua itseni ulos tilanteesta kuin tilanteesta, vaikka olenkin ujo ja hiljainen.
Mutta en enää tiedä haluanko olla tälläinen. Viime aikaiset tapahtumat saaneet mut pelkäämään jopa itseäni. Olimme kaverini kanssa matkalla ja meille tuli jotain sanomista ja mua ärsytti kun kaverini kehuskeli kuinka hänet oli kutsuttu yhteisen ystävämme polttareihin ja häihin ja mua ei. Toki ei hän tajunnut minun ottavan sitä niin, mutta toki pahoitin mieleni. Salaa sitten toivoin, että koska kaverini ja oikeestaan osa kavereistani jättää mut aina ulkopuolelle, kuten nyt ne häät, niin heille tapahtuisi jotakin pahaa ja oppisivat ettei ketään saa jättää yksin ja ulkopuolelle.
No nyt sitten on tapahtunut... Jo matkalta palatessamme kaverilleni iski kamala päänsärky ja hän oli todella kipeä. Häneltä katosivat matkatavarat. Nyt matkasta on kulunut pari viikkoa ja sain kuulla että kaverini saanut aivoverenvuodon ja makaa koomassa ja tuskin enää ikinä palaa tähän elämään. Toki en toivonut tätä, mutta jotakin pahaa kuitenkin. Tuo kaverini joka oli menossa naimisiin, eikä kutsunut mua, sai keskenmenon 6 kuulla ja häät siirtyvät kuulemma. Ja minä tiedän että olen syyllinen. Ja en siis toivo mitään pahaa, mutta saatan ajatella mielessäni että hitto kun nuokin tajuisivat miltä tuntuu kun ei kutsuta tai unohdetaan. Ja tässä lopputulos. Taas....
Mun ex-mieskin sanoi aina, että välillä oli pelottavaa kun mun suutuspäissäni toivomani asiat toteutuivat. Itsellä oli aina tapana sanoa leikillään, että ei mun tarvitse ikinä itse olla ilkeä kenellekään, koska jos joku on mulle ilkeä, niin tiedän sen ja joku outo voima kostaa mun puolesta. Olen niin tottunut siihen, ettei minun itseni tarvitse tehdä mitään, vaan aina sille joka on ollu mulle paha tapahtuu itselleenkin pian jotain pahaa. Voin suuttua jollekin ja manata mielessäni, ja tiedän että pian joku suurempi voima "kostaa" tälle henkilölle.
Mulla myös uskomaton kyky lukea ihmisiä ja tiedän aina kuka on petollinen tai valehtelee tai on muuten ilkeä. Näen tavallaan ihmisten sisälle. Aina ennen kuvittelin sen johtuvan siitä, että mua kiusattiin ala-asteella ja totuin lukemaan ihmisiä ja niiden mielialoja ja toimimaan ja käyttäytymään niiden mukaan, jotta en saanut turpiini tms.
Mutta nykyään tuntuu että olenkohan joskus lapsena kiusattuna manannut jonkun pahan puolustamaan minua tms. Koska muistan joskus rukoilleeni ja toivoneeni että joku kuulisi hätäni ja auttaisi. Ja vähän tämän jälkeen itsetuntoni kasvoi ja sain olla rauhassa. Musta tuli koulun kaunein ja urheilussa olin hyvä yms. eikä kukaan enää kiusannut tai vaikka kiusasikin niin en välittänyt, koska tiesin sisälläni olevani parempi, jotenkin erilainen.
Jo lapsena jos olin kateellinen jollekin ja toivoin ettei kaverini vaikka pääsisi ulkomaanmatkalle tms. niin toivoessani näin, tiesin että kaverini sairastuisi tms. eikä pääsisi matkalle. Ja näin tapahtui todella usein. Ja mulla kasvoi luotto siihen ettei mulle voi tapahtua mitään pahaa, koska joku huolehtii koko ajan ja toteuttaa mun toiveita. Vieläkin luotan siihen että joku pelastaa mut aina kun on paha tilanne ja näin on aina tapahtunut. Mulla on myös kyky puhua itseni ulos tilanteesta kuin tilanteesta, vaikka olenkin ujo ja hiljainen.
Mutta en enää tiedä haluanko olla tälläinen. Viime aikaiset tapahtumat saaneet mut pelkäämään jopa itseäni. Olimme kaverini kanssa matkalla ja meille tuli jotain sanomista ja mua ärsytti kun kaverini kehuskeli kuinka hänet oli kutsuttu yhteisen ystävämme polttareihin ja häihin ja mua ei. Toki ei hän tajunnut minun ottavan sitä niin, mutta toki pahoitin mieleni. Salaa sitten toivoin, että koska kaverini ja oikeestaan osa kavereistani jättää mut aina ulkopuolelle, kuten nyt ne häät, niin heille tapahtuisi jotakin pahaa ja oppisivat ettei ketään saa jättää yksin ja ulkopuolelle.
No nyt sitten on tapahtunut... Jo matkalta palatessamme kaverilleni iski kamala päänsärky ja hän oli todella kipeä. Häneltä katosivat matkatavarat. Nyt matkasta on kulunut pari viikkoa ja sain kuulla että kaverini saanut aivoverenvuodon ja makaa koomassa ja tuskin enää ikinä palaa tähän elämään. Toki en toivonut tätä, mutta jotakin pahaa kuitenkin. Tuo kaverini joka oli menossa naimisiin, eikä kutsunut mua, sai keskenmenon 6 kuulla ja häät siirtyvät kuulemma. Ja minä tiedän että olen syyllinen. Ja en siis toivo mitään pahaa, mutta saatan ajatella mielessäni että hitto kun nuokin tajuisivat miltä tuntuu kun ei kutsuta tai unohdetaan. Ja tässä lopputulos. Taas....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et ole ainoa. Joku tasoittaa tietä. Ei läheisiä satuta. Pahat ihmiset lakaisee pois.
Tuo on sitä maagista ajattelua, mitä alkukantaisilla kansoilla on ollut. Kirouksella on vaikutus ainoastaan sellaisissa kulttuureissa, uskotaan kirouksiin. Tuli juuri mielenkiintoinen ohjelma woodoosta. - Nuo kertomasi tapaukset ovat pelkkää sattumaa.
Oletko ikinä toivonut jollekin hyvää ja tajunnut sen hyväntapahtuvan? Vai toteutuukp ainoastaan pahat asijat?
Uskon karman lakiin,hyvässä ja pahassa.Kohtele muita niin,kuin haluaisit itseäsikin kohdeltavan ja esirukoile muiden puolesta iltarukouksissasi ja pyydä paha pois itsestäsi,et voi tuudittautua niin että aina joku suojelee ja putsaa asioitasi,joku tarrahenki taitaa olla vaikuttamassa suhun,ne on huonoja energioita.Pyydä valolta ja iltarukouksissasi apua pääsemään pois tuollaisista asioista ja rukoile kavereittesi ja jopa vihamiestesikin puolesta-niin pääset pahoista tarrahengistä pois,ei ole hyvää energiaa .Käytksesi kuulostaa hieman manipuloinnilta ja narsistiselta käytökseltä,kateus ja ilkeä toivominen ovat pahasta ja pahoilta voimilta .Ne tulevat jossain vaiheessa karman lakien mukaan aina itseään kohden,mitä muille toivot,hyvässä ja pahassa,rukous ja hyvä käytös ,ja kateuden poistaminen ajatteluistasi antaisi paremmat eväät ettei pahat tarrahenget,paholaiset ole takanasi.Ne ovat vääriä energioista joilla ei saa kehuskella ,pyri pois pahoista ajatukista,käy lenkillä,kuuntele kaunsita musiikkia,ole kiva muille!Iy´tse olen joskus ollut ilkeä ja se karma kyllä on kostanut bumerangin tavoin takaisin.
Minut on kirottu mutta itse kirosin tämän kiroojan. Minulla mennyt todella hyvin elämässäni ja hänellä ei . En tiennyt omaavani mitään tuollaisia taitoja :O