Kempeleessäkin on lopun aika...

Minulla on profetoimisen lahja, joten kerronpa teille, miten tässä käy. Yritän olla hieman selkeäsanaisempi kuin Johannes Patmos-luodossa, jottei yksikään epäilisi minun sekoilevan.

Tämä mainittu akseli A-P Palola, Johannes Alaranta, Mari ja Risto Leppänen, Mauri Kinnunen, Meri-Anna Hintsala, Tuomas Palola, Erkki Hurtig, Heino Korpela, Vuokko Ilola ja monet muut nykyisin harhailijoina pidetyt lyövät hynttyyt yhteen SRK:n nykyjohdon enemmistön kanssa, takovat toisiltansa lavat kipeiksi ja saarnaavat puolin ja toisin Jeesuksen nimessä ja veressä.

Näyssäni en aivan selvästi näe, onko niitä kaksi vai neljä vai kuinka monta siellä pääkallonpaikalla Professorintiellä, jotka tupakkatauolla punovat päätään ja ounastelevat, että eriseuraisten kanssa seurustelusta ei hyvä seuraa. Nämä ovat ne, jotka ovat jaksaneet panna kaikki omat syntinsä pois (niin hävettävää kuin se onkin) ja vaeltavat hyvällä omallatunnolla.

No ei siitä mitään hyvää seurannutkaan. SRK:sta tuli aivan alta aikayksikön salonkikelpoinen. Miltei päivittän SRK mainittiin televisiouutisissa ja muutenkin sitä ylistettiin julkisuudessa ja sen lausumia ihasteltiin kautta kansan syvien rivien. Itse homomyönteinen akkiipiispa kutsuttiin puhumaan Oulun rauhanyhdistykselle ja Helsinkiinkin ynnä Jyväskylään, samoin useita ennen epäuskoisina pidettyjä piispoja ja muitakin, mm. erotettuja puhujia. Homoista tehtiin yhdistysten kunniajäseniä, koska oli tullut laveamman ymmärryksen aika ja leveämpi tie, jolla homojenkin sopi kaulailla ynnä tulla vihityksi parisuhteisiin. Rauhanyhdistysten väkimäärä koki räjähdysmäisen kasvun. Laskettiin, että tuon vuoden lopussa - - - vuotta en tässä profetiassani paljasta - vanhoillislestadiolaisten määrä Suomessa lähenteli puolta miljoonaa puhumattakaan nyt muista maista. Suviseuroissakin nähtiin 400.000 kävijää. (Tarkka luku oli 398.443, todettu digitaalisesti). Julkaisutkin voitiin jakaa jehovalaisten tapaan ilmaiseksi. Rauhansanalaiset ja esikoislestadiolaiset otettiin mukaan. Jehovalaisten ja helluntailaisten kanssa käynnistettiin yhteistyöneuvottelut, jotka olivat jo pitkällä ennen kuin profeetallinen näkyni katosi.

Tapahtui juuri niin kuin Amerikassa pariinkin otteeseen miesmuistin aikana on tapahtunut.

Niin kuin hyvin tiedetään, portti on ahdas ja tie kaita, ja vain harvat sen löytävät. Aito JUmalan lasten joukko, siis organisaatio, oli menettänyt kaiken maallisen omaisuutensa, kaikki kansanopistot, kaikki leirikeskukset, lähes 56 miljoonaan euroon kohoavan käteiskassansa ja ylipäätänsä kaiken, mitä menetettävänä oli. Vähäinen Jumalan lasten lauma pakeni aluksi Kuusamon korpiin ja muihin yhtä lohduttomiin paikkoihin eri puolilla maata, mutta havaittuaan, ettei SRK metsästänyt sitä, ihmiset vähitellen palailivat koteihinsa ja työpaikoilleen ja elivät vähäisenä suolanrippeenä kansan keskuudessa. Noiden ihmisten sydämessä asui Pyhä Henki. Jumala ei ollut hylännyt valittujen lastensa laumaa.

Tässä näyssä minulle ei tarkoin näytetty aitojen Jumalan lasten määrää, mutta laadusta tulin tietämään sen verran, että he kaikki olivat köyhiä. Mitään julkaisutoimintaa ei enää ollut eikä seuroja lähetetty enää netissäkään. Pirttiseuroja pidettiin monilla paikkakunnilla ja siellä alkoi taas kaikua Jumalan lasten äänellinen kiitos, villit hypyt. Jumalan lasten laumaa alettiin TAAS nimittää HIHHULEIKSI. Se rekisteröitiinkin nimellä Lopun Ajan Hihhulit ry, mutta yhdistys oli niin pieni ja jäsenmäärä vähäinen, ettei sitä kukaan noteerannut.

Ja minulle vielä näytettiin melkoinen rivistö miehiä, joista monet tunnistin rauhanyhdistysten piirissä toimineiksi saarnamiehiksi. Näyssä heidät oli puettu pitkiin valkeisiin vaatteisiin ja kuulin suuren äänen taivaasta sanovan, että he olivat Jumalan valittuja lapsia, opettajia, joita Jumalan lasten ulee kuulla. En ilkeä tähän kirjoittaa heidän nimiään, jotteivät he ennen säädettyä aikaa joutuisi eriseuranrakentajien hampaisiin.

SRK:kin antoi hövelisti lausuman, että nuo rujot ja ymmärtämättömät olkoot siellä missä ovat ja pärjätkööt miten parhaiten taitavat, koska heidän äännähtelynsähän on kuin hyttysen ininää.
Muistaakseni jumaluusoppinut Kesitas asetettiin Kempeleessä saarnamieheksi, mutta tästä asiasta en ole aivan varma, mutta se ainakin tuli selväksi, että ilkosillaan ei saisi saarnata, koska seuroissa aina oli lapsia ja teini-ikäisiäkin. Melperi lakkasi tyystin pilkkaamasta SRK:ta, koska hän sai hyväpalkkaisen työn jäljelle jääneen pienen Jumalan lasten joukon ahdistelijana.

Tästä profetiasta ottakoon jokainen sen vaarin, että ahkeroitsisi vaeltaa Jumalan kansan mukana hyvällä omallatunnolla ja panna omat syntinsä pois. Silloin sitä pysyy kaidalla tiellä, joka vie taivaan kotiin. Ja vielä erikseen kehotettiin sanomaan, että Jumalan Pyhä Henki ai aina kulje enemmistön mukana, vaan Henki kulkee missä tahtoo ja vaikuttaa miten tahtoo.

Minulle ei tässä profetiassa selvästi näytetty, kuinka Jeesus lopulta astuu maan päälle ihmettelemään, löytyyköhän täältä enää uskoa. Jahka tulee uusia näky