Sheimarerin taudinuhrit!

toverit kirjoitti:

Tauti on tunnistettu iät ajat sitten. Sitä on lievässä muodossa 8,lla% lla väestöstä. Vakavien tapausten uhrit ovat syyllistettyjä ja yhteiskuntakiusattuja. Itse olen ollut kipeä koko ikäni, niinkauan, kuin muistan. Ensinmmäisen vuoteni suurimman osan vietin sairaalassa keuhkokuumeen ja vettä-keuhkoissa takia. Pääsin sieltä vuodenikäisenä kotiin, jota en tietenkään muista. Sen mitä parhaiten muistan lapsuudestani, oli komennot: Istu selkä suorassa ja hyvä ryhti on ihmiselle tärkeintä. Päivällä ei moata jne... jne. Alkoi kansakoulu peräkylällämme. Alakoululaisten piti istua kiltisti hyvässä ryhdissä selkänojattomilla penkeillä. Sattui niin, että se oli yhtä helvettiä ja odotin tuon kidutuksen loppumista, jotta pääsisin omaan selkänojalliseen pulpettiini. Koulu meni muuten kaikinpuolin hyvin, paitsi nuo selkänojattomat pakkoistunnot. Koululääkärikin kävi. hän kehotti minua roikkumaan puunoksissa huonon "ryhtini" takia. Koko ikäni minua syyllistettiin ja jopa ivattiin "huonosta ryhdistä". Minä olin todella kipeä ja tunsin syyllisyyttä siitä. Myöhemmällä iällä sama syyllistäminen ja vähättely jatkui loputtomiin. Olin teollisuusompelijana kipuineni. Lääkärille mennessäni todella, todella kipeänä kehotettiin pudottamaan muutama kilo painoa pois. Kipuhelvetin keskellä oli niiiiin yksin. Oli huolehdittava lapsista, ruoasta, perheen toimeentulosta, pihatöistä lumitöineen ja ruohonleikkuineen ja lämmitystoihuineen. Kolmekymmentä viisivuotta myöhemmin, kun olin jo miltei liikuntakyvyttömässä tilassa, jotta en saanut vaatteita päälleni, diaknoosi oli sheurmanin tauti. Miksi minua piti syyllistää, kiusata ja piinata miltei koko ikäni asiasta, joka ei todellakaan ole itse aiheutettu sairaus?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä