Jos olet ollut joskus oikein ihastunut, tiedät miltä minusta nyt tuntuu. Tiedät senkin, kuinka tulee surullinen olo siitä, jos ei voi olla yhdessä ihastuksensa kanssa ja katsoa, muuttuuko se miksi. Olet tuntenut myös sen ristiriidan, jolloin järki ymmärtää realiteetit, mutta sydän ei. Ja sen tunteen, ettet pysty ymmärtämään sitä, miksi.
Aina ei onnistu
vaikkaontunteita
48501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Blaa blaa blaa blaa. Silloin ei ole tunteita, jos ei tee jotain irl suhteen hyväksi.
Kyllä minä tiedän pilkulleen.
Entä, jos halusikin vain purkaantua odottamatta sen kummemmin mitään?
Vittumainen palsta.
Kiitos myötätunnosta! En ajatellut hakea mitään, mutta koskaan myötätunto ei ole pahasta. Tällä palstalla harvemmin kohtaa sitä.
Jos halusi, minähän en sitä sanonutkaan tietäväni.
Pyyhitään pois tuo minun vastaus, jos se sillä sitten suttaantuis ja hyväksi muuttuis.
Palsta on.
Eipä kestä.
Kun elää pidempään sitä enemmän ymmärtää sen tosi asian, ettei kaikkeen voi vaikuttaa itse ja moni kliseinen sanonta joutaa romuttamolle.
Ainoa vielä hyvksi kokemani ja todeksi elämäni sanonta, joka on vielä osoittanut paikkaansa pitävyytensä on "silloin on turha neuvoa, kun ei ole paskat vielä omissa housissa".
Minä en ainakaan tuota tiedä. Ikinä ei ole vielä järki pystynyt minulla jyräämään tunteita niin kuus-nolla, että alkaisin itsekin uskoa todeksi siihen harhaan, että on olemassa estäviä syitä rakkaudelle. Sellaisia nyt vain ei ole, ja sillä selvä. Aina on keinoja, jos on halua. Jos ei ole tarpeeksi halua, on helpompi keksiä niitä tekosyitä joita laittaa järjen piikkiin (kun pitäisi laittaa tunteen piikkiin: "minä tunnen etten vain halua sinua tarpeeksi"). Painava sanani aloittajan jaarittelulle. Kuuntele itseäsi paremmin. Sinä olet järkesi ja tunteesi - kumpaakaan et voine ulkoistaa. Sinua tuntematta kehtasin vastata.
Mistä sinäkään tiedät toisen elämäntilanteesta hevonpaskaa? voi vittu tätä palstaa. Mää lähen ainaski kaljalle.
Jos toisella on jo hyvä ja toimiva parisuhde, niissä tapauksissa näkisin esteen rakkaudelle. Tai ainakin yhdessä ololle.
Lukekaa ajatuksella aloitus. Silloinhan este ei ole se, ettei tunteiden voi antaa voittaa järkeä vaan se, että tuntee ENEMMÄN sitä nykyistä kohtaan! Ei kai kukaan niin hullu ole, että jäisi onnelliseen ja toimivaan parisuhteeseen jos kuitenkin rakastaa enemmän jotain toista ja oikeasti haluaisi uuden kanssa olla; järjen vuoksi. Ei se ole lopulta järkipäätös, sitä vain perustelee järjellä. Oikeasti antaa tunteiden päättää, ja tunteet sanovat että rakastan enemmän kumppaniani. Syyn voi vierittää järjelle, mutta järki ei aiheuta estettä sillä eihän tuossakaan tilanteessa nykyinen suhde ole ESTE. Ei mikään ole este, oikeasti. Vapaa maailma, vapaa ihminen, vapaa ajatus. Ellet itse kahlitse sitä. Voit sanoa toki, että päätin pysyä kumppanini kanssa, mutta ei siihen ole muuta ratkaisua estäneitä syitä - on vain TAHTO JA TUNNE.
Mäkin tuun sinne kaljalle jos tarjoot. Samat on fiilikset - teistä muista... Onko ihmisistä tullut liian järkeviä nykymaailmassa, eivät enää uskalla uskoa tunteitaan!
"Toisella" tarkoitin vastapuolta, siis sitä, että omien tunteiden kohteella on jo hyvä, toimiva parisuhde.
Tarkoitin, että elämässäni on sellaisia niin todella vaikeita asioita, että tein järkipäätöksen. En halua avautua niistä. Tunteeni olivat myös yksipuolisia. Odottakaa minua. Minäkin tuun kaljalle, ei tätä muuten enää kestä. Pää hajoaa. Voitte sitten takoa minua vaikka tuopilla päähän.
Mieti jos kaikki menisivät sillä siunaamalla vain tunteidensa perässä, yrittämättäkän antaa järjelle pientä puheenvuoroa.
Joskus voi olla tilanteita, että syystä tai toisesta ihastuu, vaikkei omassa parisuhteessa olekaan mitään vikaa. Silloin kannattaa antaa ajan hiukan kulua, jolloin pahin ihastumisvaihe (hormoniryöppyineen) menee vääjäämättä ohi, ja oma suhde voi jatkua edelleen onnellisena.
Eri asia sitten ne, jotka ovat jo ennen ihastumistaan olleet huonossa suhteessa, onnettomia ja rakkaudettomia.
Järkiratkaisuun Såsyynä voi olla jokin muukin, kuin parisuhde esim. Raha...vitsi vitsi, todella heikko fyysinen/ henkinen kunto voi olla yksi syy. Katsoo paremmaksi, ettei halua tuottaa toiselle rasitetta tai tuskaa omaishoitajan roolissa.
Totta kai, syitä voi olla monia. Siksi minun mielestäni ei pitäisi olla heti tuomitsemassa niitä, jotka käyttävät järkeäkin :)
Samaa mietin. Ehkä kokemus opettaa. Mutta kyllä se vituttaa!
Täytyy olla kyllä henkisesti eritt sairas, jos luulee, että sairaus voisi estää suhteen syntymistä. Rakkaus tarkoittaa yhdistymistä, oli tilanne mikä tahansa.
"Ei halua tuottaa toiselle rasitetta."
Suvussa voi olla sairautta, jonka vaikutukset on itse vierestä nähnyt, eikä halua aiheuttaa toiselle sitä samaa vastaavaan tilanteeseen joutumista. Sekin voi olla mitä suurinta rakkautta.
Kukaan ei ymmärtänyt kommenttiani, jotenkin deja vu vaihteeksi, eihän mua ikinä kukaan ymmärrä. Ketään ole tuominnut. Analysoinut aloittajan syitä kirjoittaa kuin esteenä olisi järjen ääni. Järki itsellään ei ole este millekään vaan jostainhan se järjen äänikin syntyy siellä päässä, käynee vuoropuhelua tunteiden kanssa, aina ja meillä kaikilla. Valitahan saa miten vain!! Fiksu vain ei syytä sitä pääkoppansa järkeä tai tunnetta, vaan itseään jos on pakko jotain syyttää - miksi olisi.
Aloittajalle sanoisin, että jos on yksipuolista ja järjellä ymmärtää miksi (toinen ei halua samaa kuin sinä?) niin mitäs siinä sitten. Antaa sydämen tuntea ja elää omaa elämäänsä. Eteenpäin ei liene mikään kiire - sydämesi ei rinnasta pakene vaikka hetken vaalitkin itseksesi tunnettasi. Olen pahoillani, ymmärsin aloituksen siten, että sitä kirjoittava ei valitse toista vaikka haluaisi vaan vetoaa järkisyihin (kun kuitenkin tunteilla päätöksen teki). Jos sinä haluaisit ja toinen ei niin kyseessähän ei myöskään ole järkipäätös vaan toisen ihmisen oma päätös. Ymmärsin varmaan väärin.
Nyt ei enää kalja riitä, tarjotkaa jotain terävämpää, kiitos ja goodbye.
Ihminen on kokonaisuus, johon kuuluu niin järki, tunteet kuin monia muitakin puolia. Joskus se on selkeästi järki, joka edellä mennään, miksei silloin saisi "syyttää" järkeä :D
Luojan kiitos, tulin itse aikoinani "järkiini", mutta ei siitä tässä sen enmpää :D
"Fiksu vain ei syytä sitä pääkoppansa järkeä tai tunnetta, vaan itseään jos on pakko jotain syyttää - miksi olisi."
Öhöm- eikös se järkikin ole oman itsen osanen?
Nyt sulle ei tarjota enää mitään. Paras, kun meet kotiin nukkuu nyt.
No nimenomaan... Miksi sitten sanoa esim että piti tehdä järjellä tämä ratkaisu, ja samaan aikaan antaa ymmärtää että olisi halunnut tehdä toisin. Ketä siinä silloin syyttää? Sitä ulkoistettua järkeä. Jos vain kantaisi päätöksensä seuraukset ihan kokonaisuutena itseään (HALUSIN=JÄRKEILIN JA TUNTEILIN). Vähän kuin tekisi rikoksen ja vetoaisi "sen teki tuo minun paha puoleni vaikka olenkin ihan hyvä ihminen oikeasti".
>>Ihminen on kokonaisuus, johon kuuluu niin järki, tunteet kuin monia muitakin puolia. Joskus se on selkeästi järki, joka edellä mennään, miksei silloin saisi "syyttää" järkeä :D>> Tätä en ymmärrä juurikaan; osoita minulle aivoista kohta Järki, ja osoita kohta Tunteet, ja osoita etteivät niiden hermoradat tai mitkä lie kohtaa ja vaikuta toisiinsa tai kulje väkisinkin toistensa kautta matkalla loppupäätökseen.
No parree noinki, et syyttä ihtijää, ku jottai toista. Ottaa vastuu tekemistää päätöksistää. On niitä semmottiiki, jokka syyttä aina päätöksistää muita.
Ei järki ole se pahapuoli. Näet asiat erillaisessa valossa, kuin minä. Tunteita on, mutta jörjellä ymmärtää, ettei voi alkaa suhteeseen tietyistä syistä.
Mutta kun aikaa on kulunut, sydänkin ymmärtää, vaikkei ole lakannut tuntemasta.
Sinä sitä vaan valehtelet minulle
Miksi ajattelet hänen valehtelevan sinulle? Jos tietäisit minun tilanyeeni, ehkä sinun olisi helpompi ymmärtää minua.
Se on kyllä surullista, jos oikeasti valehtelee.
Ehkä toista pystyy ymmärtämään paremmin, kun tietää hänen tilanteensa.
Jos sinkkuna kehittää tunteet varattua kohtaan, niin ketä siinä voi syyttää???
Ei kai sitä tarvitse syyllisiä etsiä? Tunteita voi syntyä ilman kehittelyäkin ja myös varattuun.
Minkäs sillekkään voi!
Jos niitä tunteita pitää kehitellä ehkä niitä tunteita ei silloin ole kauheasti ollutkaan, tunteet jotka syntyy ilman kehittelyä ovat ne jotka eivät kysy aikaa, paikkaa eikä tilannetta, mutta valinta toimimiselle on kuitenkin vielä joskus jotenkin hallittavissa tai sitten ei.
Tätä kyllä komppaan. Tunteet vaan tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta !
No joo joo, se peruskolahdus, tunne jossa on jotain enemmän.
Luksusta!
Mä olen rakastunut häneen, enkä pääse sen yli, vaikka sanoin se hänelle.
Mulla on koko ajan tunne, että olen väärässä paikassa, kun en saa olla hänen kanssaan ja tekisin mitä vain, että voisin viettää enemmän aikaa hänen kanssaan, mutta enempää en tohdi hänelle avautua, ettei mene ahdisteluksi.
Joskus vain kaipaa toista oikeasti lähelleen niin kovasti, tuntuu että ei halua ruokkia yhtään kaipuutaan lisää.
Joskus joo, mutta ajalla on ihmeellinen voima. Olen jo siinä pisteessä, että sekä järki että sydän on ymmärtänyt realiteetit. En siis haaveile hänestä enää, en ole haaveillut enää hyvään toviin. Tottumuksesta käyn täällä silloin tällöin. On hienoa huomata, kuinka suuret tunteet laantuu ja voi taas nauttia omasta arjesta :)
Täällä toinen samanmoinen :)
Ja mun mielestä tuo on surullista eikä iloista:( Ei laannu ei ja olen siitä onnellinen. Jos laantuisivat tietäisin osan minusta kuolleen.
Juurikin näin. Sitä pelkään ja samalla toivon. Kumpi lienee lopulta tuskaisempaa.
Oon päättänyt pahan alkoholiongelmani vuoksi, että paras olla yksin. Ylivelkaantumista, työttömyyttä ja fysiikka täysin paskana. tähän ketään ota rinnalle kitumaan ja pönkittämään mua.
Ketjussa on paljon kirjoituksia, joissa perustellaan ettei haluta toisen elämää hankaloittaa, ollaan siis hyviä ja pysytään siksi kaukana. Minä näen tuossa sellaisen ongelman, että siinä asetutaan ihan niinkuin sellaiseen korkeamman rooliin, jossa itse mukamas tiedetään mikä on toiselle hyväksi. Minun mielestäni kukaan toinen ei voi tietää mikä jollekulle toiselle on hyväksi. Jokaisella aikuisella, joka on jonkin verran järjissään pitäisi itse olla oikeus tehdä päätöksiä, ei ketään voi suojella. Otetaan esimerkki: olet ihastunut varattuun ja ajattelet hänen parastaan ja pysyt kaukana, vaikka rakastaisit todella kovasti. Ajattelet hänen puolisoaankin kuinka joutuisi kärsimään, kun suhde menee poikki. No, tuo varattu voi olla toimimattomassa suhteessa ja sitten jonkin ajan kuluttua tavata jonkun muun, jonka matkaan lähteä ja hänen puolisonsa kärsii siis kuitenkin tuosta lähdöstään. Itse ainakin ajattelen niin, että parempi olisi, että kumppani joka kärsisi kanssani suhteessa ollessa lähtisi mahdollisimman pian eikä sitten yhä pidempien ja pidempien aikojen kuluttua, tuhlaten minunkin aikaani.
Tuo oli vain esimerkki. Itseäni on ainakin ärsyttänyt suunnattomasti ihmiset, jotka mukamas tietävät mikä on parasta minulle ilman että tietävät kaikkia asioitani. Lisäksi ihmiset, jotka luulevat tietävänsä elämäntilanteeni ym. Lisäksi ihmiset, jotka uteliaana tilanteita kyselevät. Minulla ei ole mitään tarvetta avata suhdeasioitani tai suhteettomuuttani kenellekään asiaan kuulumattomalle. Tykkämiseni ja kaipauksenikin voin tarpeen tullessa kertoa ja siinähän aina kuulee mitä toinen asiasta ajattelee. Sen jälkeen asia ei enää ole minun käsissäni. Ihmisten on joskus vaan niin vaikea uskoa omine suurine tunteineen, että ei tuo toinen tunne samalla tavoin minua kohtaan. Ihan sama asia, jos toinen ei tunteitaan ilmaise. Mutta joku keskustellessamme aiemmin joskus totesikin, että suhde ei koskaan ole täysin tasapuolinen ts. toinen osapuoli suhteessa on aina se voittaja, se hyötyjä tunteellisesti ja toinen se, joka ei samoin hyödy ts. enemmän tyytyjä.
Entä se toinen ääripää sitten, joka väkisin vänkää ja yrittää saada toista, vaikkei pysty olemaan erossa viinasta ja muista naisista. Tulaiselle olisi oaras, kun se itse huomais, ettei ole parisuhteeseen kypsä.
No joo, meitä on niin monenlaista.Se mikä sopii mulle, ei välttämättä sovi tolle..
Hedonismin juuri kytee tässä ajatustyylissä. Saa olla tarkkana, ettei mee liiallisuuksiin noiden, miten minulle on paras ajatuksiensa kanssa.
Itse yritin sanoa sitäkin, että jokainenhan tuntee itsensä ja näkee oman toimintansa. Myös omaa käyttäytymistään pystyy muuttamaan, jos näkee siihen riittävän suuren syyn olevan (esimerkiksi rakkaus), mutta työtä ja halua se vaatii ja kovin moni siihen ei senvuoksi pystykään. Niin ja oma toimintahan on ainoa mitä pystyy muuttamaan.
Mutta pääpersuksissa on kyllä oikeassa siinä, että jos on juoppo ja pettäjä niin kyllä se kannattaa heti alkuunsa kertoa toiselle, jotta toinen osaa häipätä etenkin jos asioitaan ei halua korjata/kuntoon laittaa.
Vaikea lähteä kenenkään päätöksistä sanomaan mitään, kun ei tarkkaan tiedä heidän elämäntilanteitaan.