Kolme työtöntä kertoo tarinansa - "Pahinta on epävarmuus"
Kolme työtöntä suomalaista kertoo kuinka he ovat joutuneet työttömiksi ja miten se on muuttanut heidän elämänsä.
Työttömyys jatkaa Suomessa yhä kasvuaan. Tuoreiden tilastojen mukaan Suomessa on tällä hetkellä noin 500 000.
Iltalehti tiedusteli kolmelta pohjalaiselta työttömyyden aiheuttamia tuntoja. Elämä ilman työtä ei ole ruusuilla tanssimista.
Lappajärveläinen Leila Hakola, 49, on tehnyt pätkätöitä vuodesta 2008 lähtien. Viimeisin työttömyysjakso on kestänyt pari kuukautta. Pääasiassa konttoritöitä paiskivan Hakolan mukaan pahinta on epävarmuus.
Se jäytää. Minulla ei ole viimeiseen kuuteen vuoteen ollut varmuutta työtilanteesta. Haenkin koko ajan aktiivisesti töitä, ja olen kasvattanut aluetta myös maantieteellisesti. Laajempi työkentän haravointi on mahdollistunut lasten kasvettua täysi-ikäisiksi. Olen myös miettinyt lisäopintoja, mutta en ole ainakaan vielä lähtenyt sille tielle.
Työtön joutuu joskus kohtaamaan ulkopuolelta tulevaa vähättelyä, vaikka on itse tilanteeseensa täysin syytön. Sen on kokenut Hakolakin.
- Työ on suomalaisessa yhteiskunnassa mittapuu, mikä luokittelee monille ihmisarvon. Olen huomannut joidenkin ihmisten asenteen olevan työtöntä kohtaan erittäin kylmä. Toisiaan tuntuu, että olen heidän mielestään itse syypää tilanteeseeni, enkä edes halua töitä. Se tuntuu todella pahalta.
- Olen tuntenut olevani surkea ihminen, joka ei kelpaa työnantajille. Kielteisten vastausten saaminen useisiin työpaikkahakemuksiin käy itsetunnon päälle. Työtön ihminen joutuukin hommia etsiessään välillä pettymään raskaasti.
Iloa ja voimaa elämään Hakola ammentaa perheestään. Sisältöä on tuonut kolmen lapsenlapsen hoito. Tärkeä henkireikä on myös harrastajateatteri.
- Teatteriporukan tarjoama yhteisöllisyys on hienoa. Siellä minun ei tarvitse hävetä mitään, eikä miettiä hyväksytäänkö minut. Teatteri onkin tuonut tärkeää tukea ajoittain rapisseelle itsetunnolleni.
- On erittäin tärkeää, ettei työtön eristäydy kodin seinien sisäpuolelle. Vaikka eteen tulee raskaita hetkiä ja itsesyytöksiäkin, ei saa antaa periksi. Olenkin kiitollinen minua kannustaneille ihmisille, heidän voimansa on auttanut minua eteenpäin, Hakola huokaisee.
Työt vähissä
Evijärveläinen Harri Halla-aho, 50, oli palkkatöissä viimeksi kesällä. Silloin hän sai muutaman kuukauden pestin kunnalta. Muutoin työt ovat olleet vähissä.
- Jäin vuonna 2008 työttömäksi metallialan hommista. Lama vei tuolloin työpaikan alta, Halla-aho toteaa.
Motivaatiosta ei evijärveläisen työllistyminen ole kiinni. Halla-aho onkin valmiina lähes kaikkiin töihin.
- Melkein kaikki käy. Etsin koko ajan aktiivisesti töitä, eli hakemuksia on vetämässä. Avoimiin paikkoihin on vain koko ajan todella paljon hakijoita.
Hän on myös valmis pohtimaan oppisopimuskoulutusta.
- Se on periaatteessa mahdollista. Muutoin minusta ei saa enää opiskelijaa.
Halla-aho myöntää, että elämä tuntuu valuvan hukkaan ilman töitä. Turhautuneisuus ottaa usein vallan.
- Kyllähän se harmittaa ja suoraan sanottuna vituttaa, kun ei ole hommia. Olen huomannut tilanteen vaikuttavan omaan käytökseenikin, sillä käyn naisystäväni kanssa lenkkeilemässä aamuisin ja iltaisin pimeän kelin aikaan. Tuntuu, että olen silloin piilossa muiden katseilta, vaikka en olekaan kuullut kenenkään moittivan työttömiä.
Halla-aho hakee sisältöä päiviinsä piipahtamalla viikottain paikallisella työpaja Kieppisellä.
Voimaa opinnoista
Lapualainen Pirita Pouhula, 36, on ollut ilman töitä pari vuotta. Hän joutui työttömäksi brodeeraajan tehtävistä mainos- ja liikelahjoja myyneen yrityksen lopetettua toimintansa.
- Olihan se melkoinen järkytys, kun viisi vuotta leivän antanut työpaikka meni alta. Asiaa pehmensi kuitenkin se, että olin aloittanut merkonomiopinnot. Myös kotona riitti touhua, sillä nuorin lapseni syntyi samoihin aikoihin.
Tällä hetkellä Pouhulalla on opintoja jäljellä vajaa vuosi. Lähestyvän ammattitutkinnon ansiosta kasvavat toiveet paluusta työelämään.
Olen etsinyt koko työttömyyteni ajan aktiivisesti uusia töitä. Työllistymismahdollisuudet paranevat kuitenkin varmasti saatuani opinnot loppuun. Toivon toki saavani hommia jo sitä ennen.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014121118885402_uu.shtml
Kolme työtöntä suomalaista kertoo kuinka he ovat joutuneet työttömiksi ja miten se on muuttanut heidän elämänsä.
Työttömyys jatkaa Suomessa yhä kasvuaan. Tuoreiden tilastojen mukaan Suomessa on tällä hetkellä noin 500 000.
Iltalehti tiedusteli kolmelta pohjalaiselta työttömyyden aiheuttamia tuntoja. Elämä ilman työtä ei ole ruusuilla tanssimista.
Lappajärveläinen Leila Hakola, 49, on tehnyt pätkätöitä vuodesta 2008 lähtien. Viimeisin työttömyysjakso on kestänyt pari kuukautta. Pääasiassa konttoritöitä paiskivan Hakolan mukaan pahinta on epävarmuus.
Se jäytää. Minulla ei ole viimeiseen kuuteen vuoteen ollut varmuutta työtilanteesta. Haenkin koko ajan aktiivisesti töitä, ja olen kasvattanut aluetta myös maantieteellisesti. Laajempi työkentän haravointi on mahdollistunut lasten kasvettua täysi-ikäisiksi. Olen myös miettinyt lisäopintoja, mutta en ole ainakaan vielä lähtenyt sille tielle.
Työtön joutuu joskus kohtaamaan ulkopuolelta tulevaa vähättelyä, vaikka on itse tilanteeseensa täysin syytön. Sen on kokenut Hakolakin.
- Työ on suomalaisessa yhteiskunnassa mittapuu, mikä luokittelee monille ihmisarvon. Olen huomannut joidenkin ihmisten asenteen olevan työtöntä kohtaan erittäin kylmä. Toisiaan tuntuu, että olen heidän mielestään itse syypää tilanteeseeni, enkä edes halua töitä. Se tuntuu todella pahalta.
- Olen tuntenut olevani surkea ihminen, joka ei kelpaa työnantajille. Kielteisten vastausten saaminen useisiin työpaikkahakemuksiin käy itsetunnon päälle. Työtön ihminen joutuukin hommia etsiessään välillä pettymään raskaasti.
Iloa ja voimaa elämään Hakola ammentaa perheestään. Sisältöä on tuonut kolmen lapsenlapsen hoito. Tärkeä henkireikä on myös harrastajateatteri.
- Teatteriporukan tarjoama yhteisöllisyys on hienoa. Siellä minun ei tarvitse hävetä mitään, eikä miettiä hyväksytäänkö minut. Teatteri onkin tuonut tärkeää tukea ajoittain rapisseelle itsetunnolleni.
- On erittäin tärkeää, ettei työtön eristäydy kodin seinien sisäpuolelle. Vaikka eteen tulee raskaita hetkiä ja itsesyytöksiäkin, ei saa antaa periksi. Olenkin kiitollinen minua kannustaneille ihmisille, heidän voimansa on auttanut minua eteenpäin, Hakola huokaisee.
Työt vähissä
Evijärveläinen Harri Halla-aho, 50, oli palkkatöissä viimeksi kesällä. Silloin hän sai muutaman kuukauden pestin kunnalta. Muutoin työt ovat olleet vähissä.
- Jäin vuonna 2008 työttömäksi metallialan hommista. Lama vei tuolloin työpaikan alta, Halla-aho toteaa.
Motivaatiosta ei evijärveläisen työllistyminen ole kiinni. Halla-aho onkin valmiina lähes kaikkiin töihin.
- Melkein kaikki käy. Etsin koko ajan aktiivisesti töitä, eli hakemuksia on vetämässä. Avoimiin paikkoihin on vain koko ajan todella paljon hakijoita.
Hän on myös valmis pohtimaan oppisopimuskoulutusta.
- Se on periaatteessa mahdollista. Muutoin minusta ei saa enää opiskelijaa.
Halla-aho myöntää, että elämä tuntuu valuvan hukkaan ilman töitä. Turhautuneisuus ottaa usein vallan.
- Kyllähän se harmittaa ja suoraan sanottuna vituttaa, kun ei ole hommia. Olen huomannut tilanteen vaikuttavan omaan käytökseenikin, sillä käyn naisystäväni kanssa lenkkeilemässä aamuisin ja iltaisin pimeän kelin aikaan. Tuntuu, että olen silloin piilossa muiden katseilta, vaikka en olekaan kuullut kenenkään moittivan työttömiä.
Halla-aho hakee sisältöä päiviinsä piipahtamalla viikottain paikallisella työpaja Kieppisellä.
Voimaa opinnoista
Lapualainen Pirita Pouhula, 36, on ollut ilman töitä pari vuotta. Hän joutui työttömäksi brodeeraajan tehtävistä mainos- ja liikelahjoja myyneen yrityksen lopetettua toimintansa.
- Olihan se melkoinen järkytys, kun viisi vuotta leivän antanut työpaikka meni alta. Asiaa pehmensi kuitenkin se, että olin aloittanut merkonomiopinnot. Myös kotona riitti touhua, sillä nuorin lapseni syntyi samoihin aikoihin.
Tällä hetkellä Pouhulalla on opintoja jäljellä vajaa vuosi. Lähestyvän ammattitutkinnon ansiosta kasvavat toiveet paluusta työelämään.
Olen etsinyt koko työttömyyteni ajan aktiivisesti uusia töitä. Työllistymismahdollisuudet paranevat kuitenkin varmasti saatuani opinnot loppuun. Toivon toki saavani hommia jo sitä ennen.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014121118885402_uu.shtml
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.